Mikä on metsä-Suomen seuraava menestysaskel?
Suomi elää metsistä myös vuonna 2035. Metsillä on keskeinen rooli biopohjaisten tuotteiden raaka-aineina ja vihreässä siirtymässä. Luonnonvarakeskuksen MetsäAreenassa pohdittiin, miten teemme tästä Suomen seuraavan menestysaskeleen. Tilaisuuden avanneen Luken pääjohtaja Johanna Buchertin pääviesti oli, että toivoa on.
MetsäAreenassa juhlistettiin myös 100-vuotiaita tutkimusmetsiä. Tutkimusmetsät kattavat noin promillen Suomen metsäpinta-alasta. Niiden merkitys metsäntutkimukselle ja metsistä kerättävälle tiedolle on moninkertaisesti niiden pinta-alaosuutta suurempi. Tutkimusmetsien kokeet mahdollistavat useiden vuosikymmenien pituiset tarkat mittaukset ja aikasarjat.
Vihreä siirtymä on myös oikeudenmukaisuuskysymys
Suomella on tavoitteena olla maailman ensimmäinen fossiilivapaa yhteiskunta. Tähän liittyy paljon mahdollisuuksia, mutta myös uhkia ja riskejä. Ohjelmajohtaja Anne Tolvanen pohti metsien käyttöön liittyvä oikeudenmukaisuuskysymyksiä. Onko esimerkiksi oikeudenmukaista, että Suomi maksaa suurinta laskua siksi, että ei ole vielä tuhonnut metsiään? Ketkä Suomessa hyötyvät, ketkä kärsivät?
Vihreä kehitys kohdistuu yksilöihin eri tavoin. Suurimmat muutostarpeet kohdistuvat metsänomistajiin ja metsien käyttöön. Metsänomistajilla on tutkimusten mukaan halukkuutta tuottaa ympäristöhyötyjä, mutta siitä halutaan korvaus.
”Jos ihmiset halutaan saada sitoutumaan vihreään siirtymään, edellytyksenä on, että muutokset koetaan oikeudenmukaisiksi,” tutkimuspäällikkö Katriina Soini korosti.
Oikeudenmukaisuuteen on useita näkökulmia, ja metsiin kohdistuvat ristiriitaiset käyttöpaineet lisääntyvät. Eri ikäisistä ja koulutustaustaisista lappilaisista koottu kansalaisraati otti kantaa Lapin metsien ilmastoviisaaseen ja oikeudenmukaiseen käyttöön. Metsäraati osoitti, että rakentava keskustelu on mahdollista erilaisista lähtökohdista ja ristiriidoista huolimatta.
Oikeudenmukaisuus on myös globaali kysymys. Tolvasen mukaan olemme onnellisessa asemassa, kun meillä on vielä luontoa, jota suojella. Samaan aikaan taloudellisia rasitteita tulisi tasata maiden välillä.
”Haasteena on tuottaa tuotteita, joissa käytetään mahdollisimman vähän fossiilisia materiaaleja ja toisaalta hyödyntää käytetyt materiaalit mahdollisimman tehokkaasti. Emme voi vuotaa raaka-ainetarvetta ulkomaille. Tiivistettynä viestini on, että kulutus täytyy saada alemmas”, totesi Luonnonvarakeskuksen pääjohtaja Johanna Buchert.
Turvemailla merkittävä rooli ilmastotavoitteisiin pääsemisessä
EU:n asettamiin ilmastotavoitteisiin pääseminen on haastavaa, mutta sen eteen on tehtävissä konkreettisia toimia. Tutkimusprofessori Aleksi Lehtosen mukaan tarvitaan satsauksia sekä päästövähennyksiin että hiilinieluihin. Tavoitteiden saavuttamista voidaan edistää esimerkiksi turvepeltoja vettämällä, metsien lannoituksella ja pidemmillä kiertoajoilla.
”Rehevillä kohteilla tarvitaan muita toimenpiteitä kuin avohakkuita, esimerkiksi jatkuvaa kasvatusta. Tähän monet metsäyhtiöt ovatkin jo sitoutuneet. Hiilineutraalisuuteen on pitkä matka, mutta keinoja ja mahdollisuuksia on olemassa,” Lehtonen totesi.
Ojitetuilla soilla on merkittävä rooli metsätalouden kestävyyden kaikilla osa-alueilla. Tehokkaasta ojittamisesta aiheutuu vesistökuormitusta ja puuston kasvua kiihdyttävät toimet kiihdyttävät turpeen hajoamista. Ojitettu suo on myös liian kuiva ympäristö suolajistolle.
Suometsien käyttöön kohdistuu paljon tavoitteita, joiden yhteensovittaminen ei ole yksinkertaista. Tässä apuun voisi tulla erikoistutkija Paavo Ojasen mukaan teknologia.
”Tietoa, toimintamalleja ja vaihtoehtoja on paljon. Kullekin ojitusalueelle parhaiden toimenpiteiden suunnittelu on ihmiselle lähes mahdoton tehtävä, mutta tietokoneelle ei. Vain kokoamalla olemassa oleva tieto paikkatietotyökaluiksi ja -analyyseiksi voidaan täyttää kaikki suometsille asetetut tavoitteet.”
Liiketoimintajohtaja Olli Äijälä Tapiosta toi kommenttipuheenvuorossaan esiin, että metsänhoidon muutos vaatii laajasti resursseja, jotta mahdollisimman moni selviää voittajana muutoksesta.
Luontomyönteisyydestä hyötyvät sekä lajisto että metsätalous
Luonnonmetsien ja nykymetsien rakennepiirteissä on suuria eroja, ja rakennemuutoksilla puolestaan seurauksia lajistolle. Tutkimusprofessori Matti Koivulan mukaan esimerkiksi lahopuun vähentyminen on ensisijainen syy 156 lajin uhanalaisuuteen ja vaikuttaa lisäksi negatiivisesti suureen joukkoon muita uhanalaisia lajeja.
Kuolleesta puusta riippuvainen lajisto – kuten monet uhanalaiset kääpä- ja kovakuoriaislajit – häviää uudistusaloilta muutamassa vuosikymmenessä ilman pysyvästi säästettävää elävää puustoa, josta kuollutta puustoa aikaa myöten muodostuu lisää.
Uhanalaisuusongelmien merkittäväksi vähentämiseksi tulisi talousmetsissä pystyä säilyttämään vähintään 10 % luonnontilaisten metsien rakennepiirteistä, kuten järeä kuollut puusto tai suuret ja vanhat puuyksilöt. Kun taso on tämän alle, populaatioiden häviämiset kiihtyvät.
Puuston monimuotoisuus vaikuttaa myös aluskasvillisuuteen ja sitä kautta esimerkiksi marjasatoihin. Mitä enemmän metsässä on puulajeja, sitä enemmän on myös erilaisia mikroympäristöjä. Kohtalainen lehtipuiden suosiminen havupuuvaltaisissa metsissä lisää aluskasvillisuuden monimuotoisuutta, ylläpitää erilaisia ekosysteemipalveluja ja varmistaa hyvinvoivat metsät.
Monet hiilivarastoihin vaikuttavat toimet vaikuttavat positiivisesti myös monimuotoisuuteen ja lajistoon. Kun puiden keski-ikä kasvaa, myös monimuotoisuus hyötyy.
”Monimuotoinen metsä on elinvoimainen, kestävä, palautumis- ja sopeutumiskykyinen”, tutkimuspäällikkö Päivi Merilä tiivisti.
Yliopistonlehtori Panu Halme Jyväskylän yliopistosta korosti kommenttipuheenvuorossaan toimien tärkeyttä tavallisella metsätalousmaalla. Luontomyönteisen metsätalousalan lisääminen on Halmeen mukaan tärkeää myös metsätalouden tulevaisuuden kannalta, koska sen avulla voidaan vähentää tulevaisuudessa suojelualan tarvetta.
Avauksia metsäsektorin arvonlisän tuplaamiseen
Puuston määrä on Suomessa jatkuvasti kasvanut 70-luvulta lähtien, kunnes viime vuosina on tapahtunut selvä notkahdus. Ruotsissa on havaittu puuston kasvun alenemista samaan aikaan kuin Suomessa. Myös useissa muissa Euroopan maissa on vastaavia havaintoja. Samaan aikaan Suomen biotalousstrategia asettaa metsäsektorille kunnianhimoisen tavoitteen arvonlisän kaksinkertaistamisesta vuoteen 2035 mennessä. Metsäsektorin kehittämisestä on kuitenkin tuntunut puuttuvan pitkäjänteisyyttä.
Ohjelmajohtaja Johanna Kohl ja biotalous ja ympäristö -yksikön johtaja Jani Lehto esittelivät Luken tuoretta keskustelunavausta metsäsektorin arvonlisän kaksinkertaistamiseksi. Biotalousstrategian tavoitteiden saavuttaminen vaatisi huomattavia TKI-investointeja, koulutusta ja uudenlaisten teollisten ekosysteemien muodostumista. Erityisesti sellun jatkojalostamisella on tulevaisuudessa suuri rooli.
”Kuiduttavalla teollisuudella on todella suuri rooli, koska metsätaloudesta ja puunkorjuusta sekä puutuoteteollisuudesta ei ole saatavissa suurta arvonlisää,” Lehto tiivisti.
Arvonlisää voitaisiin nostaa merkittävästi tuottamalla sellusta ja sen sivutuotteena muodostuvasta ligniinistä nykytuotteiden rinnalla korkean arvonlisän pakkausmateriaaleja, tekstiilikuituja ja betoniteollisuuden lisäainetta.
Tällä hetkellä Suomi on vielä liikaa arvoketjun alkupäässä, ja monet tuotteet lähtevät jatkojalostettavaksi muualle. Yritysten panostuksien lisäksi tarvitaan kansallisia satsauksia ja tuotantoa tukevaa teollisuuspolitiikkaa, jos tuotantoa halutaan Suomeen.
Korkean arvonlisän tuotteita pohtineessa paneelissa kilpailukyvyn kannalta keskeisiksi teemoiksi nousivat tuotteiden laatu, markkinoiden tuntemus, uudet teknologiat ja uusiutuvan sähkön kasvava määrä. Paneelikeskusteluun osallistuivat SVP Mikael Hannus Stora Ensosta, toimitusjohtaja Niklas von Weymarn Metsä Spring Oy:stä, projektitutkija Jakob Donner-Amnell Itä-Suomen yliopistosta sekä tutkimuspäällikkö Matleena Kniivilä ja pääjohtaja Johanna Buchert Lukesta
Tilaisuuden lopuksi ääneen pääsivät tulevaisuuden tekijät metsäylioppilas Iina Virtanen ja Albert Häme Helsingin yliopistosta sekä jatko-opiskelija Alexander Henn Aalto-yliopistosta. Opiskelijat kaipasivat metsien käytön monitavoitteisuuteen ratkaisuja ja käytännön toimia.
”Pitkä, kymmenien vuosien aikajänne on leivottu sisään alaan, kun metsän ikä on ihmisikä. Miten taataan pitkäjänteiset ratkaisut, kun ihmiset vaihtuvat? Alan vetovoimaa pitää lisätä, jotta saadaan tulevaisuuden osaajat hakeutumaan alalle. Kuten tilaisuuden alussa todettiin, toivoa on,” metsäylioppilas Albert Häme Helsingin yliopistosta pohti.
Luonnonvarakeskuksen MetsäAreena järjestettiin Pikku-Finlandiassa 7.2.2023. MetsäAreenan esitykset sekä lisätietoa esitysten teemoista löydät MetsäAreenan sivulta.
