Luonnon monimuotoisuus ja talous – mitä Dasgupta-raportti tarkoittaa Suomelle?

Ihmiskunnan varallisuus on kasvanut luonnon kustannuksella. Luonnon kantokyvyn ylittyminen tulee johtamaan hyvinvointimme laskuun, koska luonnon tarjoamat ekosysteemipalvelut eivät pysy yllä eivätkä riitä tyydyttämään tarpeitamme nykyisellä kulutustasolla. Luonnonvarakeskuksen koordinoimassa laaja-alaisessa selvityksessä avataan, mitä uraauurtava Dasgupta-raportti ja sen kymmenen muutospolkua tarkoittavat Suomelle.

Partha Dasgupta keskittyy Iso-Britannian valtionvarainministeriölle toteutetussa raportissa yhteiskunta- ja talousjärjestelmämme valuvikoihin, jotka aiheuttavat luonnon monimuotoisuuden häviämistä. Raportissa luodataan myös mahdollisia ratkaisuja luontokadon pysäyttämiseksi. Keskeisessä osassa raporttia ovat kymmenen muutospolkua, joiden avulla luonnon kysyntä ja tarjonta voidaan tasapainottaa. Luonnonvarakeskuksen koordinoima tiedepaneeli selvitti, mitä muutospolut Suomessa konkreettisesti tarkoittavat. Selvitys on ympäristöministeriön tilaama työ.

Markkinahinnat välittävät tehokkaasti tietoa markkinoilla vaihdettavien tuotteiden tarpeellisuudesta ja niukkuudesta. Keskeisiä luonnon piirteitä ei kuitenkaan omisteta, niitä ei vaihdeta markkinoilla, eikä niiden todellinen arvo siten heijastu markkinahintaan. Tämä on perimmäinen syy siihen, että markkinat ovat sokeita ympäristön laadun heikkenemiselle.

“Vaikka globaali tilanne näyttää synkältä, siihen voidaan vaikuttaa,” tutkimusprofessori Eija Pouta Luonnonvarakeskuksesta toteaa.

Luonnon monimuotoisuuden, ekosysteemipalveluiden ja luontopääoman huomioimiseksi tarvitaan mittareita, jotka mahdollistavat ympäristön ja talouden välisten kytköksien seurannan. Myös yritysten tuotantoketjujen luontohaittojen mittaamista on kehitettävä ja säänneltävä, jotta haittoja voidaan hallita ja yritykset voivat viestiä niistä sidosryhmilleen.

Toimintatapoja on välttämätöntä muuttaa kaikilla hallinnon ja elinkeinoelämän tasoilla. Kaikilla talouden sektoreilla on vaikutuksia luontokatoon mutta myös mahdollisuuksia sen ehkäisyyn. Esimerkiksi kauppapolitiikka voi tukea luontotavoitteiden saavuttamista asettamalla kestävien hyödykkeiden tuontitukia sekä hyödykkeiden luontojalanjälkeen perustuvia tullimaksuja (vrt. hiilitullit). Kauppapolitiikan on ehkäistävä myös ylikulutusta.

Elintarvikeketjulla on merkittävät biodiversiteettivaikutukset kulutuksen ja tuotannon osalta. Siirtymä kasvispainotteisempaan ruokaketjuun edellyttäisi muutoksia sekä ruoantuotannossa että kulutuksessa. Tähän tarvitaan esimerkiksi tuotekehityspanostuksia sekä investointeja ammattilaisten ja kansalaisten kykyyn valmistaa kasvispainotteisempia aterioita.

Taloudellinen toiminta on riippuvainen terveistä ja hyvin toimivista ekosysteemeistä, ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen heikentää tätä perustaa. Elinkeinovaikutusten lisäksi luonnon monimuotoisuus vaikuttaa suomalaisten hyvinvointiin myös monella muulla tavalla. Kosketuksen luonnonympäristöön, erityisesti monimuotoiseen ympäristöön, on todettu edistävän vastustuskykyä ja suojaavan ihmisiä allergioilta ja tulehdussairauksilta.

Muutospoluilla tulee tunnistaa kustannustehokkaat toimet, jotka monimuotoisuushyötyjen ohella parantavat myös muilla tavoilla ihmisten hyvinvointia. Luontokadon pysäyttämiseen tarvitaan eri suojelu- ja ennallistamistoimenpiteiden yhdistämistä, keinovalikoiman laajentamista sekä resurssien lisäämistä ja tehokkaampaa kohdentamista. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi luontohaittojen ja näistä syntyvien taloudellisten kustannusten tarkempaa huomioimista maankäytön suunnittelussa sekä ekosysteemipalvelumaksujen (PES) ja luontopohjaisten ratkaisujen käyttöönottoa.

Toimien yhteiskunnallinen hyväksyttävyys ja aiemmin hyviksi todetut toimintamallit helpottavat niiden toteutusta. Uudet kansalaisosallistumisen muodot ja demokraattiset innovaatiot edistävät vaikuttavien ja hyväksyttävien toimintamallien kehittelyä ja toimeenpanoa. Kansalaisten vahva luontosuhde ja mahdollisuus vaikuttaa ovat avain sosiaalisesti kestävään luonnon monimuotoisuuden suojeluun.

Luonnon monimuotoisuuden huomioon ottavan rahoitusjärjestelmän kehittämiseksi Suomelta tarvitaan aktiivista osallistumista kansainvälisiin, erityisesti Euroopan unionin, prosesseihin. Samalla voidaan kehittää rahoitusmarkkinoita kansallisella tasolla. Julkiset rahoittajat voivat vaatia rahoituspäätöksissään luonnon monimuotoisuuden riskien, hyödyn ja mahdollisuuksien arviointia. Lisäksi julkisissa hankinnoissa luonnon monimuotoisuus voidaan ottaa nykyistä vahvemmin huomioon.

Luonnonvarojen kysynnän vähentämiseksi ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan globaalia poliittista tahtoa ja toimintaa, jonka tavoitteena on vaikuttaa maailman väestökehitykseen. Suomen osalta kanavana tähän on kehitysyhteistyö. Tärkeässä roolissa ovat erityisesti koulutus, naisten oikeudet ja seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden edistäminen.

1. Luonnon tarjonta: Ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen, Heini Kujala, Helsingin yliopisto
2. Kulutus- ja tuotantotapojen muuttaminen, Markus Vinnari, Helsingin yliopisto
3. Tuotantoketjut ja kansainvälinen kauppa, Sami El Geneidy, Jyväskylän yliopisto
4. Haitallisten vaikutusten hinnoittelu, Marita Laukkanen, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT
5. Tulevaisuuden väestöt, Milla Nyyssölä, Työn ja talouden tutkimus LABORE
6. Luontopääoman mittarit, Johanna Pakarinen, Tilastokeskus
7. Globaalit julkishyödykkeet, Nina Tynkkynen, Åbo Akademi
8. Globaali rahoitusjärjestelmä, Hanna Silvola, Hanken
9. Motivoitunut ja vaikuttava kansalainen, Simo Kyllönen, Helsingin yliopisto
10. Koulutus ja luonnon monimuotoisuus, Niina Mykrä, Jyväskylän yliopisto