Siirry pääsisältöön

Luken johdolla mikrobeista tehoa ja terveyshyötyjä ruokaketjun kaikkiin vaiheisiin

Uutinen 28.2.2023

Turvallista ja terveellistä ruokaa pitäisi tuottaa tulevaisuudessa yhä useammalle ja yhä kestävämmin. Luke kumppaneineen etsii mikrobeista kestäviä ratkaisuja ruuantuotannon eri vaiheisiin EU-rahoitteisessa hankkeessa, joka päättyy ensi syksynä. 

Ruuantuotantoa haastavat maailmanlaajuisesti sekä ilmastonmuutos että väestönkasvu. Viljelykelpoista maata on yhä vähemmän, mutta turvallista ja terveellistä ruokaa tarvitaan yhä enemmän. Lukessa ratkaisuja haetaan mikrobeista.

Mikrobeista on monipuolista hyötyä elintarvikkeiden ja rehun tuotannossa sekä myös viljelyssä ja sivujakeiden käsittelyssä. Näihin hyötyihin keskittyy Luken koordinoima kansainvälinen, viisivuotinen hanke SIMBA (Sustainable Innovation of Microbiome Applications in Food System), jonka viimeinen vuosi on käynnissä.

SIMBA-hankkeessa tutkitaan, miten mikrobit voivat edistää peltokasvien ja levien kasvua sekä laatua. Hankkeessa selvitetään myös, miten mikrobit auttavat tuottamaan entistä terveellisempiä ja helpommin sulavia elintarvikkeita sekä kalanrehuja.

Perusta on vanha. Mikrobeja on tuotu pelloille kautta aikojen ravinteiden, kuten lannan, mukana, ja elintarvikkeita, kuten jogurttia, leipää ja hapankaalia, on valmistettu mikrobien avulla hapattamalla eli fermentoimalla. SIMBA-hakkeessa keskitytään selvittämään, mitkä mikrobiomit eli mikrobiseokset sopivat kuhunkin tarkoitukseen parhaiten ja miten niitä kannattaisi valmistaa ja käyttää. Samalla etsitään uusia, kestäviä tapoja hyödyntää mikrobeja niin viljelyssä kuin elintarviketuotannossakin.

”Parhaimmillaan mikrobien käyttö voisi mullistaa viljelyn. Jos esimerkiksi perunaa voisi viljellä suolaisessa maassa, se tarkoittaisi, että merivettä voisi käyttää kasteluun alueilla, jotka eivät tällä hetkellä sovi viljelyyn. Tämäkin on meillä hankkeessa työn alla”, kertoo hanketta koordinoiva, Luken johtava tutkija Anne Pihlanto.

Sopivin tutkimusryhmä kuhunkin arvoketjun vaiheeseen

Pihlanto pitää kalankasvatuksen arvoketjua hyvänä esimerkkinä joustavasta työnjaosta suuressa kansainvälisessä tutkimushankkeessa. 

”Me otimme Lukessa tehtäväksemme kierrätysraaka-aineiden hyödyntämisen rehukehityksessä, kun taas kumppanimme ryhtyi kehittämään kalanrehua fermentoimalla elintarviketeollisuuden sivuvirtoja. Meidän asiantuntijamme puolestaan selvittävät rehun vaikutuksia kalojen kasvuun ja terveyteen Luken koelaitoksessa.”

Lopuksi elinkaariarvioinnin asiantuntijat tarkastelevat Lukessa koko arvoketjun kestävyyttä ja vertaavat sitä soijaa sisältävien kalanrehujen kestävyyteen.

”On kiinnostavaa verrata ympäristövaikutusten ohella sosiaalisia vaikutuksia, joita soijan ja sivuvirtojen käytöllä on, aina viljelijöiden työoloista alkaen.”

Härkäpavusta ja linssistä hyvin sulavia elintarvikkeita

Herneitä, kikherneitä ja härkäpapuja liottumassa mitta-astioissa.

Luken elintarviketutkijat valitsivat elintarvikekehityksen raaka-aineiksi mainiot proteiininlähteet: härkäpavun, herneen ja linssin. Nämä kaikki sisältävät antinutrientteja eli aineita, jotka heikentävät ravintoaineiden imeytymistä, ja myös haitta-aineita, jotka aiheuttavat esimerkiksi osalle syöjistä vatsanväänteitä. 

”Pyrimme vähentämään haitta-aineiden määrää fermentoimalla raaka-aineita erilaisilla maitohappo- ja priopionihappobakteerikannoilla. Yhdistimme raaka-aineita myös kauraan ja kehitimme erilaisia tuorepuuron ja jogurtin tyyppisiä valmisteita”, Pihlanto kertoo.

Luken tutkijat arvioivat parhaillaan kehittämiensä elintarvikkeiden koostumusta ja sulavuutta, kun taas tuotannon skaalaamiseen keskittyy yksi Luken kumppaneista.

”Makua olemme testanneet monessakin vaiheessa. Yllättäen sama bakteerikanta voi vaikuttaa hyvinkin eri tavoin eri raaka-aineisiin. Yhden maku muuttuu selvästi paremmaksi, toisen huonommaksi.”

Teksti: Marianna Salin

Kuka hanketta johtaa?

SIMBA-hankkeen johtaminen osui luontevasti Luken johtavalle tutkijalle Anne Pihlannolle, joka oli juuri saanut päätökseen kansallisen, proteiinin omavaraisuutta kehittävän hankkeen.

”Isoa kansainvälistä hanketta johtaessa on ollut todella kiinnostavaa nähdä, miten omat elintarvikekemiaan liittyvät tutkimusalueeni yhdistyvät osaksi erittäin laajaa kokonaisuutta. Hankkeessa olen päässyt myös perehtymään aiheisiin, jotka eivät ole yleisiä Suomessa, ainakaan vielä. Tällainen on esimerkiksi levänviljely merivedessä.”

Pihlannon urasta elintarvikekemian parissa on helppo jäljittää ruokajärjestelmän suuria linjoja. Hänen huomionsa on siirtynyt vuosikymmenten varrella maitoproteiinista kasviproteiinin ja pellolta elintarviketeollisuuden sivuvirtoihin. Fermentoinnin uusi nousukin on näkynyt hänen työssään jo varhain.

”Itsekin syön mielelläni fermentoituja tuotteita, kuten jogurttia ja juustoja. Niin ja ovathan monet leivätkin tuotettu hapattamalla eli fermentoimalla”, tutkija huomauttaa. Hän kertoo odottavansa myös fermentoituja härkäpaputuotteita, jotka perustuvat hankkeessa kehitettyihin valmisteisiin.

Text: Marianna Salin