Lohenkalastuskielto Tenolla iskee paikallisten kulttuuriin ja kukkaroon

Tenon lohenkalastuskiellon vaikutuksia selvittäneen tutkimuksen mukaan vuoden 2021 kalastuskielto vaikutti sekä yrittäjien että kotitalouksien talouteen. Kalastuskielto oli taloudellisesti vaikein niille kotitalouksille ja yrityksille, joilla ei ollut mahdollisuutta löytää lohelle korvaajaa.

Yrityksistä 46 prosenttia kertoi sopeuttaneensa toimintaansa esimerkiksi tuottamalla uusia palveluita tai tuotteita, vaihtamalla toimialaa, suuntaamalla markkinointia tai vähentämällä toimintaa. Näiden joukossa oli myös yrityksiä, jotka kertoivat lopettaneensa toimintansa.

”Joidenkin yritysten tilannetta helpotti covid-19-pandemia, joka toi Utsjoelle runsaasti kotimaanmatkailijoita”, kertoo tutkimusprofessori Juha Hiedanpää Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Lohestuskiellon vaikutukset heijastuivat Utsjoen kunnan talouteen verotulojen vähenemisenä. Monissa Tenojokivarren kotitalouksissa itsepyydetty lohi on ollut merkittävä osa ruokataloutta, ja se puuttui lohestuskiellon aikana.

Suurin haastatteluissa esiin tullut huoli oli mahdollisen pitkäaikaisen kiellon vaikutus kulttuuriin ja sitä kautta identiteettiin. Huoli koskee perinteisen saamelaisen tiedon ja taidon siirtymättä jäämistä sukupolvelta toiselle, mutta myös elämäntavan menettämistä.

Arviolta neljännes Utsjoen asukkaista kalastaa Tenon nousulohialueella. Vaikka kaikki paikalliset eivät kalasta, kalastuskielto vaikutti myös niiden ihmisten elämään, jotka eivät kalasta – etenkin saamelaisten keskuudessa.

Kalastuskiellon taloudelliset, kulttuuriset ja sosiaaliset vaikutukset heijastuivat myös suoraan ja epäsuorasti yhteisön terveyteen ja hyvinvointiin. Vaikka jotkut kalastajista kertoivat hyväksyvänsä kiellon ja löysivät muuta tekemistä, lohen kalastuskielto on luultavasti vaikuttanut kielteisimmin erityisesti vanhempaan ikäpolveen. Voimattomuuden tunne ja epäreiluuden kokemus ovat potentiaalinen terveys- ja konfliktiriski. Monet lohen kalastuskiellon terveysvaikutukset ilmenevät todennäköisesti vasta vuosien päästä. Lohestuskielto jatkui vuonna 2022 ja näillä näkymin myös vuonna 2023.

Jonkinasteista rajoittamista pidetään välttämättömänä

Kalastuksen jonkinasteista rajoittamista pidettiin välttämättömänä, mutta päätöksenteon olisi perustuttava avoimempaan ja tietoperustaltaan laajempaan yhteistoiminnalliseen suunnittelutapaan, jotta kielteiset yhteiskunnalliset vaikutukset saataisiin minimoitua.

”Ensimmäisen vuoden kalastuskieltoa siedettiin kohtalaisesti, mutta kiellon jatkuessa myös kielteiset vaikutukset todennäköisesti voimistuvat ja kumuloituvat”, arvioi Luken erikoistutkija Mikko Jokinen.

Haastateltujen mukaan lohikantojen suojelussa ja tutkimuksessa tulisi kiinnittää huomiota merikalastukseen, lohen viljelyn aiheuttamiin haittoihin, joella tapahtuvaan saalistukseen eli predaatioon ja ilmastonmuutokseen.

Jatkossa rauhoituspäätöstä tehtäessä kulttuuriset vaikutukset tulisi huomioida voimakkaammin ja harkita vähäisen kalastuksen sallimista.

”Vaikka haastatteluissa tuli esille selkeitä kulttuurisia eroja suomalaisten ja saamelaisten suhtautumisessa loheen, lohenkalastus on tärkeää kaikille haastatelluille Tenon suomalaisille ja saamelaisille, paikkakuntalaisille ja vapaa-ajanasukkaille”, Hiedanpää muistuttaa.

Selvitys tehtiin maa- ja metsätalousministeriön tilauksesta

Heikkojen lohikantojen vuoksi lohenkalastus kiellettiin Tenojoen vesistössä 1.5.2021–31.12.2021. Tenojoen kalastuksen paikallisesta tärkeydestä johtuen maa- ja metsätalousministeriö pyysi Lukea tutkimaan kalastuskiellon vaikutuksia. Lohenkalastus tuo arviolta 11 prosenttia eli 4 500 000 euroa Utsjoen yritysten liikevaihdosta (tiedot vuodelta 2018). Lohen ympärivuotinen hyödyntäminen on myös keskeinen ja tärkeä osa Tenojoenvarren asukkaiden kulttuuria, identiteettiä ja elämää.