Siirry pääsisältöön

Kysymyksiä ja vastauksia susikannan suotuisan suojelutason viitearvotyöstä

Uutinen
|
22.9.2022

Uutinen päivittyy, päivitetty 22.9.2022

Uutiseen on koottu kysymyksiä, joita viitearvojen määrittämisestä on esitetty eri yhteyksissä. Kysymykset ja niiden vastaukset on ryhmitelty aihepiireittäin: 1. Susien määrä, 2. Susien levittäytyminen, 3. Susikannan geneettinen monimuotoisuus ja jakautuminen kahteen osapopulaatioon, 4. Viitearvoihin liittyvä päätöksenteko ja 5. Käsiteitä.

Sudenpennut, kuva: Ari Kirjanen

Susien määrä

1. Suomen valkohäntäpeurakanta on kasvanut kymmeniin tuhansiin yksilöihin vain muutamasta yksilöstä. Samoin Australian kanipopulaatio. Miksi susia tarvittaisiin huomattavasti enemmän?

Vastaus: Sukusiitoksen aiheuttamien ongelmien realisoitumisessa on kyse todennäköisyydestä. Mitä pienempi populaatio, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ongelmia esiintyy, ja sitä suuremmalla todennäköisyydellä kanta niiden vuoksi häviää.  Suuri todennäköisyys ei kuitenkaan tarkoita, että ongelmat joka kerta realisoituisivat. Sellaiset pienet alkupopulaatiot, jotka sattuvat hyvällä tuurilla selviämään ja kasvamaan suuriksikin, jäävät ihmisten havaittaviksi ja harvoiksi esimerkeiksi siitä, että huonoista mahdollisuuksista huolimatta pienet alkupopulaatiot joskus myös selviävät. Suurin osa pienistä alkupopulaatioista kuitenkin häviää, mutta nämä tapaukset jäävät häviämisen vuoksi helposti havaitsematta eivätkä tule suuren yleisön tietoisuuteen. Toisaalta suurikaan populaatiokoko ei takaa populaation kykyä sopeutua yllättäviin ympäristömuutoksiin, jos geneettinen vaihtelu populaatiossa on vähäistä.

2. Paljonko Suomessa on susia - kuinka monta sutta pitäisi olla, että kannanhoidollinen metsästys voitaisiin aloittaa?

Vastaus: Viimeisimmän kanta-arvion mukaan Suomessa oli maaliskuussa 2022 noin 295 sutta. Todennäköisimmin 60 susireviiriä, joita asuttaa 37 perhelaumaa ja 23 paria. Suomen susikannan kokotavoite on suurpetopoliittinen linjaus, josta päättää maa- ja metsätalousministeriö. Ministeriö päättää myös kannanhoidollisesta metsästyksestä.

3. Voidaanko sanoa yksinkertaisesti, että Suomessa on nyt X sutta ja meillä pitäisi olla Y sutta - sen jälkeen kannanhoidollinen metsästys voisi olla mahdollinen.

Vastaus: Luke ei ole tuottanut yksittäistä lukua, sillä se edellyttää suurpetopoliittista päätöksentekoa ja tavoitteenasettelua. Maa- ja metsätalousministeriö päättää kannanhoidollisesta metsästyksestä.

4. Mikä on Suomeen sopiva susien lukumäärä?

Vastaus: Suomeen (Poronhoitoalueen eteläpuoliselle alueelle) mahtuvien susireviirien maksimimäärää on tarkasteltu mallintamalla Luken raportissa. Maa- ja metsätalousministeriö päättää susikannan hoidosta tavoitteista.  Luonnonvarakeskuksen kehittämät työkalut suotuisan suojelutason viitearvon määrittämiseen ovat ministeriön käytettävissä.

5. Eikö 25 lisääntyvää paria pitänyt olla riittävä määrä susia?

Vastaus: Suden kannanhoitosuunnitelmassa vuodelta 2019 pienimmäksi elinvoimaiseksi populaatioksi mainittiin vähintään 25 lisääntyvää paria. Uusi geneettinen tutkimustieto muuttaa käsitystä Suomen susikannan tilanteesta, eli Suomen susikanta on jakaantunut osapopulaatioiksi, joita tulee tarkastella viitearvoja määritettäessä erikseen. Lisäksi tuo 25 lisääntyvää paria perustuu vanhempaan suositukseen lyhyen aikavälin geneettisesti pienimmästä elinvoimaisesta populaatiosta. Tässä raportissa on käytetty uudempia suosituksia (Frankham ym. 2014) sukusiitosheikkouden välttämiseen liittyen verrattuna kannanhoitosuunnitelmaan (Franklin 1980).   

6. Miksi suden heikko tilanne selviää nyt? Eikö susiasioita ole tutkittu jo aiemmin isoilla resursseilla?

Vastaus: Susikannassa on havaittu geneettisen monimuotoisuuden laskua jo v. 2012 julkaistussa tutkimuksessa. Sen jälkeinen kehitys on analysoitu viitearvo-projektissa. Näin yksityiskohtaista tarkastelua susikannan genetiikasta ei ole aiemmin tehty. Kannan monipuolisen geneettisen tilan tarkastelun on mahdollistanut tutkimusmenetelmien kehittyminen ja merkittävä investointi moderniin tekniikkaan. Vaikka suden perusbiologia tunnetaan jo varsin hyvin, myös siinä voi tapahtua muutoksia: tästä esimerkkinä susireviirien koon viimeaikainen pieneneminen Lounais-Suomessa.  

Susien levittäytyminen

1. Miksi keskisessä Suomessa ei ole susia, vaikka alue on sopivaa susireviireille?

Vastaus: Tähän asiaan ei voida vielä tutkimuksella vastata. Tiedetään, että välillä alueelle on pyrkinyt asetumaan pariskuntia, mutta nämä yritykset ovat jääneet lyhytikäisiksi.

2. Onko Keski-Suomen ihmisten syytä olla huolissaan, kun haluaisitte levittää suden myös sinne?

Vastaus: Suden levittäytyminen uusille alueille voi aikaansaada alueella huolestuneisuutta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että Luonnonvarakeskus on tutkimustietoa tuottava laitos, jonka tavoitteena ei ole susikannan levittäminen tai vähentäminen. Tutkimustiedon mukaan susikannan levittäytyminen keskiseen Suomeen voisi vähitellen sulauttaa Itä- ja Länsi-Suomen geneettisesti erilaiset populaatiot yhtenäiseksi kannaksi, jolle olisi mahdollista määrittää yksi yhteinen viitearvo. Tämä ei tarkoita, että suden tulisi esiintyä tällä alueella – tai millään alueella – kaikkialla.

3. Miten uusi Luonnonvarakeskuksen tutkimustieto auttaa Länsi-Suomen susialueen asukasta, joka pelkää?

Vastaus: Susi on eläin, joka herättää monenlaisia tunteita, joskus myös pelkoa. Tutkimustiedon tarkoitus ei kuitenkaan ole varsinaisesti lisätä tai poistaa kansalaisten pelkoa, vaan auttaa hahmottamaan monimutkaista kokonaisuutta susikannan nykytilasta, elinvoimaisuudesta ja suotuisan suojelutason viitearvoista.

4. Ovatko susien siirrot mahdollisia – jos ei niin miksi ei?

Vastaus: Maa- ja metsätalousministeriö on suden kannanhoitosuunnitelmassa linjannut siirtoistutusten mahdollisuudesta kannanhoidollisena toimenpiteenä. Luken viitearvotyön julkistuksen (19.9.2022) julkistamisen jälkeen ministeriö on tiedottanut, että suden kannanhoitosuunnitelma päivitetään.

Susikannan geneettinen monimuotoisuus ja jakautuminen kahteen osapopulaatioon

1. Miksi Suomen sudet ovat jakaantuneet kahteen osapopulaatioon?

Vastaus: Jakautuminen on syntynyt susien levittäytymishistorian ja käyttäytymisen kautta. Ensimmäiset sudet asettuivat v. 2004–2005 Lounais-Suomeen.  Lounaisten reviirien jälkeläiset ovat perustaneet reviirinsä pääosin lähelle synnyinreviiriään, koska soveltuvaa vapaata tilaa on ollut saatavilla. Läntinen kanta on kasvanut, koska saaliseläinlajisto on runsas (suotuisa elinympäristö). Itäinen ja läntinen osapopulaatio kohtaavat vain kapealla alueella, joten riittävää geenivirtaa ei pääse syntymään.

2. Pitäisikö Suomen susia tarkastella kahtena eri populaationa viitearvojen määrittelyssä ja kannanhoidossa?

Vastaus: Viitearvojen määrittelyssä kyllä; maa- ja metsätalousministeriö päättää kannanhoidosta.

3. Miksi Suomen susien geneettinen monimuotoisuus on heikentynyt, vaikka yksilömäärä on kasvanut?

Vastaus: Aikaa myöten populaatiossa kuolee yksilöitä, joiden mukana häviää geneettistä monimuotoisuutta sitä nopeammin mitä pienempi yksilöjoukko on. Geneettistä monimuotoisuutta voi tulla takaisin tulomuuton kautta saapuvien uusien yksilöiden mukana. Suomen susikanta on liian pieni säilyttääkseen geneettisen monimuotoisuutensa nykyisellä tasolla seuraavan 17 vuoden ajan (lyhyt aikaväli) tai pidemmällä aikavälillä. Nykyinen tulomuutto ei ole riittävää kompensoidakseen populaation monimuotoisuuden heikkenemistä. Lisähaastetta tuo se, että kanta on jakautunut kahtia: läntinen osakanta on eriytynyt itäisestä kannasta ja läntiset sudet lisääntyvät pääosin keskenään, mikä on kaventanut läntisen osakannan geneettistä monimuotoisuutta. Koska Länsi-Suomen osakanta on yksilömäärällisesti suurempi kuin Itä-Suomen osakanta, vaikuttaa sen alentunut geneettinen monimuotoisuus koko Suomen kannan monimuotoisuuteen alentavasti.

4. Voidaanko sukusiittoisuutta vähentää poistamalla yksilöitä tiheimmiltä susialueilta kuten läntisestä Suomesta?

Vastaus: Kannanhoidolliset toimet suunnitellaan maa- ja metsätalousministeriön johdolla. Tiheys ei kuitenkaan vaikuta geneettiseen monimuotoisuuteen.

5. Voiko Lounais-Suomen susikannan geneettistä tilannetta parantaa tuomalla susiyksilöitä muualta (Venäjältä)?

Vastaus: Maa- ja metsätalousministeriö on suden kannanhoitosuunnitelmassa linjannut siirtoistutusten mahdollisuudesta kannanhoidollisena toimenpiteenä. Luken viitearvotyön julkistuksen (19.9.2022) julkistamisen jälkeen ministeriö on tiedottanut, että suden kannanhoitosuunnitelma päivitetään.

6. Mikä on Venäjältä tulevien susien merkitys Suomen susien geneettiselle monimuotoisuudelle?

Vastaus: Suomen susikannan perustajat ovat saapuneet Venäjältä, ja Itä-Suomen osapopulaatio on myös nykyään yhteydessä Venäjän Karjalan susikantaan. Kaikki muuttoliike osapopulaatioiden välillä on tärkeää, mutta ainoastaan ulkopuolisesta kannasta tulevat (kauempaa Venäjältä) yksilöt voivat tuoda uusia geenimuotoja populaatioon. Suomen tapauksessa Venäjä on tärkein tulomuuton lähde.

7. Milloin geneettinen monimuotoisuus on riittävällä tasolla?

Vastaus: Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta. Lähtökohtana tarkastelussa on tavallisesti se, ettei geneettinen tilanne heikkene nykytilasta, sillä geneettisen monimuotoisuuden menetys on yleensä peruuttamatonta.  

Viitearvoihin liittyvä päätöksenteko

1. Miksi Luke ei kerro, mikä on suden suotuisan suojelutason viitearvo(t) tai suositusta viitearvoksi tehdyn työn pohjalta?

Vastaus: Viitearvon käsite sijoittuu tutkimuksen ja politiikan rajapintaan. Käsite sisältää luonnontieteellisiä kysymyksiä suden biologiasta, mutta myös arvovalintoja, jotka kuvaavat, kuinka voimakkaasti yhteiskunta haluaa sutta suojella. Viitearvo voidaan määritellä vasta sitten, kun yhteiskunnalliset valinnat on tehty. Luonnonvarakeskuksen rooliin ei kuulu yhteiskunnallisten valintojen määrittely. Valinnat määrittelee maa- ja metsätalousministeriö. Hankkeessa kehitettiin työkalu, joka huomioi sekä suden biologian että yhteiskunnalliset valinnat, ja tuottaa niitä vastaavan suotuisan suojelutason viitearvon.

2. Mikä on Luken rooli päätettäessä Suomessa käytettävistä susikannan suotuisan suojelutason viitearvoista?

Vastaus: Luken rooli on tuottaa tutkimustietoa suden biologiasta ja työkaluja, kuten viitearvomäärittelytyössä. Päätöksentekijät voivat käyttää viitearvon määrittelyssä tätä tuotettua tietoa ja työkaluja.

3. Mihin viitearvoja käytetään/mihin ne vaikuttavat?

Vastaus: Viitearvoja voidaan käyttää esimerkiksi Maa- ja metsätalousministeriön toimesta apuna päätöksenteossa. Niiden avulla voidaan myös tarkastella, onko jonkin tietyn ajankohdan susikanta saavuttanut suotuisan suojelutason.

4. Miksi Ruotsi katsoo, että kanta on ollut suotuisalla suojelutasolla jo 10 vuotta ja haluaa siirtää suden eri direktiiviliitteeseen?

Vastaus: Luke ei voi ottaa kantaa Ruotsin suurpetopoliittisiin linjauksiin eikä perusteluita ole tietääksemme julkisesti saatavilla.

Käsitteitä

Viitearvo

Viitearvo kertoo susimäärän, joka varmistaisi lajin suotuisan suojelutason säilymisen myös pitkällä aikavälillä.

Suotuisan suojelun taso

Lajin suojelun taso on suotuisa, kun laji pitkällä aikavälillä säilyy luontaisessa ympäristössään eikä sen luontainen levinneisyysalue supistu. Lisäksi lajin elinympäristöjä pitää olla riittävästi turvaamaan kannan säilyminen pitkällä aikavälillä.

Pienin elinvoimainen populaatio (PEP)

Pienin eläinten lukumäärä, jolloin populaatio voi säilyä. Lukuun vaikuttaa, kuinka pitkää aikajaksoa tarkastellaan ja millaisella todennäköisyydellä lajin säilymistä arvioidaan. Luvun määrittämiseksi voidaan sanoa esimerkiksi, että populaation on säilyttävä vähintään 100 vuotta yli 90 prosentin todennäköisyydellä.
Säilymisen todennäköisyyteen vaikuttavat populaation koon lisäksi lajin ominaispiirteet. Jos populaation piirteitä, kuten syntyvyyttä ja kuolleisuutta ei tunneta, muuttaa sekin todennäköisyyden laskentaa. Siksi saman lajin eri populaatioilla voi olla eri arvio pienimmästä elinvoimaisesta kannasta.
EU:n luontodirektiivin tulkintaohjeen mukaan suotuisan suojelutason viitearvon tulisi olla suurempi kuin pienin elinvoimainen kanta.

Populaatio

Kanta, eli tietyllä alueella yhtä aikaa esiintyvät ja samaan lajiin kuuluvat yksilöt, jotka pystyvät lisääntymään keskenään.

Reviiri

Suden elinpiiri eli alue, jolla se liikkuu säännöllisesti ja jota yksilö tai lauma puolustaa muilta. Reviirin tarkoitus on varmistaa, että esimerkiksi ruokaa ja suojaa riittää reviirin omistajille ja jälkeläisille.