Jatkuvapeitteisesti käsiteltyjen suometsien uudistumisessa moni kysymys hakee vielä vastaustaan

Image

Pitkään eri-ikäisrakenteisina kasvatetut suometsät ovat vielä harvinaisia, joten kokemusperäistä tietoa taimettumisesta ja eri latvuskerrosten elpymisestä on niukasti.

Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn menetelmistä haetaan ratkaisua suometsien metsänkäsittelyyn liittyviin ilmasto- ja vesistöriskeihin, mutta puuston uudistumiseen liittyy vielä epätietoisuutta.

”Tällä hetkellä pisimmät poimintahakkuilla toteutetun jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn taimettumistutkimukset käsittävät neljän tai viiden kasvukauden mittaisen seurantajakson hakkuun jälkeen. Pitkäaikaista seurantaa ei siis säännöllisen eri-ikäisrakenteisen kuusikon taimettumisesta vielä ole, joten monet kysymykset ovat vielä avoimia. Pienaukkohakkuin käsitellyiltä ojitettujen korpikuusikoiden kokeilta on jo 13 kasvukauden mittausjakso tehtynä, joten niiden taimettumisesta on jo johtopäätöksiä tehtävissä,” Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Markku Saarinen sanoo.

Parhaat edellytykset onnistuneelle jatkuvapeitteiselle kasvatukselle on korpikuusikoissa, joihin on eri vaiheissa kehittyneiden taimiryhmien myötä jo syntynyt eri-ikäisrakenteisuutta.

Parhaat edellytykset onnistuneelle jatkuvapeitteiselle kasvatukselle on korpikuusikoissa, joihin on eri vaiheissa kehittyneiden taimiryhmien myötä jo syntynyt eri-ikäisrakenteisuutta.

”Tällaisiin metsiin voidaan melko nopeasti saada kehittymään säännöllisen eri-ikäisrakenteisen metsän poimintahakkuisiin soveltuva läpimittajakauma”, Saarinen sanoo.

Viljavilla mäntyvaltaisilla turvekankailla eri-ikäisrakenteisuuteen päästään kaksijaksoisen vaiheen kautta, hyödyntämällä alueelle usein luontaisesti syntyneet alikasvoskuuset, mutta tavoiterakenteen saavuttaminen vie huomattavasti pidemmän ajan.

”Kuusialikasvoksen avulla myös puolukkaturvekankailla on mahdollista siirtyä eri-ikäiskasvatukseen. Epävarmaa kuitenkin on se, miten kannattavaa kuusen kasvatus näillä kasvupaikoilla on”, Saarinen sanoo.

Heikointa luontainen taimettuminen on varputurvekankailla, joilla vahva varpukasvillisuus, runsas seinäsammal sekä paksu raakahumuskerros vaikeuttavat taimettumista. Luken uusimmat taimettumistutkimukset antavat kuitenkin viitteitä siitä, että varputurvekankailla uudistuminen voisi kevyen maanmuokkauksen jälkeen onnistua paremmin kuin aiemmat tutkimukset ovat antaneet olettaa.

Kasvatusmenetelmä kohteen mukaan

Suometsät eivät ole yhtenäinen kokonaisuus, vaan sekä niiden puusto että kasvupaikat vaihtelevat rakenteeltaan runsaasti. Kasvatus- ja hakkuumenetelmä tulee valita kohteen mukaan.

Poimintahakkuisiin perustuva kasvatus soveltuu yleensä vain kuusikoiden kasvatukseen. Mänty sen sijaan vaatii kasvaakseen enemmän valoa ja kasvutilaa, joten sen uudistamiseen soveltuvat paremmin erilaiset ylispuukasvatusta, pienaukkohakkuita ja kaistalehakkuita yhdistelevät kasvatusmallit.

Kasvupaikan ravinteisuus ja hakkuumenetelmä vaikuttavat hakkuiden rytmittymiseen, Saarinen sanoo.

”Kasvupaikan ravinteisuus ja hakkuumenetelmä vaikuttavat hakkuiden rytmittymiseen”, Saarinen sanoo.

Hakkuut pyritään sovittamaan niin, että puuston aiheuttama haihdutus riittää pitämään yllä sopivaa pohjaveden pinnankorkeutta.

Hiilidioksidi- ja metaanipäästöjen kannalta optimaalinen pohjavedenpinnan korkeus on noin 30 senttiä.

Juurikäävän leviämiseen tulee varautua

Suometsien jatkuvapeitteiseen kasvatukseen liittyy myös riskejä, joista juurikäävän leviäminen on yksi merkittävimmistä.

Viime vuosina juurikääpää on löytynyt myös suometsistä, erikoistutkija Sakari Sarkkola kertoo.

”Pitkään luultiin, että suometsät olisivat vastustuskykyisiä juurikäävälle. Viime vuosina juurikääpää on kuitenkin löytynyt myös suometsistä”, erikoistutkija Sakari Sarkkola kertoo.

Todennäköisesti suometsät ovat tähän asti säästyneet juurikäävältä siksi, että hakkuut on tehty pääosin talvella. Kangasmailla juurikäävän yleistyminen liitetään kesähakkuisiin.

Tutkijat muistuttavat, ettei samaa virhettä pidä toistaa suometsissä. Hakkuut tulee tehdä joko kylmään vuodenaikaan tai kannot on käsiteltävä torjunta-aineella.

Myös ravinnetalouden ongelmiin tulee varautua.

”Ravinnetalouden häiriöt voivat olla yllättävän merkityksellisiä taimettumisen kannalta. Esimerkiksi kalin puute on suometsissä yleistä”, Sarkkola sanoo.

Lisätutkimusta tarvitaan

Pitkään eri-ikäisrakenteisina kasvatetut suometsät ovat harvinaisia, joten kokemusperäistä tietoa taimettumiselle otollisesta puustotiheydestä, tai siitä, miten eri latvuskerrokset elpyvät poimintahakkuun jälkeen, on niukasti.

Julkisuudessa suometsien jatkuvapeitteinen kasvatus herättää näkemyksiä sekä puolesta että vastaan. Tutkijat peräänkuuluttavat malttia keskusteluun, tutkittu tieto ja käytännön kokemukset ovat vähäisiä, eikä niiden pohjalta voi tehdä pitkälle vietyjä yleistyksiä.

Alustavat tutkimustulokset kuitenkin viittaavat siihen suuntaan, että ainakin vesistökuormitusta jatkuvapeitteisellä kasvatuksella voidaan vähentää merkittävästi.

Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus pitää sisällään laajan valikoiman erilaisia menetelmiä, joista voi valita itselleen ja omaan metsäänsä sopivan.

”Jos tavoittelee metsänkäsittelyssä pelkästään tehokkuutta, joko kasvun maksimoimisen tai puunkorjuun näkökulmasta, saattaa perinteinen jaksollisen kasvatuksen malli olla paras vaihtoehto varsinkin, jos puusto on päätöksentekohetkellä tasarakenteista ja edelleen kasvatusmetsävaiheessa”, Saarinen sanoo.

Jatkuvapeitteistä kasvatusta kannattaa kokeilla, jos haluaa kokonaisvaltaisemmin edistää muitakin tavoitteita, vähentää ojitettujen suometsien aiheuttamaa ympäristökuormitusta ja lisätä metsien puustorakenteiden monimuotoisuutta. 

Saarisen mukaan jatkuvapeitteistä kasvatusta taas kannattaa kokeilla, jos haluaa kokonaisvaltaisemmin edistää muitakin tavoitteita, vähentää ojitettujen suometsien aiheuttamaa ympäristökuormitusta ja lisätä metsien puustorakenteiden monimuotoisuutta. 

”Viljavien ojitusalueiden kuusikoissa jatkuvapeitteinen kasvatus voi olla myös taloudellisesti kannattavin ratkaisu erityisesti silloin, kun puustossa on jo ennestään eri-ikäisrakenteisuutta. Toisaalta tasarakenteisissakin metsiköissä on syytä harkita jatkuvapeitteisen kasvatuksen aloittamista, mikäli puusto on jo päätehakkuuvaiheessa. Näin siksi, että avohakkuun ympäristövaikutukset ovat erityisen suuria viljavilla ojitusalueilla ”, Saarinen täydentää.
 

Teksti: Maria Latokartano