Pioneissa karvoihinkin on katsominen – perimältään arvokkaat pionit on syytä säilyttää

Puutarhoista tuttujen kiinanpionien näyttävä kukinta vie sydämen mennessään. Suomalaisissa pihoissa kasvaa harvemmin tilli-, kuolan-, juhannus-, kartano- tai tarhapioneja, ja juuri näitä kuulutimme kesällä 2018 Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa, jottei pionien arvokas geenivaranto katoaisi. Saimme 700 ilmoitusta eri puolilta Suomea, Forssan seudulta 16. Monella kasvilla on tarina matkassaan. Esimerkiksi yksi tarhapioni kasvaa yhä samalla paikalla, jossa se on 1950-luvun vihkikuvassa.

Tarhapionin yksinkertaiskukkainen muoto lienee tullut Suomeen jo keskiajalla lääkekasvina, jona pionit aiemmin tunnettiin: Kasvitieteilijä Elias Tillandzin mukaan 1600-luvun lopulla Turun seudulla kasvatettiin pionia nimellä Kaatuwaisen taudinjuuri. Juhannus- ja tillipionia on viljelty Suomessa 1800-luvulta lähtien koristekasvina, ja kartanopioni on syntynyt ilmeisesti tilli- ja kuolanpionin risteymänä Pietarissa vuonna 1788. Kuolanpionia on myyty 1930-luvulla, mutta se lienee kuulunut lajistoomme jo pidempään. Juhannuspionia myytiin ainakin Turun Kupittaalla 1850-luvun puolivälissä. Pionit juuret ulottuvat pidemmälle, ja ne mainitaan kreikkalaisen Theofrastoksen kirjassa Historia plantarum jo ennen ajanlaskumme alkua. Monet pionit ovat alun perin luonnonlajeja Etelä-Euroopasta, Aasista ja Pohjois-Amerikasta. 1500-luvulle saakka tiede tunsi kaksi lehtimuodoltaan erilaista pionia Paeonia foemina ja Paeonia mascula. Nykyään tunnetaan 33 pionilajia.

1600-luvun lopulla Turun seudulla kasvatettiin pionia nimellä Kaatuwaisen taudinjuuri.

Selvittääksemme geneettistä monimuotoisuutta eristimme pionien DNA:n lehtinäytteistä Luken Jokioisten laboratoriossa. Tutkimme kasvien välisiä eroja tietyissä DNA-kohdissa, joiden pituuden tiedettiin vaihtelevan eri kasviyksilöissä. Kokosimme yhteen tiedot pituuseroista, ja piirsimme sukupuun, jossa eri pionilajit muodostavat omat haaransa. Sukupuu paljasti lajin lisäksi pionien sukulaisuussuhteet ja oliko tutkitun pionin perimä ainutlaatuinen.

250 kasvista havainnoimme 70 eri ominaisuutta – ja todellakin – myös monenlaiset karvat kasvin eri osissa.

Tutkimus jatkuu tänä kesänä, ja edessä on suuritöinen urakka: 250 kasvista havainnoimme 70 eri ominaisuutta – ja todellakin – myös monenlaiset karvat kasvin eri osissa. Näin selvitämme, ovatko esimerkiksi kuolanpionit ulkoisilta ominaisuuksiltaan keskenään erilaisia. Lopulta valitsemme käyttöarvoltaan parhaimmat ja monimuotoisimmat pionit Luken koordinoiman kansallisen kasvigeenivaraohjelman geenipankkiin, jotta suomalaiseen maisemaan kulttuurihistoriallisesti kuuluvat kasvikannat säilyvät. Toivomme myös, että taimistot kiinnostuisivat näiden arvokkaiden pionien ottamisesta valikoimiinsa.

Yksi jokioislainen tutkittu pioni löytyy Wendlan puutarhasta Jokioisista. Tunnistat matalan ja kesäkuun puolivälissä kukkivan pionin sen harmahtavista lehdistä. Kasvikanta osoittautui geneettisesti samanlaiseksi kuin kaksi Ruotsista, yksi Norjasta ja usea Turun seudulta saatu näyte. Mikä lienee pionin alkuperäinen kotimaa, sitä kasvi ei valitettavasti kerro.

Blogikirjoitus on julkaistu alun perin Forssan Lehden kolumnina 28.4.2021