Siirry pääsisältöön

Omavaraisuuden lisääminen ei ole ristiriidassa ilmastotavoitteiden ja vihreän siirtymän kanssa

Blogi 4.4.2022 Anne Tolvanen

Ukrainan sota vähentää energian ja ruoan tuontia ulkomailta. Omavaraisuuden lisääminen edellyttää omien luonnonvarojemme intensiivisempää käyttöä, mikä saattaa tilapäisesti hidastaa ilmastotavoitteiden saavuttamista. Näköpiirissä on kuitenkin monia ratkaisuja, jotka voivat jopa nopeuttaa vihreää siirtymää.

Jotta uudet keinot tulevat käyttöön, on niiden oltava maanomistajille kannattavia. Tähän tarvitaan taloudellisia kannustimia yhteiskunnalta sekä vapaaehtoisia hiilimarkkinoita. Kuva: Keijo Penttinen / Vastavalo

Suomessa on kymmeniätuhansia hehtaareja turvesoita, joiden tuotannon uudelleen käynnistämistä pohditaan. Käyttämällä tuotannolle avattuja soita, voidaan korvata osa Venäjältä tuodusta energiapuusta. Samalla voidaan tuottaa kasvu- ja kuiviketurvetta, joille ei ole vielä kustannustehokasta korvaajaa.

Jos metsitykseen soveltuvat lohkot tuhkalannoitetaan, kun ne vapautuvat tuotannosta, ne kasvittuvat nopeasti ja päästöt vähenevät.

Vaikka turvetuotanto aiheuttaa päästöjä, sen ilmastokestävyyttä voidaan edistää siirtymällä suopohjan jälkikäyttöön osittain tuotannon aikana. Jos metsitykseen soveltuvat lohkot tuhkalannoitetaan, kun ne vapautuvat tuotannosta, ne kasvittuvat nopeasti ja päästöt vähenevät.

Suomessa on lähes miljoona hehtaaria harvennusta kaipaavia nuoria metsiä, joilla voidaan korvata tuontihaketta. Tuhkalannoituksella voidaan pitkällä aikavälillä lisätä puuntuotantoa, tehostaa hiilen sitoutumista ja hillitä ravinnehuuhtoutumia. Jos lannoituksella voidaan korvata osa kunnostusojituksista, myös metsien monimuotoisuus hyötyy.

Meillä on lähes miljoona hehtaaria puuntuotannolta heikkotuottoista ojitettua suota. Näistä ravinteikkaimmat voidaan saada tuhkalannoituksella takaisin metsätalouskäyttöön. Karummille heikkotuottoisille soille soveltuvat energiapuun korjuu ja ennallistaminen. Ennallistetuilta, vettyviltä soilta on mahdollista saada pitkän aikavälin ilmasto- ja monimuotoisuushyötyjä.

Olisi tärkeää panostaa biologisen typensidonnan ja kierrätyslannoitteiden kehittämiseen sekä kivennäismaiden perusparannuksiin.

Maataloudessa pohditaan samanaikaisesti ruokaturvaa, heikkoa kannattavuutta ja turvepeltojen päästöjä. Lannoitteiden vaikeutunut saatavuus lisää paineita hyödyntää typpirikkaita turvepeltoja. Tämän vuoksi olisi tärkeää panostaa biologisen typensidonnan ja kierrätyslannoitteiden kehittämiseen sekä kivennäismaiden perusparannuksiin.

Turvepeltojen hiilipäästöjä voidaan vähentää monivuotisella viljelyllä, vähentämällä muokkausta ja säätösalaojituksella. Heikkotuottoisimpien peltojen viljelystä luopuminen ei uhkaa ruokaturvaa. Näillä pelloilla vedenpinnan nostaminen vähentää päästöjä ja mahdollistaa turpeen korvaajiksi kaavailtujen ruokohelven, pajun ja hieskoivun viljelyn. Tarve kehittää uusia ilmastoviisaita viljelymenetelmiä ja tuotteita vain kasvaa.

Tarve kehittää uusia ilmastoviisaita viljelymenetelmiä ja tuotteita vain kasvaa.

Jotta uudet keinot tulevat käyttöön, on niiden oltava maanomistajille kannattavia. Tähän tarvitaan taloudellisia kannustimia yhteiskunnalta sekä vapaaehtoisia hiilimarkkinoita.

Tarvittava kurssimuutos ei heikennä vihreää siirtymää, jos tavoite hiilineutraalista yhteiskunnasta säilyy. Paine siirtyä pois fossiilisesta energiasta vain kasvaa, ja ympäristöä säästävien teknologioiden tarve lisääntyy. Omavaraisuuden kasvu myös avaa silmämme tuotantomme jalanjäljille.

Jos toimimme viisaasti, voimme ottaa vihreässä siirtymässä taka-askeleen jälkeen kolmen askeleen loikan eteenpäin.

Teksti on julkaistu Kalevassa 26.3.2022

Kommentit

JeHi & SaMä
Suomen on nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa mietittävä keinoja omavaraisuuden lisäämiseen. Samalla kuitenkaan emme saa unohtaa ilmastokriisin taltuttamiseen asetettuja kansallisia ja kansainvälisiä tavoitteita.

Tästä syystä emme kannata turvesoiden käytön lisäämistä tai soiden avaamista uudelleen.

Turpeen energiakäyttö tuottaa päästöjä moninkertaisesti saatuun energiamäärään nähden. Käyttö huoltovarmuuspolttoaineena voi tulla kysymykseen, mutta muuten se sotii ilmastotavoitteitamme vastaan. Joutuisimme myös korvaamaan jo romutettuja turpeen nostokoneita uusilla.

Jos lisäämme turpeen polttoa tavoitteisiimme, joudumme muuttamaan painopistettä vihreässä siirtymässä.

On totta, että tarve uusille ilmastoviisaille viljelymenetelmille tai -tuotteille kasvaa. Ehdotetut ruokohelpi, paju tai hieskoivun viljely eivät sellaisenaan ole uusia tai innovatiivisia ratkaisuja.

Ruokohelven käyttämistä energiatuotannossa on jo kokeiltu, mutta sen todettiin olevan huonosti soveltuva energiakäyttöön useista syistä. Hieskoivun kasvu tapahtuu vuosien tai vuosikymmenien kuluessa, eikä se siksi sovellu akuutin energiakriisin ratkaisuun. Kokemukset pajun käytöstä ovat positiivisempia.

Suomessa omavaraisuuden lisäämistä tulisi ensisijaisesti tehdä lisäämällä uusiutuvan energian käyttöä. Varsinkin hajautettuun pientuotantoon panostamisessa aurinko- ja pientuulivoiman avulla on suuri potentiaali tarjolla.

Taloudelliset tuet tulisi kohdentaa turvetuotannon sijasta kotitalouksien ja pk-yritysten energiaomavaraisuuteen näiden energiatuotantomuotojen avulla.