Siirry pääsisältöön

Montrealin joulukuinen YK:n luontokokous tähtää luontokadon maailmanlaajuiseen pysäyttämiseen

Blogi 7.12.2022 Tiina M Nieminen

YK:n luontokokouksen neuvottelut pohjaavat IPBES-paneelin tuottamaan tietoon. Paneelin tehtävänä on turvata luonnon monimuotoisuuden säilyminen vahvistamalla tieteellisen tiedon ja yhteiskunnallisen päätöksenteon välistä vuorovaikutusta. Tieteellisen tiedon rinnalla hyödynnetään myös alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen perinnetietoa luonnosta.

IPBES-paneelin keskeisin toimintamuoto on maailmanlaajuisen tiedon kokoaminen arviointiraportteihin. Näiden raporttien tuottama tieto luo perustan joulukuussa Montrealissa neuvoteltaville päätöksille YK:n biodiversiteettisopimuksen uudesta tavoitekehyksestä. Arviointiraporttien aiheista päätetään IPBES-täysistunnoissa jäsenmaiden tekemien ehdotusten pohjalta. Raportteihin koottu tieto vastaa siten suoraan maailmanlaajuisesti koolla olevien jäsenmaiden päätöksentekijöiden määrittämään tietotarpeeseen.  

Arviointiraporttien laatijat valitaan jäsenmaiden nimittämien asiantuntijoiden joukosta. Osallistuin itse vuosina 2015–2018 heikentyneitä elinympäristöjä ja niiden ennallistamista käsittelevän IPBES-arviointiraportin (Land Degradation and Restoration) laadintaan osana kansainvälistä, monikulttuurista työryhmää. Työ ei ollut tavallista tutkijantyön tieteellisen artikkelin kirjoittamista. Olennaisinta oli vuorovaikutuksesta syntyvä toisilta oppiminen ja yhteisen ymmärryksen syntyminen.

Kävimme keskusteluja enimmäkseen englanniksi, vaikkei suuri osa kirjoittajista kieltä hyvin hallinnutkaan. Kirjoitusvastuu painottui kielitaidon mukaisesti, mutta kaikki olivat mukana yhteisen ymmärryksen syventämisessä. Arviointiraportin laatijat ovat myös arvokkaita viestin välittäjiä kotimaassaan ja vahvistavat kukin tahollaan tuotetun tiedon ja omien sidosryhmiensä vuorovaikutusta.

Toiminnan lähtökohtina vuoropuhelu, tasa-arvo ja avoimuus

IPBES korostaa ihmisten välistä tasa-arvoa ja erilaisten maailmankatsomusten kunnioittamista. Tavoitteena on nostaa alkuperäiskansojen perinteinen luonnontuntemus ja tietämys tieteellisen tiedon rinnalle päätöksenteon perustaksi.

IPBES-paneelin 9. täysistunnon avajaisissa heinäkuussa 2022 puheenjohtaja Ana-Maria Hernández siteerasi guatemalalaista Nobelin rauhanpalkinnon saajaa Rigoberta Menchúa todeten, ettei maailmanrauhaa voida saavuttaa ennen kuin köyhyys, rasismi, syrjintä ja syrjäytyminen katoavat. Näillä sanoilla hän halusi muistuttaa, että IPBES- yhteisön toiminta-ajatus ei ole pelkkää tiedontuottamista, vaan myös kulttuurien ja tieteenalojen välistä vuoropuhelua, jonka perustana on vankka asiapohja ja kaiken toiminnan avoimuus.

Syyskuussa 2022 Gulbenkian-säätiö palkitsi IPBES- ja IPCC-paneelit ihmiskunnan hyväksi tehdystä työstä. Palkinnon arviointiraati korosti valinnassa tieteellisen tietoon pohjautuvan päätöksenteon merkitystä ilmasto- ja luontokriisien ratkaisussa. Paneelien tuottama tieto on vaikuttanut merkittävästi sekä politiikkatoimiin että ymmärrykseen siitä, kuinka kiireellisiä luontokatoa ja ilmastonmuutosta hillitsevät toimet ovat ihmiskunnan tulevaisuuden turvaamisessa. Gulbenkian-palkinto jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 2020, jolloin se myönnettiin ilmastoaktivisti Greta Thunbergille.

Luontokadon pysäyttäminen edellyttää maailmanlaajuisia toimia

Joulukuussa Montrealissa pidettävässä YK:n luontokokouksessa neuvotellaan biodiversiteettisopimuksen uudesta tavoitekehyksestä vuoteen 2030. IPBES-arviointiraportteihin koottu tieto luo tavoitekehyksen tietopohjan.

Uuden tavoitekehyksen päämäärän A, suojelun, tavoiteluonnoksissa asetetaan määrälliset tavoitteet suojelulle ja ennallistamiselle. Lisäksi tavoitteena on edistää luontoa huomioivaa aluesuunnittelua ja ilmastonmuutoksen hillintää sekä pysäyttää luonnon saastuminen, vieraslajien leviäminen ja lajien uhanalaistumiskehitys.

Päämäärän B, kestävän käytön, tavoiteluonnokset puolestaan sovittavat yhteen ihmisten tarpeita ja luonnon kantokykyä ja tukevat näin myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteita. Lajien kestävän käytön rinnalla määritellään tavoitteiksi maa-, metsä- ja kalatalouden kestävyys sekä ekosysteemipalvelujen jatkuvuuden turvaaminen. Myös kaupunkiluonnon turvaaminen on mukana omana tavoitteenaan.

Päämäärän C, geenivarat ja hyötyjen tasapuolinen jakaminen, tavoiteluonnos käsittelee geenivarojen saatavuutta ja niiden käytöstä saatavien hyötyjen tasapuolista jakamista. Neuvotteluista on ennustettu tulevan vaikeita. Verrattain uusi neuvotteluaihe on digitaalinen geenitieto (DSI), jonka lukeminen geenivaraksi aiheuttaa lisähaastetta yhteisymmärryksen löytymiselle. Erityisesti kehittyvät maat kokevat digitaalisen geenitiedon hyödyntämisestä koituneiden hyötyjen jakaantuneen epäoikeudenmukaisesti, tuoreimpana esimerkkinä DSI-tekniikkaa hyödyntäneet Covid-19-virusta vastaan kehitetyt rokotteet.

Päämäärän D, toimeenpanon ja valtavirtaistamisen, tavoiteluonnokset liittyvät luonnon monimuotoisuuden turvaavien hallinto- ja rahoitusmalleihin luomiseen, luonnolle haitallisten tukien uudelleensuuntaamiseen, alkuperäiskansojen perinnetietoon, tasa-arvokysymyksiin, osallistavaan päätöksentekoon sekä bioteknologian riskien hallintaan. Toimeenpanon keskiössä on kaikkien biodiversiteettisopimuksen osapuolten toteuttama kansallinen biodiversiteettistrategia ja toimintaohjelma (ns. NBSAP).

Montrealin neuvotteluissa painotetaan myös tavoitteiden toimeenpanon seurannan ja raportoinnin vahvistamista. Luonnos neuvoteltavasta seurantakehyksestä käsittää ehdotukset 40 pääindikaattorista, joiden lisäksi kansallisissa biodiversiteettistrategioiden toimintaohjelmissa sovelletaan itsenäisesti alaindikaattoreita. Osapuolet raportoivat seurantulokset sopimuksen sihteeristölle ensimmäisen kerran välitarkastelussa viiden vuoden kuluttua.

Luonnon monimuotoisuus on edellytys YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiselle ja ilmaston muutoksen hillitsemiselle 1,5 asteen lämpenemiseen. Montrealissa neuvotellaan ihmiskunnan tulevaisuuden keskeisimmistä asioista. Luontokokouksessa on löydettävä yhteisymmärrys luontokadon maailmanlaajuiseen pysäyttämiseen.

Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services (IPBES) on kansainvälinen paneeli, jolla ei ole vakiintunutta suomenkielistä nimeä. Paneelia kutsutaan hallitusten väliseksi luontopaneeliksi, kansainväliseksi luontopaneeliksi ja maailman luontopaneeliksi. Luonnonvarakeskuksen tutkijat Juha Hiedanpää, Riikka Venesjärvi ja Tiina Maileena Nieminen tukevat paneelin toimintaa. Hiedanpää ja Venesjärvi ovat Suomen kansallisen IPBES-työryhmän jäseniä. Nieminen on IPBESin Land Degradation and Restoration -arviointiraportin pääkirjoittaja sekä Suomen Luontopaneelin ja YK:n Montrealin luontokokouksen Suomen valtuuskunnan jäsen.