EU:n maaperädirektiivi tuuppaa eteenpäin maaperän kestävää käyttöä – ehdotuksen edetessä pitäisi huomioida Suomen ominaispiirteet

EU:n maaperädirektiiviehdotus julkaistiin kesällä 2023 ja sen sisällöstä on keskusteltu eri toimijoiden kesken, eduskunnan valiokunnissa sekä EU:ssa. Tärkeä direktiivi tuuppaa maaperän kestävää käyttöä eteenpäin ja mahdollistaa entistä vaikuttavammat toimet maaperän terveyden ja ekosysteemipalveluiden turvaamiseksi vuoteen 2050 mennessä. 

EU-komission mukaan maaperän tila on heikentynyt kaikissa jäsenvaltioissa ja tilanne pahenee edelleen. Direktiivin myötä jäsenmaiden on edistettävä maaperän terveyttä, kerättävä tietoa maaperän tilasta ja raportoitava komissiolle tietyin väliajoin.

Maaperän ominaisuudet kuitenkin vaihtelevat Euroopassa suuresti. Siten myös maaperän terveyttä kuvaavien indikaattorien ja niiden raja-arvojen määrittäminen vaatii huolellisen tarkastelun. Olemme Lukessa nostaneet esille kolme keskeistä seikkaa, jotka pitäisi huomioida maaperädirektiiviehdotuksen edetessä lopulliseen muotoonsa.

1. Suomen maaperän ominaispiirteet huomioitava maaperän terveyttä edistävissä toimenpiteissä.

Metsämaiden osuus on Suomessa suuri verrattuna moniin eteläisemmän Euroopan maihin, joissa huomattavasti suurempi osa maa-alueista on ollut pitkään intensiivisessä maatalouskäytössä. 

Komission ehdotuksessa maaperäseurannan näytteenotto toistettaisiin vähintään viiden vuoden välein. Näin usein toistuva näytteenotto ei Suomen oloissa ole kuitenkaan tarkoituksenmukainen. Seurantajakso tulisi säätää maaperätyypin ja käyttötavan mukaan, sillä esimerkiksi metsämaaperän muutokset ovat yleensä hitaita. Jotkin direktiiviehdotuksessa määritellyt mittarit ja mittaustavat eivät myöskään tunnista metsämaiden ekologista tilaa parhaalla mahdollisella tavalla, joten niiden määrittelyyn tulisi kiinnittää erityistä huomiota. 

Suomen maaperässä on myös luontaisesti runsaasti hiiltä sekä kivennäismaissa että varsinkin turvemaissa. Hiilen säilyminen tulisi jatkossa pyrkiä nykyistä paremmin turvaamaan muun muassa viljelykäytäntöjen ja metsänhoidon menetelmien avulla. 

2. Maaperän seurantaa kehitettävä, jotta maaperän muutoksia voidaan havaita kattavasti.

Maaperän terveyttä seurataan Suomessa useiden eri seurantojen avulla. Peltomaiden tilaa selvitetään säännöllisesti Valse-seurannoissa, jotka ovat laajentuneet koskemaan myös maaperän biodiversiteettiä ja torjunta-ainejäämiä. 

Direktiiviehdotuksessa esitetyt mittausmenetelmät poikkeavat tietyiltä osin Suomen maaperän tilan seurannassa käytetyistä vakiintuneista menetelmistä. Raja-arvojen asettamiseen ja otantojen parhaaseen mahdolliseen toteuttamistapaan tarvittaisiinkin lisätutkimusta, kansallista harkintaa ja joustoa.

Lisätietoa tarvitaan muun muassa peltomaiden rakenteesta, tiivistymisestä ja kasvukunnon heikentymisestä. Vesieroosion todellista suuruutta ja vaikutusta peltojen tilaan ei tunneta vielä riittävästi.

Myös metsämaiden seurantoihin pitäisi panostaa enemmän. Olisi keskeistä, että tulevissa seurannoissa hyödynnettäisiin jo olemassa olevia seurantaverkostoja ja niihin turvattaisiin riittävät resurssit. 

3. Maaperän hoidon kannustimia suunnattava tukemaan maan hiilen säilyttämistä sekä vesistökuormituksen hillintää. 

Nykyisillä ohjauskeinoilla ei saada aikaan riittäviä vähennyksiä maa- ja metsätalouden päästöihin ja kuormitukseen, joten ohjauskeinoja on kehitettävä. 

Direktiiviehdotuksessa on esitetty kestävän maaperänhoidon periaatteita, joista monet ovat suositeltavia olosuhteissamme, esimerkiksi kasvipeitteisyyden ja viljelykiertojen edistäminen, maanmuokkauksen vähentäminen sekä vedenpinnan tason optimointi orgaanisilla mailla. Toisinaan esimerkiksi maaperän muokkaus on kuitenkin tuotannon kannalta välttämätöntä. Periaatteiden soveltamisen vaikutukset käytännön toimijoihin maa- ja metsätaloudessa onkin arvioitava huolellisesti.

Turvemaametsissämme haasteita aiheuttavat muun muassa metsänkäsittelyiden aiheuttama eroosio, kasvihuonekaasupäästöt, maaperän tiivistyminen ja ravinnehuuhtoutumat. Maaperän tilaa parantavia ohjauskeinoja tulisikin kehittää koskemaan erityisesti puustoisilla turvemailla harjoitettua metsänkäsittelyä. Tähtäimessä ovat kokonaisvaltaiset ratkaisut, jotka olisivat hyödyllisiä niin maaperäsuojelun ja kiertotalouden kuin maaperän monimuotoisuuden ja hiilensidonnan kannalta.

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomien Puheenvuoro -palstalla kansainvälisenä maaperäpäivänä 5.12.2023