Siirry pääsisältöön

Monipuulajisuus lisää metsien kestokykyä ─ haasteena toimivat uudistamis- ja kasvatusketjut ja hirvieläintuhot

Blogi 17.2.2023 Saija Huuskonen Juho Matala Ari Nikula

Kiinnostus puulajikirjon lisäämiseen ja sekametsien kasvatukseen on lisääntynyt. Syynä on muuttuva ilmasto ja metsien käytön eri tavoitteiden yhteensovittaminen. Puuntuotannon lisäksi metsänhoidon tulisi edistää monimuotoisuutta ja tuhonkestävyyttä, turvata hiilensidontaa ja tarjota mahdollisuuksia metsien virkistyskäyttöön ja monikäyttöön.

Monipuulajiset metsät vastaavat näihin tavoitteisiin paremmin kuin yhden puulajin metsät. Esimerkiksi sekapuustoisuus vähentää kuusikoiden kirjanpainajatuhoriskiä ja kuusen juurikäävän leviämistä. Toisaalta mäntytaimikoissa etukasvuinen lehtipuu lisää hirvituhoja. Sekametsillä ei juurikaan saada lisättyä metsien tuotosta ja hiilensidontaa, mutta sekapuustoisuus turvaa puuston elinvoimaisuutta ja sitä kautta myös hiilensidontaa muuttuvassa ilmastossa.

Sekametsiä puulajivalinnalla

Sekametsien kasvatuksen ja puulajikirjon lisääminen lähtee metsässä tehtävistä päätöksistä, kun eri toimenpiteitä suunnitellaan ja toteutetaan. Kyse on puulajivalinnasta metsän uudistamisessa, metsurin puuvalinnasta taimikonhoidossa ja motokuskin päätöksistä harvennushakkuilla. Näillä päätöksillä vaikutetaan yksittäisen metsikön tulevaisuuteen vuosikymmeniksi eteenpäin. Näiden valintojen taustaksi tarvitaan uutta tutkimustietoa sekametsien kasvatuksen perusteista koko metsän kiertoajalle.

Sekametsien kasvatuksen lisääminen edellyttää myös riskien tunnistamista. Taimikkovaiheen metsien merkittävimpiä tuhonaiheuttaja ovat Valtakunnan Metsien Inventoinnin (VMI) perusteella jo pitkään olleet hirvieläimet, erityisesti hirvi.

Nykyisellään tiedetään, että lehtipuusekoitus lisää tuhoriskiä mäntytaimikossa, mikäli lehtipuut pääsevät varjostamaan mäntyjä ja näin lisäämään niiden alttiutta joutua hirven syömäksi. Tämän riskin vuoksi metsänhoidossa on järkevää pyrkiä kasvattamaan männyntaimikot mahdollisimman täystiheinä ja estämään etukasvuisen lehtipuuston muodostuminen niihin. Hirvituhoille alttiissa mäntytaimikoissa myös lehtipuut tulevat syödyiksi, joten lehtipuustoisuuden merkittävä edistäminen on näissä kohteissa vaikeaa.

Lehtipuut myös hirvien suosiossa

Lehtipuustoisuutta voitaisiin lisätä männiköitä paremmin rehevämmillä kasvupaikoilla, joita nykyisellään uudistetaan lähinnä kuuselle. Hirvituhoriski on merkittävä syy siihen, miksi rauduskoivun viljelyä näillä alueilla vältetään. Kuusivaltaisiin taimikoihin kuitenkin muodostuu maalajin ja maanmuokkauksen intensiteetin mukaan vaihtelevasti luontaista lehtipuustoa, jota voitaisiin nykyistä enemmän hyödyntää sekapuustona. Useimmat lehtipuut ovat kuitenkin hirvieläinten suosimaa ravintoa.

Taloudelliselta kannalta ongelmana on, että hirvieläimet suosivat rauduskoivua, jolloin jäljelle jää metsänkasvatuksen tuoton kannalta heikompaa hieskoivua. Monimuotoisuusnäkökulmasta tärkeiden, mutta hirvieläinten erityisesti suosimien haapojen, pihlajien ja tammien kasvattaminen hirvieläinten ulottumattomiin on vielä koivujakin haastavampaa.

Hirvieläintuhoriskien hallinnan kannalta on keskeistä pitää hirvieläinkannat sellaisella tasolla, että taloudellisesti tärkeiden mäntyvaltaisten taimikoiden tuhot pysyvät kohtuullisina ja monimuotoisuuden kannalta tärkeiden lehtipuiden uudistuminen ja kasvatus onnistuvat.

Tarvetta tutkimustiedolle

Sekametsien kasvatusta ja puulajikirjon monipuolistamista tutkitaan nyt Luonnonvarakeskuksessa useammassakin eri hankkeessa (esim. SEKAVA, PUUVA). Uutta tutkimustietoa tarvitaan, sillä esimerkiksi nykyisillä kuusen viljelymateriaaleilla ja uudistamismenetelmillä kuusen varhaiskehitys on huomattavasti nopeampaa kuin aiempina vuosikymmeninä. Tämä antaa uusia mahdollisuuksia sekametsien kasvatukseen, jos kuusi ei jää enää lehtipuuston jalkoihin. Samalla se tarkoittaa päivitystarvetta käytännön metsänhoitosuosituksiin niin uudistamisen, varhaisperkauksen kuin taimikonhoidon osalta.

SORKKA-hankkeessa selvitetään sorkkaeläinten vaikutuksia metsien terveyteen ja kasvukykyyn ilmastotavoitteiden kannalta. Tapion koordinoimassa Sorkka-hankkeessa Luonnonvarakeskus on tehnyt hirvikannan hallinnan päätöksenteon tueksi laskelmat, joiden avulla voidaan hirvitalousalueittain tarkastella hirvikannan koon vaikutusta taimikoiden tuhoihin. Lehtipuiden tuhoriskien arviointi nykyisillä aineistoilla on haastavaa. Pienempien hirvieläinten, valkohäntä- ja metsäkauriiden, voimakas runsastuminen aiheuttaa edelleen lisääntyviä haasteita puulajikirjon monipuolistamiselle. Siitä olisi jatkossa tarpeen saada tutkittua tietoa.

Kommentit

Veikko Vanhatalo
Täällä napapiirillä porot syövät kuivahkojen- ja karumpien kankaiden äestysaloilta koivut niin tarkoin, ettei taimikonhoitovaiheessa ole kuin kuusia sekapuuksi.