Sekapuustoisuuden suosiminen lisää metsien kokonaiskestävyyttä ja muuttaa metsänhoitoa

Sekametsien perustamisella ja kasvatuksella pyritään sovittamaan yhteen metsien puuntuotantoa, hiilensidontaa, tuhonkestävyyttä ja monimuotoisuutta. Metsänhoidon käytäntöjä on päivitettävä, kun varaudumme muuttuvaan ilmastoon ja sovitamme yhteen metsien käytön tavoitteita.  

Puhtaan kuusikon kasvatus on hyvä vaihtoehto puuntuotannon kannalta, mutta ei metsien kokonaiskestävyyden kannalta. Kuusen ennakoidaan kärsivän ilmastonmuutoksesta. Lisäämällä metsänkasvatuksessa männyn ja rauduskoivun sekä muiden, vähemmän käytettyjen lehtipuiden osuutta ilmastonmuutokseen voidaan varautua. Monipuulajisuus pienentää kuusikoihin liittyviä riskejä ja lisää metsien monimuotoisuutta. Ohessa listaamme tuoreeseen tutkimukseen pohjautuvia keinoja kannattavaan ja kestävään metsänkasvatukseen. 

Puhtaan kuusikon kasvatus on hyvä vaihtoehto puuntuotannon kannalta, mutta ei metsien kokonaiskestävyyden kannalta.

Kasvatettavan puulajin valintaan on vaihtoehtoja 

Tuoreilla ja sitä viljavammilla kasvupaikoilla kuusen istutus voi olla myös tulevaisuudessa vallitseva uudistamismenetelmä, mutta myös rauduskoivua tulisi suosia nykyistä laajemmin uudistamisessa. Viljavat kasvupaikat soveltuvat myös rauduskoivun kasvatukseen joko puhtaina koivikkoina tai kuusi-koivusekametsinä. Toisaalta hirvituhon pelossa kuusta viljellään myös karummille kasvupaikoille, jotka soveltuvat parhaiten männylle. Vähemmän käytettyjen lehtipuulajien kuten tervalepän ja tammen viljely ei ole taloudellisesti kannattavaa, mutta niiden pienialainenkin viljely lisää metsien monimuotoisuutta. Kosteissa painanteissa tervalepän istutus tai luontainen hieskoivu ovat hyviä vaihtoehtoja, kun ojia ei kaiveta.  

Istutetussa havusekametsässä kuuset ja männyt kasvavat tasatahtiin. Sen sijaan istutettujen rauduskoivujen ja kuusten varhaiskehitys eroaa koivun eduksi ja niiden sekaistutus johtaa kaksijaksoiseen sekametsään. Tosin tällainen sekametsä voisi olla superhiilensitoja. Yksijaksoinen kuusi-koivusekametsä perustetaan alentamalla kuusen istutustiheyttä ja hyödyntämällä luontaisia koivuja. Maanmuokkauksen laadusta ja tiheydestä ei tule kuitenkaan tinkiä, jotta kuuset lähtevät ripeästi kasvuun ja koivuja syntyy tasaisesti uudistamisalalle.  

Sekametsän kasvatus vaatii tahtoa ja taitoa 

Puhtaan kuusikon taimikonhoito oli aikoinaan helppo ohjeistaa ja toteuttaa: ”Varhaisperkauksessa poistetaan kaikki lehtipuusto ja lievä koivusekoitus jätetään myöhemmässä taimikonhoidossa.” Kuusi-koivusekametsien kasvatukseen ohje ei enää päde, sillä istutuskuusten kasvutahti on nopeutunut. 

Sekametsien kasvatusmalleihin pureutuneen SEKAVA-hankkeen tulosten mukaan jalostetut, mätästysalalle istutetut kuuset pystyvät kilpailemaan luontaisten, siemensyntyisten koivujen kanssa. Siksi nopeakasvuiseen istutuskuusikkoon tulisi jättää noin kuusten pituisia siemensyntyisiä rauduskoivuja jo varhaisperkausvaiheessa, ei vasta myöhemmässä taimikonhoidossa. Jos kaikki koivut poistetaan varhaisperkauksessa, vaarana on, että myöhemmässä taimikonhoidossa ei ole siemensyntyisiä koivuja tai ne – kuusia lyhyempinä – eivät ehdi enää mukaan hyväkasvuisen kuusikon kehitykseen. Vesasyntyiset koivut saavat aikanaan helposti väri- tai lahovian, mikä ei ole puuntuotannon kannalta toivottavaa.  

Tarvitaan myös oikea-aikaista taimikonhoitoa  

Sekametsän taimikonhoidossa huolehditaan samanaikaisesti kaikkien kasvatettavien puulajien kasvuolosuhteista. Varhaisperkaus, joka tehdään kuusten ollessa reilun metrin pituisia, pitää yllä kuusen nopeaa varhaiskehitystä, jotta ne pärjäävät kasvussa varhaisperkauksessa jätetyille koivuille. Myöhemmässä taimikonhoidossa poistetaan ylimääräinen lehtipuuvesakko ja harvennetaan taimikko. Samalla poistetaan ne varhaisperkauksessa säästetyt koivut, jotka ovat etukasvuisia ja häiritsevät kuusia.  

Taimikkovaiheessa koivut voivat olla lievästi pidempiä kuin kuuset, mikä turvaa koivujen latvuksien ja paksuuskasvun hyvän kehityksen sekametsässä. Taimikonhoidossa on seurattava jäävän puuston tiheyttä; koivujen tulee täydentää taimikkoa, ei lisätä kokonaistiheyttä. Muistetaan myös jättää suojatiheiköitä ja säästää riistalle, pölyttäjille ja monimuotoisuudelle tärkeitä puulajeja kuten haapaa, leppää, pihlajaa, raitaa ja pajua yksittäisinä puina tai puuryhminä. 

Kokonaiskestävyyttä oikeilla toimenpiteillä 

Sekä yhden puulajin että sekametsän perustamisessa on tärkeää, että valitaan oikeat puulajit oikeille kasvupaikoille ja tehdään oikeat hoito- ja hakkuutoimenpiteet oikeaan aikaan. Sekametsät tehdään uudistamisessa, taimikonhoidossa ja harvennushakkuissa. Tavoitteena on, että sekapuustoisuus säilyy koko kiertoajan. Oikeilla toimenpiteillä turvataan metsien puuntuotanto, hiilensidonta, tuhonkestävyys ja monimuotoisuus myös muuttuvissa ilmastossa.  

Puulajivalikoiman monipuolistaminen metsänhoidossa ilmastokestävyyden lisäämiseksi (PUUVA) -hanke on saanut rahoitusta maa- ja metsätalousministeriöstä. Hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön Suomen kestävän kasvun ohjelmaa ja maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta. Toimenpiteillä pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja -varastoja.