Luvassa ikivihreyttä suomalaisille pelloille?

Ikivihreälle vallankumoukselle on sekä tilaus että mahdollisuus, sillä Suomessa pellot ovat vain pienen osan vuodesta yhteyttävän kasvillisuuden peitossa, poikkeuksena nurmet. Kasvillisuuden puuttuessa hiilensidontakausi jää lyhyeksi ja riski ravinnehuuhtoumille ja maan rakenneongelmille kasvaa.

Maan vuotuista paljaana oloaikaa voidaan lyhentää, tosin vain rajallisessa määrin, viljelemällä talvehtivia satokasveja kuten syysviljoja ja kuminaa. Kattavamman vaihtoehdon tarjoavat lähes rajattomasti hyödynnettävissä olevat maanpeitekasvit. Niille olisi tarjolla yli miljoona hehtaaria muuta kuin nurmella tai kesannolla olevaa peltoalaa, eikä toimenpide edellytä maatalousmaan valjastamista pois ruoantuotannosta. Niiden viljelyn laajentaminen ei syö satoalaa eikä heikennä ruokaturvaa.

Monihyötyiset maanpeitekasvit voidaan kylvää samanaikaisesti satokasvin kanssa, jolloin niille avautuu puintien jälkeen kilpailusta vapaa mahdollisuus räjähtää syksyiseen kasvuunsa. Hiilen sidonnan ohella ne tuottavat monia rinnakkaishyötyjä maan rakenteelle, vesitaloudelle ja toiminnallisuudelle (mikrobit/lierot), rikkakasvien biologiselle torjunnalle, monimuotoisuudelle, ympäristöhaittojen vähentämiselle sekä ilmastokestävyydelle. Typensitojat kuten apilat ja mailaset tukevat pellon ravinnetaloutta. Maanpeitekasvien kanssa onnistuminen on kuitenkin olosuhteista ja tuotantotilanteista riippuvaista.

Viljelijät muodostavat laajan ”tilakokeiden” verkoston monipuolisella olosuhde- ja kokemus- pohjalla. Keräsimme tätä usein piiloon jäävää tietoa laajemman viljelijäyhteisön hyödyksi ‒ niin motivoimaan kuin kannustamaan hallittuun maanpeitekasvien käyttöönottoon sekä viljelyn laajentamiseen tiloilla. Kysely sai viljelijöiltä hienon vastaanoton: 1130 vastasi (17.4 prosenttia) jakaen laajasti kokemuksiaan ja näkemyksiään. Saimme laajan tutkimusaineiston sekä uutta ymmärrystä tähänastisista viljelykokemuksista, haasteista ja menestymisen avaimista. Olemme julkaisseet kolme artikkelia, laatineet kaksi käsikirjoitusta ja kaksi on yhä kirjoitusjonossa.

Kyselyyn vastanneet viljelijät olivat jopa yllättävänkin positiivisia maanpeitekasvien käytön vaikutuksista viljelyyn ja ympäristöön ‒ erityisesti he arvostivat vaikutuksia maaperään. He pyrkivät selvästi hyötymään monista maanpeitekasvien tuottamista ekosysteemipalveluista. Viljelijäkokemukset olivat varsin yhdenmukaisia tutkimuksissa tehtyjen havaintojen kanssa.

Vaikka viljelijät suosivatkin maanpeitekasveja, jotka ovat tuttuja nurmilajeja, oli vastaajilla yllättävänkin monipuolisesti kokemusta eri vaihtoehdoista ottaen huomioon ilmastolliset rajoitteemme sekä nykyisen maanpeitekasvialan. Monipuolisemman lajikirjon ohella tutkimuksen ja tilakokeiden tulisi jatkossa tuottaa uutta tietoa aluskasvien käytöstä myös muilla satokasveilla kuin viljoilla, erityisesti palkoviljoilla, öljykasveilla sekä muilla erikoiskasveilla.

Vastaajien kokemukset ovat omiaan rohkaisemaan viljelijöitä tilojen väliseen tiedonvaihtoon sekä ylipäätään kokeilemaan maanpeitekasveja ja laajentamaan niiden viljelyalaa nykyisestä. Luomuviljelijät olivat astetta myönteisempiä kuin tavanomaiset tuottajat, mikä johtuu pidempään karttuneesta kokemuksesta sekä erilaisista keinoista hoitaa ravinnehuolto ja torjua rikat. Monimuotoisuutta tilallaan suosivilla viljelijöillä oli käytössä myös monipuolisemmin maanpeitekasveja. Yksipuolisesti viljaa viljelevät tilat ovat tärkeä kohderyhmä. Parhaillaan tiloilla toteutettavat maanpeitekasvien viljelytoimet tuottavat arvokasta tietoa parhaista viljelytavoista, mikä tukee monipuolisempaa ja hallitumpaa maanpeitekasvien käyttöä sekä tehostaa niin hiilensidontaa kuin muidenkin potentiaalisten hyötyjen toteutumista.

Ikivihreä vallankumous maanpeitekasvein: hiilensidontaan parhailla viljelykäytännöillä (IKIVIHREÄ) on Luonnonvarakeskuksen (Luke), Suomen ympäristökeskuksen (Syke), Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen (FGI), ProAgria Keskusten Liiton sekä Loviisassa sijaitsevan Koivumäen tilan sekä Joutsenossa sijaitsevan Tyynelän tilan yhdessä toteuttama hanke, joka kuuluu maa- ja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuuteen (mmm.fi). Toimenpiteillä pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja varastoja.