Etelä-Suomessa on ollut poikkeuksellinen kevät ja alkukasvukausi

Kuluva kevät ja alkukasvukausi ovat olleet poikkeuksellisia. Kylvökauden ajoittuminen ja kesto vaihtelevat vuodesta toiseen, mutta tällaista kevättä en kyllä muista. Ensimmäiset kylvöt tehtiin eteläisessä Suomessa huhtikuun alkupuolella, viimeiset toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa. 

Tyypillisesti toukokuu on Suomessa varsin vähäsateinen. Kylvöjä joudutaan usein tekemään urakalla ennen kuin pellot kuivahtavat liikaa. Kylvöjen jälkeisiä sateita joudutaan puolestaan odottelemaan, joskus pitkälle kesäkuun puolelle saakka. Orastumisen tasaisuus ja kasvuun lähtö hyötyisivät kylvöjen jälkeisistä sateista. Tänä vuonna tilanne on täysin erilainen. Kahden kolmen päivän välein osuneet sateet ovat tehokkaasti viivästyttäneet ja pitkittäneet kylvöjä. Toisaalta sateet ovat edesauttaneet niiden lohkojen orastumista, jotka on saatu kylvettyä. Läheskään joka kevät ei nimittäin näe näin tasaisia ja voimakkaassa kasvussa olevia kasvustoja. Tämä lupaa hyvää sato-odotuksille. 

Kahden kolmen päivän välein osuneet sateet ovat tehokkaasti viivästyttäneet ja pitkittäneet kylvöjä.

Toistuvat sateet eivät ole pelkästään viivästyttäneet kylvöjä. Ne ovat myös haitanneet ja joissain tapauksissa estäneet rikkaruiskutuksia ja öljykasvien tuholaisruiskutuksia. Lisäksi viimeaikaiset toistuvat sateet alkavat olla jo liikaa. Ainakin Lounais-Hämeen saviset pellot alkavat olla kyllästyspisteessä, eikä sadevesi imeydy maahan, vaan jää makaamaan pellolle. Tämä johtaa kasvustovaurioihin. Kaikki viljelykasvit kärsivät pitkäaikaisesta liiallisesta märkyydestä, mutta viljelykasveistamme selvästi herkin on ohra, joka alkaa ensimmäisenä kellastumaan. Juhannusajelulla näitä kellastuneita lohkoja alkoi näkyä. Osassa lohkoja kellastumista oli havaittavissa lähinnä notkopaikoissa, johon vesi keräytyy, mutta osassa lohkoja kellastumista oli havaittavissa laajemmalla alueella. Juhannuksen jälkeiset sateet ja viileä sää eivät ainakaan ole yhtään helpottaneet tilannetta. Lisää vaurioita ja satomenetyksiä on siis odotettavissa ja oletettavasti myös muilla kasveilla kuin pelkästään ohralla.  

Veden kertyminen pellolle riippuu sademäärän ja lämpötilan lisäksi maalajista ja maan rakenteesta ja ojituksen toimivuudesta. Savimaissa veden kulkeutuminen on jo lähtökohtaisesti hitaampaa kuin hikevimmissä maalajeissa. Maalajista riippumatta erilaiset tiivistymät hidastavat veden kulkeutumista syvempiin maakerroksiin. Tiivistymät myös hidastavat tai jopa estävät juurten kasvun syvempiin maakerroksiin. Tällaisessa tilanteessa alkukasvukauden aikaiset yhtämittaiset sateet helposti johtavat jonkinasteisiin vaurioihin ja satomenetyksiin.     

Kahden kuukauden ero aikaisimpien ja myöhäisempien kylvöjen välillä on pitkä.    

Kahden kuukauden ero aikaisimpien ja myöhäisempien kylvöjen välillä on pitkä. Kasvustot ovat eri kasvuvaiheissa ja myös tuleentuvat hyvin eri aikaan. Tulevaa säätä kun ei tiedetä, niin on vaikea ennustaa, hyötyvätkö esimerkiksi aikaisin kylvetyt kasvustot verrattuna myöhään kylvettyihin vai onko tilanne juuri päinvastainen. Tässä vaiheessa tulevat satotasot ovat vielä arvoitus – syksyllä tiedetään paremmin. Se hyvä puoli tilanteessa kuitenkin on, että sateet eivät ole olleet riesana koko Suomessa. Etelä-Suomessa, erityisesti Lounais- ja Kaakkois-Suomessa, sadetta on kyllä tullut, mutta monin paikoin muualla sadekertymä on lähellä tavanomaista.