Siirry pääsisältöön

Uusi kriteeristö metsien käytön kestävyyden mittaamiseen

Uutinen 22.2.2023

Metsien käytön kestävyydestä on ollut paljon puhetta. Jotta metsien käytön kestävyysmuutoksista voidaan keskustella rakentavasti, tarvitaan kattava ja käytännönläheinen kriteeristö, jolla kestävyysmuutoksia seurataan. Vaikka yksiselitteistä tavoitetilaa ei olisi mahdollista asettaa, on kriteeristö tarpeellinen, jotta muutoksen toivotusta suunnasta päästään yhteisymmärrykseen.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Annika Kangas ja Jyväskylän yliopiston yliopistolehtori Panu Halme pohtivat aiemmin, onko kokonaiskestävä metsien käyttö haihattelua ja tulivat siihen lopputulokseen, että kokonaiskestävyyttä kohti on syytä pyrkiä, vaikka sitä olisi mahdotonta saavuttaa.

Joulukuussa 2022 julkaistiin kriteeristö metsien käytön kestävyysmuutoksen mittaamisen periaatteista, kuten kestävyyskeskustelussa käytettävien kriteerien laatuvaatimuksista. Koska kestävyyteen vaikuttavia osa-alueita on useita ja niiden välillä on usein tehtävä valintoja, metsien käyttö ei voi koskaan olla kokonaiskestävää kaikilla indikaattoreilla mitattuna.

Tutkijaryhmän koostamasta kestävyyskriteeristöstä keskusteltiin seminaarissa tammikuussa 2023. Kutsutuissa kommenttipuheenvuoroissa nousi esiin esimerkiksi, että kestävyysindikaattoreiden taustalle tarvitaan laajempi visio tai ylätavoite eli mitä kestävyydellä tavoitellaan yhteiskunnallisesti tai mitä päätöksenteolla halutaan saavuttaa.

”­Ilman visiota tai näkemystä tarvittavasta kehityssuunnasta mittareiden merkitys jää väistämättä epämääräiseksi”, sanoo Luken tutkimuspäällikkö Matleena Kniivilä.

Kestävyyskriteerit kuvaavat metsässä tapahtuvien muutosten vaikutusta

Uusiutuvien luonnonvarojen käytön kestävyydellä tavoitellaan sitä, että tulevilla sukupolvilla on vähintään yhtä hyvät mahdollisuudet luonnonvarojen käyttöön kuin nykyisillä sukupolvilla, ja että ekosysteemien tila olisi yhteisesti sovitulla tasolla. Kestävyyskriteerillä tarkoitetaan tiettyä kestävyyden osa-aluetta tai ilmiötä koskevaa arviointiperustetta, joka määrittää kestävyyden tavoitteen tai ideaalitilanteen. Indikaattori on mitattava työkalu, menetelmä tai tunnusluku, joka määrittelee ja kuvailee kriteerillä kuvattavaa ilmiötä ja siten kuvaa kestävyyskriteerissä tapahtuvaa muutosta.

Uuden kriteeristön mukaan kestävyyskriteerit jaetaan kuuteen osa-alueeseen: vesistön tila, luonnon tila, ilmaston tila, talous, hyvinvointi ja hyväksyttävyys.

Pääkriteereistä vesistön, luonnon ja ilmaston tilaan kuuluvat indikaattorit ovat selkeimmin yhteydessä metsien käsittelyyn kuten hakkuisiin, ojituksiin tai lannoituksiin. Niissä keskeiset haasteet liittyvät indikaattorien mitattavuuteen (kuten vesien kiintoaineet) tai ennustettavuuteen (kuten uhanalaisuusindeksi). Näiden kriteerien toimivuutta voidaan parantaa keräämällä lisää tietoa ja mallintamalla metsien käsittelyn vaikutuksia.

Talouden alle listatut kriteerit jaetaan metsien tuottamiin ekosysteemipalveluihin liittyviin sekä raaka-aineiden jalostamiseen liittyviin kriteereihin. Näistä ensin mainitut ovat yhteydessä metsien käsittelyyn, jälkimmäiset enemmänkin teknologian kehittymiseen ja tiede- sekä talouspolitiikkaan.

Hyvinvointi ja hyväksyttävyys ovat tärkeä osa metsistä käytävää keskustelua ja kestävyyden ulottuvuuksien ymmärtämistä. Niitä kuvaavien indikaattoreiden haasteena on, että useimpien tarkasteltujen kriteerien yhteys metsien käsittelyn muutoksiin on olematon tai epäselvä. Erityisesti hyväksyttävyyteen liittyvät indikaattorit eivät varsinaisesti liity metsien käsittelyä koskevaan päätöksentekoon, vaan laajemmin metsien käyttöä koskevaan keskusteluun ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, kuten lainsäädäntöön. Hyvinvointiin liittyvät kriteerit puolestaan soveltuvat paremmin esimerkiksi maankäytön suunnitteluun ja kaavoitukseen kuin metsä- tai ympäristöpolitiikan suunnitteluun.

kestävyyskriteeristö seminaari osallistujat

"Erityisesti näihin kriteereihin liittyy yhteiskunnallisen säätelyn, ohjauksen ja kehittyvien teknologioiden taso päätöksenteossa. Ne ohjaavat metsien käyttöä. Tämä päätöksenteon taso on kestävyysmurroksen etenemisen ja skaalautumisen kannalta erityisen oleellinen. Myös metsien käytön päätöksentekoon liittyvä oikeudenmukaisuus voisi olla systemaattisemmin mukana kriteereissä", sanoo Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) yksikönjohtaja Riikka Paloniemi.

Yhteisten kestävyyskriteereiden kehittämistä ja erityisesti niiden ominaisuuksien määrittämistä pidettiin laajasti tärkeänä ja edelleen kehittämisen arvoisena.

"Kriteereille ja indikaattoreille muodostetut laatukriteerit eli kattavuus ja sovellettavuus, mitattavuus ja erottelukykyisyys sekä ennustettavuus ovat tässä työssä erityisen hyvä asia. On onnistuttu hyvällä tavalla poimimaan kehikko sille mistä puhutaan, kun puhutaan indikaattoreista ja niihin liittyvistä toivottavista ominaisuuksista", kommentoi ympäristöministeriön erityisasiantuntija Joona Lehtomäki.

Kestävyyskriteeristön valinta on arvovalinta

Metsätalouden kestävyyden tarkastelu on laajentunut yhteiskunnallisten tarpeiden ja arvostusten muuttumisen myötä. Nykyisin metsäpolitiikan tavoitteeksi mainitaan usein kokonaiskestävyys. Kokonaiskestävyyttä kaikilla indikaattoreilla mitattuna on kuitenkin mahdotonta saavuttaa ja kestävyyden osa-alueiden välillä on tehtävä valintoja. Koska metsien käytöstä päättävien arvot ja metsien käyttömuodot muuttuvat ajan kuluessa, myös metsien käytön kestävyyden määrittely on jatkuvassa muutoksessa.

Tärkeintä onkin tarkastella indikaattoreita, joilla voidaan kuvata metsien kehitystä, havainnollistaa metsien käytön muutosta ja sen suuntaa. Olennaista on seurata, tapahtuuko muutos parempaan vai huonompaan suuntaan. Tämän avulla voidaan kohdistaa huomiota muutostarpeisiin metsien käytössä ja suojelussa.

Metsien käytön kestävyyden seuraamisen ja kestävyyden parantamisen edellytyksenä on, että keskustelemme niistä asioista, joihin voidaan vaikuttaa metsäalan toimin. Kriteeristöä kehitetään kommenttien perusteella, jotta se voidaan ottaa käyttöön mahdollisimman monessa organisaatiossa, jotka ohjaavat ja toteuttavat metsien käsittelyä. Muutoksen tekevät käytännössä kuitenkin tuhannet metsänomistajat.

"Metsien käytöstä päättää tuhannet metsänomistajat, muutoksen kohti kestävyyttä tulee tapahtua yksittäisten metsänomistajien metsätilojen tasolla", kommentoi maa- ja metsätalousministeriön metsäneuvos Erno Järvinen.

 

­Kestävyyskriteerityö on osa Luken, Jyväskylän yliopiston ja Akordi Oy:n Argumenta-hanketta ”Kohti yhteisymmärrystä metsien käytön kestävyysmuutoksesta”, jota rahoittaa Suomen Kulttuurirahasto. Hanke on osa Suomen Akatemian Unite-lippulaivaa (Metsien, ihmisten ja koneiden vuorovaikutuksella resilienssiä, uusia arvoverkkoja ja merkityksellisiä kokemuksia). Seminaaritilaisuus järjestettiin osana Akordi@Puistokatu4 -sarjaa ja tänä vuonna järjestetään vielä kolme tilaisuutta. 

Kuva: Jonna Kangasoja