Luken paikkatieto- ja skenaario-osaaminen avuksi maankäytön ja elinkeinojen yhteensovittamisessa arktisilla alueilla
Eri elinkeinot kilpailevat samoista maa-alueista arktisilla alueilla, ja ilmastonmuutos kiihdyttää kilpailua edelleen. Luonnonvarakeskuksen (Luke) johtama kansainvälinen hanke kehittää menetelmiä, joilla maankäytön eri muodot ja paikalliset elinkeinot pyritään sovittamaan yhteen joustavasti ja kestävästi.
Arktiseen alueeseen ja sen luonnonvaroihin kohdistuu globaali mielenkiinto, jonka odotetaan vain kasvavan ilmaston lämmetessä. Samalla kasvaa kilpailu eri elinkeinojen välillä. Matkailu, metsätalous, kalankasvatus ja kaivosteollisuus vaikuttavat toiminnallaan toisiinsa sekä myös alkuperäiskansojen elinkeinoihin, kuten poronhoitoon.
”Jotta osapuolet voivat sovittaa pyrkimyksiään ja toiveitaan yhteen, heidän on saatava niistä sekä olosuhteiden tuomista haasteista monipuolisesti tietoa. Kehitämme tähän tarkoitukseen työkaluja EU-rahoitteisessa ArcticHubs-hankkeessa”, kertoo hanketta johtava Luken tutkimusprofessori Pasi Rautio.
ArcticHubs-hanke on koonnut yhteen asiantuntijat 21 tutkimuslaitoksesta ja yrityksestä, yhteensä kymmenestä maasta. Osa tutkijoista perehtyy globaalin muutoksen ajureihin, kuten ilmastonmuutokseen, ja arvioi, mitä muutoksista voi seurata paikallisesti arktisilla alueilla. Tämä perusta auttaa työkalujen kehittäjiä varmistamaan, että tiedonkeruussa sekä osapuolien yhteisissä työpajoissa varaudutaan nykytilan ohella tulevaan.
Eri osapuolet saman sähköisen kartan äärelle
Osallistava paikkatietojärjestelmä eli PPGIS (Public Participation Geographic Information System) on yksi ArcticHubs-hankkeen kehityskohteista. Menetelmä perustuu karttoihin, joille esimerkiksi paikalliset asukkaat, viranomaiset ja elinkeinojen edustajat voivat merkata perusteluineen alueet, joita he pitävät ongelmallisina tai lupaavina maankäytön kannalta.
”Meillä on Lukessa vuosien kokemus PPGIS-menetelmän käytöstä ja kehittämisestä sekä yhteistyöstä suomalaisen järjestelmätoimittajan kanssa, joka osallistuu tähänkin hankkeeseen”, Rautio sanoo.
ArcticHubs-hankkeessa PPGIS-menetelmää kehitetään ja testataan muun muassa Inarissa, jossa matkailu, metsätalous ja poronhoito kohtaavat toisensa, sekä Norjan vuonoilla, joilla risteävät kalankasvattajien ja risteily-yrittäjien edut.
”Samalla, kun testaamme ja kehitämme menetelmiä, edistämme myös kyseisten konfliktien ratkaisemista.”
Skenaariot auttavat varautumaan tulevaisuuteen
Toinen ArcticHubs-hankkeessa kehitettävä menetelmä on sosiaalisen toimiluvan, siis yleisen hyväksynnän, hankkiminen vuoropuhelun keinoin. Vuoropuheluun perustuu myös hankkeen kolmas menetelmä: työpajat, joissa elinkeinojen edustajat ja paikalliset sidosryhmät hahmottelevat alueelle vaihtoehtoisia tulevaisuusskenaarioita. Luken tutkijat tuovat työpajoihin kokemuksensa skenaariotyöskentelystä, jota he ovat kehittäneet lukuisissa kansallisissa ja kansainvälisissä hankkeissa.
Luke hyödyntää ja kehittää hankkeessa myös asiantuntemusta, jota sillä on eri elinkeinoista, esimerkiksi metsätaloudesta.
”Olemme Lukessa tutkineet jo pitkään jatkuvapeitteistä metsänkäsittelyä, jolla yritetään välttää metsäluontoa muokkaavia avohakkuita ja niistä seuraavia konflikteja. ArcticHubs-hankkeessa selvitämme ruotsalaiskollegoidemme kanssa, kuinka pieni ja älykäs metsäkone voisi harventaa ja istuttaa metsää siten, että jäljet luontoon jäisivät mahdollisimman pieniksi.”
ArcticHubs-hankkeen kehitystyö kohdistuu arktiseen alueeseen Pohjoismaissa, mukaan lukien Färsaaret ja Grönlanti, mutta tutkijat perehtyvät lisäksi maankäytön konflikteihin ja niiden ratkaisutapoihin Italiassa, Itävallassa ja Kanadassa.
”Yksi jaettu muutos eri alueilla ja monilla elinkeinoilla on lumisen kauden lyhentyminen. Se vaikuttaa niin matkailuun kuin metsätalouteenkin, ja siihen on varauduttava.”
Kuka hanketta johtaa?
Teksti: Marianna Salin