Tutkittua suomalaista pelargoniperintöä yksissä kansissa

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreessa kotipelargonien kuvastossa on esitelty 82 vanhaa suomalaista kotipelargonikantaa. Kasveista on laadittu yksityiskohtaiset tuntomerkkikuvaukset ja geneettisen sukulaisuuden kuvaus sekä esitelty niiden kulkureittejä kasvattajalta ja paikkakunnalta toiselle.

Pelargonien laajamittainen monivuotinen kasvatus huone- ja pihakasveina juontaa Suomessa juurensa 1800-luvun loppupuolelle, jolloin kartanoiden ja kauppapuutarhojen kasvattamat lajikkeet levisivät yhtä lailla isoihin maalaistaloihin kuin torppien ikkunoillekin. Suomen ja muun Pohjolan oloissa pelargonien, kuten muidenkin meille säilyneiden vanhojen huonekasvien erityisyys oli, että niitä pystyi talvettamaan lepotilassa kellareissa ja viileissä huoneissa.

– Toinen suosion salaisuus oli mahdollisuus lisätä ja jakaa kasvia helposti juurtuvista pistokkaista. Näin pelargonista tuli kasvi, jota saatettiin viljellä sukupolvesta toiseen, kertoo pelargonien tutkimushanketta koordinoinut tutkija Jaana Laamanen Lukesta.

Talteen tulevaisuuden perinnöksi

Suomessa huonekasveihin erikoistuneet yhdistykset ja muutamat ammattipuutarhat ovat viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana aktiivisesti tallentaneet sukupelargoneja ja pelargoniharrastajien kokoelmista löytyneitä vanhoja pelargonikantoja, joilla tiedetään olevan useamman vuosikymmenen mittainen viljelyhistoria.

Ruotsissa kansallinen kasvigeenivaraohjelma on kerännyt perinnepelargoneja kasviperinnön ja monimuotoisuuden selvittämiseksi, ja näistä arvokkain aineisto on otettu pitkäaikaissäilytykseen.

– Vaikka Suomessa vanhat ruukkukasvit eivät kuulu kansallisen geenivaraohjelman työhön, on tunnistettu tarve eri keinoin tallentaa pitkän viljelyhistorian omaavia pelargoneja tulevaisuuden perinnöksi, täsmentää pelargonien tiedonvälityshanketta vetänyt tutkija Maarit Heinonen Lukesta.

Juuri ilmestyneen kuvastojulkaisun toivotaan auttavan vanhojen kotipelargonien säilymisessä elinvoimaisina tuleville sukupolville. Heinosen mukaan pelargonien säilyttämisessä tarvitaan monia toimijoita: sukupelargonien kasvattajia, pelargoniharrastajia, kasviperintöä ylläpitäviä yhdistyksiä, museoita ja muita yhteisöjä sekä ammattipuutarhoja.

Laajuudestaan huolimatta pelargonikuvasto on kuitenkin vasta alkua suomalaisten perinnepelargonien tutkimisessa ja kulkureittien selvittämisessä.

– Pelkästään näiden hankkeiden aikana on löytynyt lukuisia uusia vanhoja kotipelargonikantoja, jotka odottavat vuoroaan päästä kuvatuksi ja tutkituksi, kertovat Suomen Pelargoniyhdistyksestä Tiina Hiltunen ja Venla Sykäri.

Suomalaisen pelargoniperinnön tutkimisen mahdollisti rahoitus, joka saatiin Luonnonvarakeskuksen pelargonihankkeille Oiva Kuusisto -säätiöltä ja Leader-ohjelman Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta Varsin Hyvä ry:n toimintaryhmän alueelta. Tutkimusaineisto saatiin pääosin Suomen Pelargoniyhdistyksen kautta.

Lisätietoja:

• Pelargonihankkeet:
  • tutkija Maarit Heinonen (kulkureittihistoria, pelargoninäyttelyt)
  • tutkija Saara Tuohimetsä (morfologiset tutkimukset) 
  • tutkija Jaana Laamanen (kasvinterveys)
• Vanhojen kotipelargonien etsintä: Suomen Pelargoniyhdistyksen pj Tiina Hiltunen (suomen@pelargoniyhdistys.fi) ja Venla Sykäri (pelargoni.vanhat@gmail.com)