Siirry pääsisältöön

Suometsän ylispuuhakkuu aiheuttaa pienemmät hiilidioksidipäästöt kuin avohakkuu

Uutinen 9.2.2023

Ilmatieteen laitoksen, Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyössä tekemän tutkimuksen mukaan suometsän hakkuusta aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä voidaan merkittävästi pienentää käyttämällä ylispuuhakkuuta avohakkuun sijasta.

Tasaikäisrakenteinen metsänkasvatus on Suomessa yleisin metsänkasvatusmenetelmä. Siinä tehdään yleensä kiertoajan lopussa avohakkuu ja istutetaan tai kylvetään uusi taimikko. Ojitettuihin suometsiin on ehdotettu käytettäväksi jatkuvapeitteistä metsänkasvatusmenetelmää, jonka etuina pidetään pienempiä vesistö- ja ilmastovaikutuksia verrattuna tasaikäisrakenteiseen kasvatukseen.

Ilmatieteen laitoksen johtamassa tutkimuksessa mitattiin 12 vuoden ajan suometsän ja ilmakehän välistä hiilidioksidin vaihtoa pyörrekovarianssimenetelmällä ojitetulla rehevällä turvemaalla Tammelassa. Ensimmäisen kuuden vuoden mittausjakson jälkeen osassa metsästä tehtiin hakkuu, jossa poistettiin ylispuumännyt (70 % runkotilavuudesta) ja jätettiin alikasvoskuuset kasvamaan. Toisessa osassa metsää tehtiin avohakkuu ja naveromätästys ja istutettiin kuusentaimikko.

Hakkuut kasvattavat hiilidioksidipäästöjä

Tutkimuksessa havaittiin, että kasvava suometsä oli ennen hakkuuta hiilidioksiditaseeltaan lähellä nollaa, koska kasvavaan puustoon sitoutui hiiltä yhtä paljon kuin sitä maaperästä vapautui. Hakkuiden jälkeen metsä muuttui hiilidioksidin lähteeksi. Päästöt olivat kuitenkin merkittävästi pienemmät ylispuuhakkuun kuin avohakkuun jälkeen. Tämä johtui siitä, että ylispuuhakkuun jälkeen metsässä oli vielä jäljellä merkittävä määrä puustoa ja muuta kasvillisuutta sitomassa hiilidioksidia ilmakehästä.

Ylispuuhakattu ala muuttui hiilidioksidin nieluksi neljäntenä hakkuun jälkeisenä vuotena. Nielusta tuli niin suuri, että se kumosi ensimmäisen kolmen vuoden hiilidioksidipäästöt eikä kuuden vuoden yhteenlaskettu hiilidioksiditase eronnut merkitsevästi hakkuuta edeltävästä taseesta. Avohakkuu sen sijaan pysyi suurehkona hiilidioksidin lähteenä koko kuuden vuoden mittausjakson ajan, vaikka päästöt pienenivät vuosi vuodelta.

Tutkimuksen perusteella suometsän ylispuuhakkuulla voidaan merkittävästi pienentää hakkuita seuraavien vuosien aikaista hiilidioksidipäästöä, kun metsässä on elinvoimainen alikasvos. Tärkeää on kuitenkin ottaa huomioon, että puut toimivat vain väliaikaisena hiilivarastona. Turvemailla suurin osa hiilestä on säilöttynä vuosituhansien aikana kertyneeseen turpeeseen. Turpeen hajoaminen johtuu kuivatuksesta ja hajoamista ei voida metsänkasvatusmenetelmän valinnalla lopettaa, niin kauan kuin suo pysyy ojitettuna.

Nyt julkaistu tutkimus on poikkeuksellinen, sillä ensimmäistä kertaa ojitetun suometsän ja ilmakehän välistä hiilidioksidinvaihtoa on mitattu jatkuvatoimisesti pyörrekovarianssimenetelmällä näin pitkäaikaisesti ja niin, että aikasarja kattaa ajanjaksot ennen ja jälkeen hakkuiden.