Metsien hiilitaseet laskettu nyt kaikille Suomen maakunnille kasvihuonekaasuinventaarion menetelmillä – hiilitaseissa selkeä maantieteellinen trendi

Luonnonvarakeskus (Luke) on julkaissut kokeellisen tilaston, jossa metsien hiilitase on ensimmäistä kertaa laskettu jokaiselle Suomen maakunnalle kasvihuonekaasuinventaarion laskentamenetelmiä käyttäen. Tähän asti metsien hiilitase on kasvihuonekaasuinventaariossa raportoitu vain valtakunnallisesti. Maakunnallisten tulosten mukaan metsien hiilinielut pienenevät ja kääntyvät päästöksi pohjoisesta etelään kuljettaessa.

Laskenta on tehty, pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta, samoin menetelmin kuin vuoden 2023 valtakunnallinen kasvihuonekaasuinventaario. Kun kasvihuonekaasuinventaariossa otetaan käyttöön uusia menetelmiä, maakunnalliset hiilitaselaskelmat tullaan päivittämään vastaavilla menetelmillä.

Vuosien 2015–2023 maakunnittaisissa metsien kokonaishiilitaseissa (puuston ja maaperän hiilivarastomuutokset sekä metsäojitettujen turvemaiden maaperän metaani- ja dityppioksidipäästöt) näkyvät seuraavat trendit:

• Lapin metsät ovat selkeä, mutta pienenevä nielu.
• Pohjois-Karjalan, Pohjanmaan ja Kainuun metsien nielu on pienentynyt lähelle nollaa.
• Metsät ovat kääntyneet nielusta päästölähteeksi Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Kanta-Hämeessä, Pirkanmaalla, Päijät-Hämeessä, Pohjois-Savossa, Keski-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla.
• Metsät ovat koko tarkastelujakson olleet päästölähde Uudellamaalla, Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa. 

Kivennäismaiden puuston nielu on maakunnissa tyypillisesti pienentynyt, puusto on kääntynyt päästölähteeksi tai se on ollut koko tarkastelujakson päästölähde. Lapissa kivennäismaiden puusto on kuitenkin ollut iso ja vakaa nielu, ja Kymenlaaksossa kivennäismaiden puusto on kääntynyt päästölähteestä pieneksi nieluksi. 

Turvemaiden puusto on koko laskentajakson ajan ollut nielu kaikissa maakunnissa. Kun puuston vuotuinen kasvu ylittää vuotuisen luonnon- ja hakkuupoistuman, puusto toimii hiilinieluna (puustobiomassan hiilivarasto kasvaa). Kun taas vuotuinen luonnon- ja hakkuupoistuma ylittää vuotuisen kasvun, puusto on laskennallisesti päästölähde (puustobiomassan hiilivarasto pienenee).

Kivennäismaaperä on ollut vakaa tai kasvava nielu Pohjois-Karjalassa, Kainuussa, Lapissa ja Ahvenanmaalla. Muissa maakunnissa kivennäismaaperän nielu on pienentynyt tai kääntynyt päästölähteeksi. Metsäojitettujen turvemaiden maaperä on Lapissa iso, joskin pienenevä hiilidioksidinielu. Kaikissa muissa maakunnissa turvemaiden maaperä on joko vakaa tai kasvava hiilidioksidin päästölähde. Metaani- ja dityppioksidipäästöjen osalta turvemaiden maaperä on ollut päästölähde kaikissa maakunnissa.

Kokeellinen tilasto tarjoaa maakunnille niiden kaipaamaa uutta ja tarkempaa tietoa hiilinielujen ja -päästöjen kehityksestä ja tukee alueellista päätöksentekoa. Tilasto on tarkoitus julkaista seuraavan kerran vuoden 2024 tuloksilla täydennettynä keväällä 2026.

Laskentaan liittyvät epävarmuudet

Metsien hiilitaseen laskentaan liittyy epävarmuuksia, jotka syntyvät mitattavien metsäkohteiden otannasta, mittauksista ja laskentaan käytettävistä tilastotiedoista ja malleista. Maakunnittaisessa laskennassa kasvihuonekaasuinventaarion tuloksille laskettu, otannasta johtuva epävarmuus kasvaa noin nelinkertaiseksi, kun mitatut metsäkohteet jakaantuvat maakuntien kesken. Lisäksi joidenkin muuttujien kohdalla maakunnittaiset tiedot puuttuvat tai maakunnittainen laskenta johtaisi liian suuriin epävarmuuksiin, minkä vuoksi laskennassa on käytetty kasvihuonekaasuinventaariossa Etelä- ja Pohjois-Suomelle laskettuja arvoja. Tämä menettely tasaa maakuntien välisiä eroja.