Suomen troolilaivaston kalastusalueet kartoille

Luke selvitti troolareiden pyyntialueita satelliittiseuranta-aineistojen ja saalisilmoitusten perusteella. Tietoa troolausalueista tarvitaan muun muassa merialueiden käytön suunnitteluun ja mahdollisen laajamittaisen merituulivoimarakentamisen vaikutusten ennakointiin.

Suomen merialueen kaupallisesta saaliista yli 90 prosenttia pyydetään troolilla, ja silakka on troolikalastuksen ylivoimaisesti tärkein saalislaji. Kalastusalueet ovat pysyneet jokseenkin samoina yli kymmenen vuoden ajan, vaikka toimintaympäristössä on tapahtunut isoja muutoksia. ”Tietyt hyviksi todetut alueet ovat vakiintuneita ja silakan ja muikun troolikalastuksen harjoittamiselle ensisijaisen tärkeitä. Näillä alueilla on tyypillisesti troolaukseen soveltuvat hyvin tunnetut pohjat, joissa sopivan kokoista kalaa voidaan pyytää pohjan läheltä ilman riskiä troolien rikkoutumisesta”, erikoistutkija Jari Setälä Lukesta sanoo. 

Selkämeri on saalistietojen perusteella tärkein troolausalue suomalaisille aluksille, ja troolikalastusalueet kattavatkin ison osan koko Selkämerestä. ”Kotimaiseksi elintarvikkeeksi käytettävästä isosta silakasta pääosa pyydetään Selkämereltä Ruotsin talousvyöhykkeeltä Finngrundetin ja Saltbankenin ympäristöstä. Suomalaiset ja ruotsalaiset troolialukset kalastavat Selkämerellä osittain samoilla alueilla, mutta suomalaiset kalastajat ovat viime vuosina pyytäneet runsaat kolme neljäsosaa alueen troolisaaliista”, toteaa Luken tutkija Jani Helminen.

Kalastusyritysten edustajien haastattelujen perusteella Pohjanlahdelle suunnitellut laajat tuulivoima-alueet huolettavat troolikalastajia. Isoilla trooleilla ei voida pyytää silakkaa merituulivoima-alueiden sisällä. ”Pyynti edellyttää runsaasti tilaa ja erityisesti troolien tai painojen osuminen kaapeleihin nähtiin isona riskinä”, kertoo haastatteluista vastannut erikoistutkija Jari Setälä. 

Muikun troolauksessa Perämerellä käytetään pienempiä aluksia ja trooleja. Periaatteessa troolaaminen niillä voisi onnistua myös tuulivoima-alueiden sisällä, mutta tässäkin tapauksessa riskinä nähtiin nimenomaan kaapelit.

Suomalaisten troolialusten kalastusalueita Itämerellä tarkasteltiin VMS (Vessel Monitoring System) -aineistojen ja alusten saalisilmoitusten perusteella. Tarkastelussa oli mukana myös ruotsalaisia troolialuksia. ”Raportin yhteydessä julkaistaan myös avoin paikkatietoaineisto suomalaisten troolialusten kalastusalueista”, kertoo ympäristöministeriön osittain rahoittamaa hanketta vetänyt erikoistutkija Antti Lappalainen Lukesta. Raporttia ja aineistoja voidaan hyödyntää muun muassa merialueiden käytön suunnittelussa ja merituulivoiman ympäristövaikutusten arvioinneissa.