Suoalueiden ilmastovaikutuksia voidaan arvioida entistä kattavammin – uusi menetelmä vahvistaa tiedon pohjoisten luonnontilaisten soiden ilmastoa viilentävästä vaikutuksesta
Luonnonvarakeskuksen (Luke), Ilmatieteen laitoksen ja Helsingin yliopiston kehittämää uutta menetelmää voidaan käyttää sekä yksittäisten luonnontilaisten soiden että laajempien alueiden ilmastovaikutuksen arviointiin. Menetelmä huomioi turpeen hiilivaraston ja eri kasvihuonekaasujen viipymisajat ilmakehässä aikaisempaa paremmin.
Uusi menetelmä vahvistaa aiemman käsityksen siitä, että pohjoisten luonnontilaisten soiden turpeeseen sitoutuneen hiilivaraston ilmastoa viilentävä vaikutus on tyypillisesti huomattavasti suurempi kuin niiden metaanipäästöjen lämmittävä vaikutus. Näin luonnontilaisten soiden kokonaisvaikutus on merkittävästi ilmastoa viilentävä.
Suuri osa pohjoisten luonnontilaisten soiden ilmakehästä keräämästä hiilestä on varastoituneena niiden hapettomiin turvekerroksiin. Tämä tuhansien vuosien aikana kerätty hiilivarasto vaikuttaa ilmastoon viilentävästi. Samaan aikaan hapettomista kerroksista vapautuu mikrobien tuottamaa metaania ilmakehään. Metaanipäästö taas vaikuttaa ilmastoa lämmittävästi lyhyellä aikajänteellä.
– Koska hiilidioksidin ja metaanin viipymäajat ilmakehässä ovat erilaiset, on niiden vaikutusten arvioiminen ollut haastavaa. Näiden erisuuntaisten vaikutusten yhteismitallistamiseen ei ole ollut luonnontilaisille soille sopivaa laskentamenetelmää, kertoo tutkimusprofessori Annalea Lohila Ilmatieteen laitokselta.
Tieto hiilivarastosta ja metaanipäästöistä riittävät
Aikaisemmin työ on vaatinut säteilypakotemallitusta, johon tarvitaan yksityiskohtaista tausta-aineistoa. Toisaalta olemassa olevat yksinkertaiset metriikat, kuten Global Warming Potential (GWP) -lähestymistapa, eivät ole ottaneet huomioon soiden suurta hiilivarastoa.
– Nyt esitellyllä uudella ACME-laskentamenetelmällä voimme arvioida yksittäisten luonnontilaisten soiden tai laajempien alueiden tämänhetkistä ilmastovaikutusta yksinkertaisella tavalla. Tarvitsemme vain turvenäytteistä saatavan tiedon kokonaishiilivarastosta ja vuotuisen mittaustiedon metaanipäästöstä, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Janne Rinne.
Hän painottaa, että muita metriikoita tai yksityiskohtaista säteilypakotemallitusta kuitenkin tarvitaan edelleen, kun turvemaiden käyttö muuttuu ihmisen toimesta esimerkiksi ojittamisen tai uudelleenvettämisen kautta. Myös ilmastovaikutuksen ajallinen kehittyminen tulee ottaa huomioon turvemaiden maankäyttöön liittyvässä päätöksenteossa.
Luonnontilaiset suot ja kasvihuonekaasuinventaario
- Kasvihuonekaasuinventaariota ohjaavien ohjeiden mukaisesti (IPCC) inventaariossa raportoidaan vain niin sanottujen hoidettujen maa-alueiden eli ihmisen hoitamien ja käyttämien maa-alueiden päästöt ja nielut. Luonnontilaiset suot katsotaan hoitamattomaksi maaksi, eivätkä ne siten ole mukana inventaariossa.
- Luonnontilaisten soiden ottaminen mukaan inventaarioon ei vähentäisi kasvihuonekaasupäästöjä, koska inventaariossa raportoidaan nielut ja päästöt yhden vuoden ajalta. Yhden vuoden jaksolla tarkasteltuna luonnontilaiset suot olisivat päästö, koska hiiltä kertyy turpeeseen hyvin hitaasti ja päästöt ovat suuremmat kuin nielu. Lue lisää:
https://www.luke.fi/fi/blogit/miten-suomen-kasvihuonekaasuinventaarion-tulokset-muuttuisivat-jos-ojittamattomien-soiden-paastot-ja-nielut-raportoitaisiin - ACME-laskentamenetelmä (accumulated carbon and methane emission) keskittyy luonnontilaisen suon hiilivaraston ja metaanipäästöjen arviointiin. Menetelmä soveltuu luonnontilaisille soille, joilla on pääosin yli 1 000 vuotta sitten muodostunut suuri hiilivarasto.
- Pitkän aikavälin tarkastelussa luonnontilaisen suon hiilivaraston vaikutus ylittää metaanipäästön vaikutuksen ja suolla on siksi ilmastoa viilentävä vaikutus verrattuna tilanteeseen, jossa paikalla ei olisi suota lainkaan.
Lisätietoa tutkimuksesta
