Turpeennoston jäljiltä vapautuu tuottavaa maata – käytön haasteena kannattavuus
Keski-Pohjanmaan tuotannosta vapautuville turvesoille löytyy tulevaisuudessa useita mahdollisia jatkokäyttömuotoja. TURKE-hankkeen selvityksen mukaan noin 2 400 hehtaaria alueista soveltuisi peltoviljelyyn ja yli 1 200 hehtaaria metsitykseen. Alavimmat tai patoamalla vetettävissä olevat alueet olisi luontevinta ennallistaa tai rakentaa kosteikoiksi.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) koordinoimassa Turvetuotantoalueet kestävään käyttöön (TURKE) -hankkeessa arvioitiin Keski-Pohjanmaan turvetuotantoalueiden jatkokäyttöä kannattavuuden sekä aluetalous- ja ympäristövaikutusten näkökulmasta.
Tarkastelussa olivat biokaasun, kuivikkeiden, kasvualustamateriaalien tai teollisuuden raaka-aineiden tuotantoon soveltuvat kasvit: nurmi, ruokohelpi, kuituhamppu, paju ja hieskoivu. Hankkeen toteuttivat yhdessä Luken kanssa Geologian tutkimuskeskus, Centria-ammattikorkeakoulu ja Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. Keski-Pohjanmaan liitto rahoitti hanketta Oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta (JTF).
Hieskoivu kasvaa hyvin – aurinkoenergia voi olla metsitystä kannattavampi
Turvesoiden omistajia kiinnostaa ennen kaikkea alueiden taloudellinen hyödyntäminen turvetuotannon päätyttyä. Tutkituista vaihtoehdoista hieskoivun kasvatus osoittautui kannattavimmaksi: se kasvaa hyvin suonpohjilla ja sen tuotantokustannukset ovat alhaiset.
– Hieskoivu voisi olla kilpailukykyinen raaka-aine biohiilen valmistukseen, mutta sadonkorjuu on mahdollista vasta parinkymmenen vuoden päästä, kertoo hanketta koordinoinut Luken erikoistukija Paula Jylhä.
– Maan vuokraaminen aurinkovoimahankkeille voi olla metsitystä tuottoisampaa jo melko alhaisella vuokratasolla.
Ruokohelpi lupaavin peltokasvi
Peltoviljelyä on vaikeaa saada kannattavaksi, koska turvetuotantoalueet eivät pääse normaalien maataloustukien piiriin. Ruokohelpi voisi kuitenkin olla kilpailukykyinen kuivikkeena, jos sen hinta määräytyisi kuivituskyvyn mukaan. Ruokohelpi soveltuisi myös kasvualustamateriaaliksi, kun kasvuturpeen käyttöä halutaan vähentää.
– Ruokohelvestä olisi mahdollista tuottaa biokaasua riittävän suurissa laitoksissa, ja jos kaasusta saataisiin riittävän korkea hinta myymällä se esimerkiksi liikennepolttoaineeksi tai teollisuuden energiaksi. Myös kuituhampun tuottaminen voisi olla kannattavaa, mutta sille ei ole nyt markkinoita, Jylhä toteaa.
– Pelkästä biomassojen tuotannosta ilman jatkojalostusta ei ole korvaamaan turvetuotannon alasajon aiheuttamia aluetaloudellisia menetyksiä.
Ennallistamisesta uusi tulonlähde?
Monivuotisten kasvien viljely on ympäristön kannalta yksivuotisia parempi vaihtoehto. Turvetuotantoalueiden ennallistamisesta saattaa tulla maanomistajalle taloudellisesti houkutteleva vaihtoehto hiilimarkkinoiden kehittyessä. Sillä voitaisiin jatkossa myös kompensoida EU:n ennallistamisasetuksen mukaista turvepeltojen vettämisvelvoitetta.
– Hiilimarkkinoille tähtäävät yritykset ovat jo osoittaneet kiinnostusta turvetuotannosta vapautuviin soihin. Näin viljelyssä voitaisiin pitää Keski-Pohjanmaan maataloudelle elintärkeitä turvepeltoja, sanoo Jylhä.
