Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien osuus on 69 prosenttia koko maan metsä- ja kitumaan pinta-alasta. Näiden maakuntien alueella metsätalouden suhteellinen merkitys on muuta maata suurempi, ja siten myös metsäalalla tapahtuvien muutosten ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset korostuvat. Luonnonvarakeskus selvitti, miten alueen metsät ovat muuttuneet 1960-luvulta alkaen ja millaiselta niiden tuleva kehitys voisi näyttää.
Luken tutkimushankkeessa analysoitiin Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien metsien muutosta 1960-luvulta alkaen ja hiilinielujen kehitystä vuosina 2015–2021. Lisäksi tutkijat selvittivät skenaariolaskelmien avulla näiden maakuntien metsien rakenteen ja hakkuumahdollisuuksien kehitystä seuraavien 30 vuoden aikana, sekä mahdollisen lisäsuojelun talous- ja työvoimavaikutuksia. Vastaavat analyysit tehtiin myös Etelä-Karjalalle.
Valtakunnan metsien inventointiaineistoihin perustuvien laskelmien mukaan Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissa metsämaan pinta-ala, puuston kokonaistilavuus sekä keski- ja kokonaiskasvu ovat nyt suurempia kuin 1960-luvulla.
Metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeissä metsien rakennepiirteissä on tapahtunut sekä myönteistä että kielteistä kehitystä. Esimerkiksi järeän, rinnankorkeusläpimitaltaan yli 30-senttisen puuston keskitilavuus on metsämaalla nykyisin suurempi, kun taas vanhojen metsien pinta-alan osuus on pienempi kuin 1960-luvulla.
Puuston ja maaperän yhteishiilinielu pieneni vuodesta 2015 vuoteen 2021, mikä johtui puuston hiilinielun pienenemisestä hakkuiden seurauksena ja ojitettujen turvemaiden hiilidioksidipäästöjen kasvusta. Hakkuiden lisäksi turvemaiden päästöjen kasvun syynä on keskilämpötilojen nousu, mikä on lisännyt turpeen hajoamista ja siten siitä aiheutuvia päästöjä. Korkeampien keskilämpötilojen takia eteläisimmissä kohdemaakunnissa olivat suurimmat hehtaarikohtaiset maaperäpäästöt.
Metsien rakenteen ja hakkuumahdollisuuksien kehitystä tarkasteltiin kahden erilaisen skenaariolaskelman avulla. Skenaariot kuvasivat Itä- ja Pohjois-Suomen metsien vaihtoehtoisia kehityspolkuja vuosina 2019–2048. Ensimmäinen skenaario, ”Perusura”, perustui metsä- ja energiateollisuuden tulevaisuuden puuntarvearvioihin. Toinen skenaario, ”SY-skenaario”, perustui arvioon suurimmasta ylläpidettävissä olevasta hakkuukertymästä.
Perusura-skenaariossa runkopuun vuotuinen hakkuukertymä oli keskimäärin 2,7 miljoonaa kuutiometriä pienempi kuin SY-skenaariossa. Puuston kokonaistilavuus oli vuonna 2049 Perusura-skenaariossa noin 5 prosenttia suurempi kuin SY-skenaariossa. Erot puuston ikäluokkien suhteellisten osuuksien kehityksessä ja tilavuuskasvussa jäivät skenaarioiden välillä pieniksi.
Selvityksessä arvioitiin myös lisäsuojelun vaikutuksia metsien rakenteeseen ja tulevaisuuden hakkuumahdollisuuksiin. Arvioinnissa hyödynnettiin SY-skenaariota, johon lisättiin lisäsuojelun määrittelyt. Pinta-alaltaan pienemmän lisäsuojelun määrittelyt perustuivat Kansallisen metsästrategian 2035 valmistelua varten tehtyyn taustaselvitykseen ja laajemman lisäsuojelun määrittelyt Suomen Luontopaneelin julkaisemaan raporttiin.
Pienemmän lisäsuojelun skenaarion (kuvassa SY-S1) mukaan vuotuinen keskimääräinen hakkuukertymä pieneni 30 vuoden tarkastelujaksolla kaksi prosenttia ja laajemman lisäsuojelun tapauksessa (SY-S2) noin yhdeksän prosenttia verrattuna nykyisen suojelutilanteen mukaiseen SY-skenaarioon. Pinta-alaltaan laajemman lisäsuojelun skenaariossa vanhojen, yli 120-vuotiaiden metsien osuus lisääntyi tarkastelujakson aikana huomattavasti enemmän kuin muissa skenaariossa.
Pinta-alaltaan pienemmän lisäsuojelun skenaariossa metsäsektorin vuotuinen arvonlisäys väheni vuoteen 2040 mennessä Itä- ja Pohjois-Suomessa keskimäärin 50 miljoonaa euroa verrattuna nykyisen suojelutilanteen mukaiseen skenaarioon.
Selvityksessä arvioitiin myös, miten lisäsuojelu vaikuttaa metsäsektorin arvonlisäykseen ja työvoimatarpeeseen. Pinta-alaltaan pienemmän lisäsuojelun skenaariossa metsäsektorin vuotuinen arvonlisäys väheni vuoteen 2040 mennessä Itä- ja Pohjois-Suomessa keskimäärin 50 miljoonaa euroa verrattuna nykyisen suojelutilanteen mukaiseen Perusura-skenaarioon. Työvoiman tarve väheni noin 300 henkilöä. Välillisinä vaikutuksina muille toimialoille koko Suomessa arvonlisäys laski 25 miljoonaa euroa ja työvoiman tarve 350 henkilöä.
Laajemman lisäsuojelun skenaariossa Itä- ja Pohjois-Suomen metsäsektorin vuotuinen arvonlisäys väheni keskimäärin hieman yli 200 miljoonaa euroa ja työvoiman tarve 1500–1800 henkilöä. Välillisinä vaikutuksina arvonlisäys laski 150 miljoonaa euroa ja työvoiman tarve noin 2 000 henkilöä. Näissä tarkasteluissa ei otettu huomioon metsien suojelun kautta tulevia mahdollisia positiivisia talous- ja työllisyysvaikutuksia esimerkiksi matkailuun. Arvioinnissa käytettiin Perusura-skenaariota, johon yhdistettiin SY-skenaarioihin perustuvat arviot lisäsuojelun vaikutuksesta hakkuukertymiin.
Metsien muutos, hiilinielut ja metsien muutoksesta johtuvat aluetalousvaikutukset Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissa (MEMU) oli Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien (Lappi, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo, Etelä-Savo) ja Etelä-Karjalan tilaama selvitys, johon saatiin Alueiden kestävän kasvun ja elinvoiman tukemisen määrärahaa (AKKE-rahoitus).
