EU:n biodiversiteettistrategia ohjaa suojelualueiden lisäämiseen luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseksi. Luonnonvarakeskus (Luke) arvioi metsien tiukan lisäsuojelun vaikutuksia hakkuumahdollisuuksiin, metsäsektorin tuottamaan arvonlisäykseen ja työllisyyteen sekä näiden kerrannaisvaikutuksia muuhun yhteiskuntaan. Tulosten mukaan taloudellisten vaikutusten merkittävyys riippuu lisäsuojelun toteutustavasta.
Työssä tarkasteltiin kahta suojeluskenaariota: Kansallinen metsästrategia 2035:n taustaselvityksen mukaista lisäsuojelua (skenaario 1) ja Luontopaneelin ehdotusta lisäsuojelusta (skenaario 2). Skenaariossa 2 lisäsuojelun pinta-ala on suurempi kuin skenaariossa 1. Skenaariossa 2 lisäsuojelun jälkeen puuntuotannon ulkopuolella oli Suomen metsämaasta 16 prosenttia, kun skenaariossa 1 puuntuotannon ulkopuolella oli 11 prosenttia metsämaasta. Skenaariossa 2 lisäsuojelu kohdistui skenaariota 1 enemmän vanhimpiin metsiin, puuntuotannollisesti tuottavampiin metsiin sekä Etelä-Suomeen. Selvitys toteutettiin maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta.
Tulosten mukaan laajemman lisäsuojelun (skenaario 2) suorat taloudelliset vaikutukset ja kerrannaisvaikutukset olisivat merkittäviä. Seuraavilla kymmenvuotiskausilla metsäsektorin tuottama arvonlisäys kerrannaisvaikutuksineen olisi vuosittain 540 – 1 150 miljoonaa euroa pienempi kuin ilman lisäsuojelua. Työvoiman tarve vähenisi 4 400 – 9 400 työllisellä. Skenaarion 1 vaikutukset olisivat skenaariota 2 selvästi pienemmät: työvoiman tarve vähenisi 1 600 – 1 700 työllisellä, ja vuotuinen arvonlisäys olisi noin 200 miljoonaa euroa pienempi kuin ilman lisäsuojelua.
Skenaarioiden 1 ja 2 vaikutukset hakkuumahdollisuuksiin erosivat toisistaan. Skenaariossa 1 runkopuun suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymäarvio pienenisi 1,2–1,9 miljoonaa kuutiometriä vuodessa verrattuna tilanteeseen ilman lisäsuojelua. Vastaavasti skenaariossa 2 suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymäarvio pienenisi 7–11 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Hakkuukertymäarvion alenema skenaariossa 2 vastaa esimerkiksi yhden suuren sellutehtaan vuotuista puunkäyttöä. Lisäsuojelun toteutuessa tukkipuun hakkuukertymäarvio pienenisi skenaariossa 2 suhteellisesti enemmän kuin kuitupuun hakkuukertymäarvio.
Suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymäarvio ei kerro, mikä on teollisuuden todellisuudessa tarvitsema puumäärä ja hakkuiden taso. Tämän vuoksi lisäsuojelun seurauksena pienentyneitä hakkuumahdollisuuksia verrattiin arvioon metsäteollisuuden ja energiantuotannon tulevista tuotantomääristä sekä puuntarpeesta (HIISI-WEM-skenaario). Skenaarion 2 mukaisten lisäsuojelupinta-alojen toteutuminen todennäköisesti heikentäisi metsäteollisuuden ja energiantuotannon puuhuoltoa. Skenaarion 2 toteutuminen voisi rajoittaa sahateollisuuden puun saantia tai vähintäänkin lisätä hankintakustannuksia muun muassa siksi, että hakkuumahdollisuudet ja teollisuuslaitokset eivät välttämättä sijaitse samoilla alueilla. Skenaariossa 2 tukkipuun saatavuutta suuremmaksi ongelmaksi voisi kuitenkin koko maan tasolla nousta kuitupuun saatavuus. Suomessa kuitupuun hakkuut ovat jo tällä hetkellä lähellä suurimman ylläpidettävissä olevan hakkuukertymäarvion mukaista hakkuumäärää.
Skenaarioihin liittyy epävarmuuksia, ja ne ovat mahdollisia tulevaisuudenkuvia, eivät ennusteita. Ne kuitenkin konkretisoivat, mitkä olisivat lisäsuojelun mahdolliset vaikutukset metsäsektoriin ja edelleen muuhun yhteiskuntaan.
Tarkastelussa ei otettu huomioon metsäsektoriin kohdistuvaa muuta uutta sääntelyä, joka myös voi tulevaisuudessa rajoittaa metsien käyttöä ja vaikuttaa tuotantoon. Tarkastelussa ei myöskään arvioitu lisäsuojelun joillekin elinkeinoille mahdollisesti tuottamia hyötyjä tai sitä, millaisia negatiivisia taloudellisia vaikutuksia syntyisi pitkällä aikavälillä, jos lisäsuojelua ei toteutettaisi.
Liian vähäisellä suojelulla ja ekosysteemien heikentymisellä voi olla ennalta arvaamattomia vaikutuksia niin ekosysteemeihin, talouteen kuin koko yhteiskuntaankin.
”Tässä selvityksessä ei laadittu kokonaisvaltaista yhteiskunnallista kustannus-hyötyanalyysia, vaan keskityttiin talousvaikutuksiin metsäsektorilla”, Luken erikoistutkija Matleena Kniivilä kertoo.
”Tarkastelun tuloksia voidaan käyttää vertailukohtana, kun arvioidaan, kuinka paljon enemmän muiden elinkeinojen olisi tuotettava taloudellista hyötyä, jotta ne voisivat kompensoida metsäsektorilla mahdollisesti tapahtuvia tuotannon, arvonlisäyksen ja työllisten määrän muutoksia sekä näiden kerrannaisvaikutuksia kansantalouteen”, Kniivilä jatkaa.
