Luke eturintamassa edistämässä kierrätyslannoitteiden tehokasta ja turvallista käyttöä Euroopassa
Lannassa, lietteissä ja monissa muissa sivuvirroissa on kyllä ravinteita, mutta onko niistä korvaamaan fossiilisia tuontilannoitteita Euroopassa? Tätä eurooppalaiset tutkijat selvittävät perin pohjin laajassa tutkimushankkeessa, jota Luonnonvarakeskus (Luke) johtaa jokioislaisten koepeltojen keskeltä.
Eurooppalaiset viljelijät ovat riippuvaisia tuontilannoitteista, joiden valmistamiseen käytetään uusiutumattomia luonnonvaroja sekä runsaasti energiaa. Esimerkiksi fosforia kaivetaan maaperästä ja typen valmistamiseen käytetään maakaasua. Näitä viljelyn ykkösravinteita on kuitenkin myös monissa maatalouden, elintarviketeollisuuden ja vedenpuhdistamoiden sivuvirroissa, kuten lannassa, lietteissä ja kasvinjätteissä.
”Kierrätyslannoitteiden valmistamista ja käyttöä jarruttaa se, että sivuvirtojen ravinnepitoisuudet eivät ole yleensä erityisen korkeita ja niiden muodostuminen keskittyy alueellisesti”, kertoo Luken erikoistutkija Kari Ylivainio.
Yksi este kierrätyslannoitteiden laajemmalle käytölle poistui viime kesänä, jolloin EU:n sisällä tuli mahdolliseksi CE-merkittyjen lannoitteiden vapaa liikkuvuus. Onko kuljettaminen sitten taloudellisesti järkevää, on toinen kysymys, ja Luken tutkijat selvittävät muun muassa sitä 20 kumppanin kanssa viisivuotisessa EU-rahoitteisessa Lex4bio-hankkeessa. Luken tutkijat selvittävät myös, paljonko Euroopassa on saatavilla kierrätyslannoitteisiin sopivia raaka-aineita.
”Euroopassa valmistetaan jo nyt monia erittäin hyviä kierrätyslannoitteita. Niissä on yhtä korkea ravinnepitoisuus kuin mineraalilannoitteissa, ja niitä on helppoa ja turvallista käyttää.” Tätä Lex4bio-hankkeessa on tutkittu mittavissa viljelykokeissa pelloilla ja kasvihuoneissa kahdeksassa eri maassa.
Luken koepelloilta uutta tietoa kierrätyslannoitteiden tehosta
Lex4bio-hankkeessa on hyödynnetty Luken koepeltoja ja laboratorioita Jokioisissa, Kanta-Hämeessä, jossa myös hanketta johtava Ylivainio työskentelee. Tutkijoiden käytössä on muun muassa 860 hehtaaria peltoa, kasvihuoneita, älymaatalouden testialusta, tutkimusnavetta sekä koehalli kasvipohjaisten tuotteiden kehitykseen.
”Lex4bio-hankkeessa testasimme peltomittakaavassa ominaisuuksiltaan erilaisia typpi- ja fosforilannoitteita. Vaikka koeruudut olivat pienimmillään vain 2,5 metriä kertaa 10 metriä, käytimme pitkälti samoja menetelmiä ja välineitä, joita viljelyssä tavallisestikin käytetään”, Ylivainio kertoo.
Hankkeen tutkijat mittasivat kunkin lannoitteen vaikutuksen sadon määrään ja laatuun. Ylivainion mukaan erityisesti fosforikokeeseen oli tärkeää löytää peltolohko, jolla ravinnelisäys tulisi todellakin tarpeeseen.
Peltolohkojen valintaa helpottaa maankäyttötieto, jota Luke on kerännyt koepelloiltaan aina 1980-luvulta alkaen.
”Suomalainen erityispiirre on, että kaikki viljelijät koko maassa tutkituttavat peltolohkojensa fosforipitoisuuden viiden vuoden välein, mikä edesauttaa tutkitun tiedon viemistä käytäntöön.”
Kierrätyslannoitteet voisivat kattaa pitkälti Euroopan fosforintarpeen
Lex4bio-hankkeessa analysoitiin myös eurooppalaisten viljelysmaiden fosforipitoisuutta lannoitustarpeen selvittämiseksi.
”Arvioimme hankkeessa, että 72 prosenttia eurooppalaisista viljelymaista ei tarvitse fosforilannoitusta lainkaan. Lisäksi suurin osa fosforilannoitustarpeesta voidaan korvata kierrätyslannoitteilla. Tätä arviota tarkennamme tosin vielä hankkeen edetessä.”
Hankkeen tulokset ovat luvassa viimeistään vuoden kuluttua, jolloin hanke päättyy.
”Haluamme tarjota kattavaa tietoa siitä, miten Euroopassa valmistettuja kierrätyslannoitteita voidaan käyttää korvaamaan tuontilannoitteita.”
Kuka hanketta johtaa?
Teksti: Marianna Salin