Kangasmetsien kivennäismaahan kertyy hiiltä puuston varttuessa
Luonnonvarakeskuksen (Luke) uudessa tutkimuksessa tarkasteltiin pitkäaikaisesti ja intensiivisesti seuratuilla kangasmetsien kohteilla hiilen kertymää metsämaahan. Varttuneissa kuusi- ja mäntyvaltaisissa metsiköissä, joissa puuston tilavuus kasvoi, maaperä oli hiilen nielu. Luontaiset tuhot ja puuston poisto puolestaan johtivat maaperän hiilivaraston pienenemiseen.
Kangasmaiden hiilivarastoihin paneutuvassa tutkimuksessa tarkasteltiin maaperän hiilivarastojen muutosta pitkäaikaisesti seuratuissa metsiköissä. Tutkimuskohteita on seurattu 14 metsikössä eri puolilla Suomea yli 20 vuoden ajan. Maaperän hiilivaraston määritys tehtiin vuosina 1995, 2006 ja 2016 osana yleiseurooppalaista YK:n metsäohjelmaa (ICP Forests, Intensive monitoring of forest ecosystems). Lisäksi selvitettiin eri maaperätekijöiden ja metsiin liittyvien tunnusten yhteyttä maaperän hiilivaraston muutokseen.
Metsämaan hiilivarasto oli suurempi kuusikoissa kuin männiköissä, ja suuri karikkeen määrä korreloi metsämaan hiilivaraston koon kanssa. Metsämaan (orgaaninen kerros ja kivennäismaan ylin 40 cm) hiilivarasto kasvoi keskimäärin vuosittain 36 grammaa neliömetrillä. Mitä enemmän metsikössä on kasvillisuuteen liittyvää eloperäistä ainesta ja mitä ravinteisempi kasvupaikka on, sitä suurempi oli myös metsämaan hiilivaraston kasvunopeus.
”Uusi ja mielenkiintoinen havainto oli, että kivennäismaan pintaosa orgaanisen kerroksen alla oli merkittävä hiilivarasto ja sinne myös kertyi hiiltä metsikön ikääntyessä”, toteaa erikoistutkija Antti-Jussi Lindroos.
Metsämaan hiilivarasto pieneni kahdessa kuusivaltaisessa metsässä, joissa puuston määrä väheni luontaisten tuhojen ja niitä seuranneiden hakkuiden vuoksi,
”Tarvitsemme lisää mittauksia avohakkuun jälkeisestä maaperän hiilivaraston kehityksestä, jotta selviää, miten kauan hakkuun jälkeen maaperän hiilivarasto pienenee ja aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä”, toteaa tutkimusprofessori Raisa Mäkipää.
Tutkimus osoitti pitkäaikaisten seurantojen ja kenttäkokeiden arvon. Tutkimus on erityisen tärkeä juuri sen vuoksi, että hiilivaraston muutos on voitu määrittää tarkasti samoilla kohteilla yli 20 vuoden aikana. Vertailukelpoisin menetelmin kerättyjä aikasarja-aineistoja voidaan hyödyntää monipuolisesti metsäntutkimuksessa, ympäristömuutoksen dokumentoinnissa sekä niihin liittyvässä mallikehityksessä, johtava tutkija Päivi Merilä korostaa.
Tutkimus on tehty osana Maaperätiedon kehittäminen (MaaTi) -hanketta, joka kuuluu maa- ja metsätalousministeriön keväällä 2020 käynnistämään maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuuteen. Toimenpiteillä pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja varastoja.
