Siirry pääsisältöön

Ilmastonmuutos ja metsänhoito vaikuttavat metsäpaloriskiin Fennoskandiassa

Uutinen 15.6.2021

Tutkimuslaitosten ja eri viranomaisten yhteistyössä selvitettiin metsäpalojen esiintymistä, havainnointia, riskien mallintamista ja sammuttamista Fennoskandiassa. Metsäpaloriskin ennakoidaan kasvavan tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen takia.

Viimeaikaiset laajat palot Suomen lähialueilla, kuten kesinä 2014 ja 2018 Ruotsissa, ovat todistaneet, että metsäpaloilla on kasvava rooli Fennoskandiassa. Laajoissa metsäpaloissa vapautuu ilmakehään suuret määrät kasvillisuuteen sitoutunutta hiiltä, mikä kiihdyttää ilmastonmuutosta. Metsäpalot huonontavat ilmanlaatua paikallisesti ja niistä siirtyy ilmakehään ilmastoa lämmittävää mustaa hiiltä eli nokea. Metsäpalojen vähäisyyden takia päästöt eivät kuitenkaan Fennoskandiassa ole maailmanlaajuisesti merkittäviä. Sen sijaan metsäpalot lisäävät merkittävästi torjuntatyötä ja siitä aiheutuvia kustannuksia.

Nyt julkaistu tutkimusraportti korostaa metsäpaloriskin suurta vuotuista vaihtelua Fennoskandiassa, mikä johtuu alueelle luontaisesta suuresta ilmastollisesta vaihtelusta. Ilmastonmuutoksen myötä metsäpaloille suotuisten olosuhteiden arvioidaan kuitenkin yleistyvän. ”Raportissa esitettyjen mallitulosten mukaan metsäpaloriski tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Näin ollen myös paloihin liittyvät haittavaikutukset saattavat lisääntyä”, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Juha Aalto.

Metsäpaloriski kasvaa ilmaston lämmetessä, kun metsäpohjan paloaines kuivuu nopeammin. Vakavat metsäpalokaudet ovat jatkossakin harvinaisia Fennoskandiassa. Pohjana RCP4.5-ilmastoskenaario, jossa Suomen lämpötila nousee 3–4 astetta Celciusta vuosisadan loppuun.

Suomessa metsänpalojen torjunta on tehokasta ja palaneet alueet verraten pieniä

Suurin osa metsäpaloista on ihmisten aiheuttamia, ja ne johtuvat esimerkiksi tulen huolimattomasta käsittelystä. Ilmaston lisäksi myös metsän ominaispiirteet ja harjoitettu metsänhoito vaikuttavat keskeisesti palojen syttymiseen, voimakkuuteen ja leviämiseen. ”Viimeisten 150 vuoden aikana vuotuiset paloalat ovat vähentyneet selvästi Fennoskandiassa. Verrattuna muuhun Fennoskandiaan viimeisten vuosikymmenten aikana paloalat ovat pysyneet Suomessa alhaisina todennäköisesti tehokkaan palontorjunnan, tiheän metsäautotieverkoston ja metsärakenteen ansiosta”, kertoo Hämeen Ammattikorkeakoulun lehtori Henrik Lindberg.

”Metsätyökoneiden aikaansaamat kipinät, erityisesti äestäen tehty maanmuokkaus lisäävät merkittävästi metsäpalojen syttymistä. Kuivimpina jaksoina maanmuokkaukset olisi viisaampaa jättää tekemättä”, kommentoi Luonnonvarakeskuksen tutkija Ilkka Vanha-Majamaa, ja lisää: ”Monimuotoisuuden kannalta tosin Suomen metsät voisivat palaa enemmänkin, tai ainakin paloalueita tulisi suojella enemmän.”

Suomessa metsäpalojen torjunta on tehokasta tiheän metsäautotieverkoston, sopimuspalokuntajärjestelmän ja säännöllisten tähystyslentojen ansiosta. Suurpalo on silti mahdollinen myös Suomessa.

Uusi teknologia ja tehokas yhteistyö auttavat metsäpalojen hillinnässä

Metsäpalojen hillintä vaatiikin uudenlaisten havaintotyökalujen kuten satelliittien sekä miehittämättömien ilma-alusten hyödyntämistä. Lisäksi uudet, aiempaa tarkemmat paloriski- ja leviämisennusteet tulevat olemaan tärkeitä apuvälineitä metsäpaloihin varautumisessa ja operatiivisessa sammutustoiminnassa. ”Metsäpalot ovat suuri haaste, joka vaatii sekä monitieteistä tutkimusta että eri sektorien kuten pelastuslaitosten, sääpalvelun, metsäyhtiöiden ja metsänomistajien välistä läheistä yhteistyötä myös kansainvälisellä tasolla”, kertoo Pelastusopiston tutkimusjohtaja Jarno Ruusunen. Suomi rakentaa metsäpalokysymyksissä kansainvälistä yhteistyötä Arktisessa neuvostossa ja Barentsin euroarktisessa neuvostossa, jonka puheenjohtajana Suomi toimii 2021–2023.

Tutkimusraportti on osa toukokuussa päättynyttä tutkimushanketta ”Metsäpalot Fennoskandian alueella ilmaston ja metsien rakenteen muuttuessa”, joka kokosi yhteen tämänhetkisen tutkimustiedon metsäpaloista Fennoskandiassa. Hanketta koordinoi Ilmatieteen laitos, ja toteuttamisesta vastasivat Ilmatieteen laitoksen ohella Luonnonvarakeskus, Pelastusopisto sekä Hämeen ja Lapin ammattikorkeakoulut yhteistyössä kansainvälisten toimijoiden kuten Ruotsin Maatalousyliopiston ja Venäjän Akatemian Karjalan tiedekeskuksen kanssa. Hanketta rahoitti ulkoministeriö ja työ tukee Suomen kansallisia tavoitteita Itämeren, Barentsin ja arktisen alueen yhteistyössä.