Rantalaiduntaminen ja vesistövaikutukset
21.11.2023
Rantalaiduntamisen mahdolliset vesistövaikutukset herättävät huolta. Karjan on epäilty tuovan vesistöihin ihmisille infektiotauteja aiheuttavia mikrobeja sekä ravinteita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsingin yliopisto sekä Luonnonvarakeskus tutkivat Rantalaidun-hankkeessa (2021–2023) laiduntamisen vaikutuksia rannikkovesien hygienia- ja ravinnetilaan Pohjois-Pohjanmaalla.
Laiduneläinten lanta voi aiheuttaa hygieniahaittoja läheisille uimarannoille päätyessään. Rannoilla havaitut ulostemikrobit voivat olla peräisin myös uimareista itsestään, rantojen läheisyydessä pesivistä linnuista tai asutuksen jätevesipäästöistä. Hankkeessa märehtijöiden suolistomikrobeita havaittiin vesistönäytteissä myös uimarannoilla, mutta märehtijäperäisiä taudinaiheuttajia ei havaittu edes laidunten edustojen vesistönäytteissä (Rytkönen ym. 2023). Uimarantojen käyttäjille aiheutuva terveysriski jäi näin ollen vähäiseksi näytteenottoajankohtien vähäsateisissa sääolosuhteissa.
Ravinnetarkasteluissa fosforin ja typen pitoisuudet merivedessä rantalaidunten edustoilla olivat samaa suuruusluokkaa kuin vertailualueilla (Uusi-Kämppä ym. 2023). Korkeimmat indikaattorimikrobien ja ravinteiden pitoisuudet havaittiin joki- ja ojavesissä, joihin vaikuttaa suuresti myös yläpuolisen valuma-alueen kuormitus. Laidunnuksen myötä ravinteiden määrä rantalaitumella vähenee, sillä osa syödyn kasvillisuuden ravinteista sitoutuu eläinten kasvuun (Huuskonen ym. 2022).
Hankkeessa saatuja tuloksia ei ole mahdollista yleistää laajemmin johtuen pienestä otoskoosta. On myös huomioitava näytepisteiden jääminen osin melko kauas rantaviivasta. Tulokset ovat kuitenkin samansuuntaisia kuin aiemmassa Soinisen (2020) vastaavassa tarkastelussa. Tutkimustarvetta on edelleen laidunnuksen vaikutuksista rannan läheisten vesialueiden hygienia- ja ravinnetilaan erilaisissa valumaolosuhteissa.
Suositukset mahdollisten haitallisten valumien minimoimiseksi rantalaiduntamisessa
Merenrantaniityt ovat äärimmäisen uhanalainen luontotyyppi. Ilman säännöllistä hoitoa rannat kasvavat umpeen ja matalakasvuisten niittyjen lajit häviävät. Laiduntaminen on kustannustehokkain keino ylläpitää avoimia rantaniittyjä. Laidunnus tulee kuitenkin toteuttaa mahdollisimman kestävästi mahdolliset vesistöjen käyttäjille aiheutuvat terveysriskit minimoiden:
- Uusien laidunten sijoittamista on hyvä harkita huolellisesti huomioiden mahdolliset ristiriidat ja haitat esimerkiksi rantojen virkistyskäytön suhteen. Näin yleensä toimitaankin viljelijän ja eri tahojen yhteistyönä. Laidunnussuunnitelmista on suositeltavaa keskustella alueen asukkaiden ja muiden käyttäjien kanssa, jotta laidunnus päästää toteuttamaan hyvässä hengessä eri näkemykset huomioiden.
- Laidunpaine ei saa olla liian korkea. Muutoin kasvipeite saattaa kulua liian voimakkaasti ja paljastuneesta maaperästä voi huuhtoutua kiintoainesta ja ravinteita. Maaperä paljastuu laitumilla aina jossain määrin esimerkiksi kulkureiteillä. Näillä kohdin viihtyy oma lajistonsa, minkä vuoksi nämäkin kohdat ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden kannalta.
- Laitumen jakamista lohkoihin ja vuorottelua niiden laiduntamisessa tulisi lisätä. Tämä mahdollistaa osaltaan laidunpaineen säätelyä rantalaitumella ja ehkäisee laitumen liiallista kulumista. Lohkottamisen avulla laiduneläimet voidaan myös pitää pidemmän aikaa pois tärkeimmiltä lintujen pesimäalueilta ja vähentää näin pesien tallausvahinkoja.
- Mahdolliset juotto- ja kivennäisten syöttöpaikat tulee sijoittaa kauemmaksi rannasta ja lajiston kannalta vähämerkityksisemmille alueille. Juotto- ja kivennäispisteisiin voi kertyä lantaa ja ravinteita, ja maaperä voi altistua kulumiselle erityisesti näillä kohdin. Oikealla sijoittelulla vähennetään mahdollisuuksia ravinteiden ja mikrobien huuhtoutumiseen sekä arvokkaiden lajien ja elinympäristöjen vahingoittumiseen.
- Rantalaitumilla eläinten lisäruokintaa ei tule tehdä ja laidun tulee aidata erilleen lannoitetuista nurmilaitumista. Muutoin riski ravinteiden kulkeutumiseen ranta-alueelle kasvaa. Näin toimitaankin ympäristösopimuskohteilla.
Lähteet
Huuskonen, A., Uusi-Kämppä, J. ja Laurila, M. Naudat hoitavat Perämeren rantoja. Nauta 52 (4), s. 40–42. https://jukuri.luke.fi/handle/10024/551758
Rytkönen, A., Nurmi, E., Hokajärvi A.-M., Laurila, M., Kivistö, R. ja Pitkänen, T. 2023. Pintavesien hygieeninen laatu merenrantalaidunten läheisyydessä. Ympäristö ja terveys 6/2023, s. 58–63.
Soininen, V. 2020. Rantalaiduntamisen vaikutukset rannikon uimavesiin. Saastelähteiden jäljittäminen ja rannikon vesien rehevöityneisyys. Opinnäytetyö, Ympäristöteknologia, YAMK. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/handle/10024/334435
Uusi-Kämppä, J., Huuskonen, A., Pesonen, E. ja Laurila, M. 2023. Rantalaidunnuksen ravinnevaikutukset Perämeren rannikolla. Vesitalous 5/2023, s. 40–43.
Rantalaidun-hankkeen hygienia- ja ravinnetutkimusten tulokset löytyvät kokonaisuudessaan hankesivuilta:
