Vuoksen vesistön järvitaimenkantojen geneettinen kartoitus ja laitoskalastojen eheyttäminen

Vuoksen vesistöalueen vaeltava taimenmuoto on erittäin heikossa tilassa ja vaarassa hävitä lyhyellä aikavälillä. Valtion säilytysviljelyyn sitä on saatu uudistettua harvakseltaan ja vähäisistä, osittaisen luonnonkierron läpikäyneistä kaloista. Pienistä yksilömääristä johtuen Vuoksen vesistön taimenkannat ovat oletettavasti menettäneet suurimman osan alkuperäisestä muuntelustaan, ja siksi geneettisen huollon (sukulaisuussuhteet huomioivien hedelmöitysten) merkitys korostuu niiden viljelynvaraisessa lisäämisessä. Tämä parantaa varaumaa taimenkantojen monimuotoisuuden säilyttämiseen erityisesti silloin, kun niiden uusiminen luonnosta ei onnistu ja laitoskalastoja joudutaan uusimaan saman vuosiluokan yksilöiden kesken.

Viljeltävien emokalastojen säännöllinen uusiminen luonnosta on tärkeää, sillä pienistä yksilömääristä perustettu ja kauan aikaa laitoskierrossa pidettävä kalasto altistuu haitallisille perinnöllisille vaikutuksille ja menettää nopeasti tärkeät luonnossa tarvittavat ominaisuutensa. Perinnöllisessä mielessä köyhän järvitaimenkannan rikastuttamista lähialueiden muilla, vielä villeinä säilyneillä taimenkannoilla on perusteltua harkita. Pienten jokikohteiden villeistä poikasista perustettavalla laitoskalastolla olisi mahdollista täydentää perinteisiä mädin- ja maidinhankintapyyntejä ja saada monimuotoisempaa alkumateriaalia taimenkannan säilytys- ja tuki-istutuksiin. Pienistä jokikohteista pyydettävien kalojen käyttöä laitosviljelyssä on kuitenkin syytä arvioida erityisesti kalojen kasvupotentiaalin ja elinkierto-ominaisuuksien (sukukypsyminen, vaellusvalmiuden kehittyminen) näkökulmasta.

Tässä hankkeessa keskitytään Vuoksen vesistöalueen vaeltavien taimenkantojen perinnöllistä muuntelua selvittäviin ja säilytysviljelyä tukeviin toimiin. Geneettisiä näytteitä kerätään ja analysoidaan Luken laitosemokalastoista sekä eri jokikohteista pyydettävistä taimenista. Kerättävää näytemateriaalia käytetään uuden sukupolven genomisen työkalun, SNP-sirun, kehitystyöhön, mikä parantaa jatkossa kantojen välistä geneettistä vertailua. Geneettistä tulosaineistoa hyödynnetään lisäksi laitosemokalastojen uusimisessa, jolloin niiden sukulaistuminen voidaan minimoida. Muutamista Pieliseen yhteydessä olevista jokikohteista pyydetään koemielessä villejä taimenia geneettiseksi vertailuaineistoksi ja edelleen Luken Enonkosken laitoksella kasvatettavaksi. Risteyttämällä luonnosta pyydettyjä taimenia viljelyllä ja istutuksin ylläpidettävien järviltaimenen kanssa on mahdollista palauttaa geneettisesti monimuotoista vaeltavaa muotoa ainakin osittain vapaan vaellusyhteyden tarjoaviin poikastuotantokohteisiin.