LUKEKAS-hanke keskittyy haitallisimpien rikkakasvien hallintaan luomutiloilla. Erityisesti etsimme ratkaisuja kasvintuotantotilojen viljely- ja torjuntatoimiin, joilla kestorikkakasvien haittoja voitaisiin vähentää kustannustehokkaasti ja ympäristöystävällisesti. Tutkimuksen tulokset ovat käytännön läheisiä ratkaisuja, joita viljelijöiden lisäksi voivat hyödyntää neuvonnan ja opetuksen väki toiminnassaan. Yhteistyö viljelijöiden kanssa sisältyy hankkeen vaiheisiin. Hankkeen keskeisimpiä menetelmiä voidaan jatkossa sisällyttää myös ympäristökorvausjärjestelmän piiriin.
Monissa kyselyissä luomuviljelijät mainitsevat kestorikkakasvit yhdeksi viljantuotannon suurimmista haasteista. MTT:n toteuttamissa kevätviljapeltojen rikkakasvikartoituksissa on osoitettu, että rikkakasvien osuus kasvuston (vilja+rikkakasvit) kokonaismassasta nousi luomupelloilla 1990-luvun lopulla todetusta 17 %:sta kymmenessä vuodessa 21 %:iin, eli keskimäärin yli viidesosa kevätviljapeltojen biomassasta on rikkakasveja. Vastaava osuus tavanomaisesti viljellyillä pelloilla on 3 %. Suurin rikkabiomassan tuottaja luomuviljassa oli juolavehnä (26%). Rikkakasvit käyttävät siten merkittävän osan pellon ravinteista.
Osa luomutiloista on joutunut siirtymään takaisin tavanomaiseen tuotantoon, kun rikkakasviongelma on ajan mittaan muuttunut ylivoimaiseksi. Luomukotieläintuotannossa viljellään paljon nurmia, eikä kestorikkakasviongelma välttämättä ole merkittävä. Luomuviljatiloilla tuotanto painottuu käytännön sanelemana yksivuotisiin kasveihin, eikä viljelykierrossa monestikaan ole kestorikkakasveja ehkäisevää monivuotista nurmea. Luomuneuvojien mukaan erityisesti peltovalvatti, pelto-ohdake ja voikukka ovat juolavehnän ohella lisääntymässä luomupelloilla. Kestorikkakasveja on perinteisesti torjuttu luomussa mm. avokesannoinnilla. Sinänsä tehokas menetelmä on kuitenkin kallis, työläs, riippuvainen kesän säästä ja sisältää ympäristöriskejä. Mekaaninen rikkakasvintorjunta viljakasvustoista kasvukauden aikana ei ole yleistynyt Suomessa toisin kuin muissa maissa. Rikkakasvien kasvua ja haitallisten lajien runsastumista voitaisiin hillitä suunnitelmallisella viljelykierrolla ja aluskasvien käytöllä, mutta Suomen oloihin soveltuvia parhaita vaihtoehtoja ei ole tarkemmin tutkittu ja määritelty.
