Siirry pääsisältöön

Tavoitteena ilmasto- ja ympäristöystävällisempi lehmä

Blogi
|
12.1.2023
|
Terhi Mehtiö

Lehmäkohtainen maitotuotos on lypsykarjan jalostuksen sekä paremman ruokinnan ja hoidon myötä kolminkertaistunut viimeisten 60 vuoden aikana. Tutkimusten mukaan tämä on vähentänyt kokonaisuudessaan maidontuotannosta aiheutuvia metaanipäästöjä 56 % ja maitokilokohtaisia metaanipäästöjä 36 % samalla ajanjaksolla. Eläinjalostuksen vaikutukset ovat kumuloituvia ja pysyviä, ja ne ovat myös tuottajille taloudellisesti kannattavia. Siksi se onkin yksi parhaimmista keinoista vähentämään tuotannon ilmastovaikutuksia.

Ilmastovaikutuksia pienentävät jo pitkään jalostusohjelmassa olleet ominaisuudet kuten tuottavuus, terveys, hedelmällisyys ja pitkäikäisyys.  Vuodesta 2020 lähtien jalostusohjelmassa on ollut mukana myös ensimmäinen suoraan rehunkäyttökykyä kuvaava ominaisuus – rehunsäästö. Rehun säästäminen on järkevää, sillä se vähentää tuotannon päästöjä, pienentää rehuntuotantoon tarvittavaa maapinta-alaa ja parantaa kannattavuutta pienentämällä rehukustannuksia.

Rehunkäyttökyvyn jalostamista on hidastanut sen kallis ja vaikea mittaaminen. Tähän asti yksilöllistä rehunkulutusta on voitu mitata vain vaakaruokakupeilla, ja näitä on ollut käytössä ainoastaan tutkimusnavetoissa. Uudet teknologiat tuovat apuja mittaamiseen. Tällaisia teknologiasovelluksia ovat esimerkiksi 3D-kamerakuvannus, jolla on mahdollista arvioida sekä eläimen paino että rehun kulutus. Lisäksi voidaan hyödyntää uusia lehmien kaasupäästöjen mittauslaitteistoja. Parhaillaan tutkitaan hiilidioksidipäästöjä eläimen rehunkäyttökyvyn kuvaajana. Jos hiilidioksidipäästöjä mittaamalla voidaan arvioida eläimen rehunkäyttökyky, ei yksilöllistä rehunkulutusta tarvitsisi mitata ollenkaan.

Luken tutkijoiden mukaan maidontuotannon päästöt Suomessa vähenevät noin 14 % vuoteen 2050 mennessä, kun käytössä nykyinen lypsykarjan jalostusohjelma. Jalostusta on mahdollista entisestään tehostaa ja saavuttaa jopa 20 %:n vähennys päästöissä. Tätä varten tarvitaan käyttöön uudet teknologiat ja rehunkäyttökyvyn mittaukset tuotantotiloilta. Mitä suuremmasta lehmäjoukosta on tietoja, sitä varmemmin saadaan määritettyä eläinten perinnöllinen taso ja näin tehostettua genomista valintaa.

Nopeasti voisi ajatella, että metaanipäästöjen kannalta suorin tapa olisi jalostaa eläimiä, joiden ruoansulatuksessa muodostuisi vähemmän metaania. Märehtijöiden ruoansulatusjärjestelmän muuntaminen on kuitenkin rajallista. Märehtijän valtti on sen kyky käyttää ihmiselle ravinnoksi kelpaamatonta nurmea ja muuntaa se pötsissä mikrobien avulla ravintoaineiksi. Tässä prosessissa syntyy väistämättä metaania. Tarttuminen suoraan metaanipäästöjen vähentämiseen voi johtaa epäsuotuisiin vaikutuksiin eläimen ruoansulatuksessa, karkearehun käytössä ja hyvinvoinnissa. Tämän hetken tiedolla metaanipäästöjä vähennetään tehokkaimmin rehunkäyttökyvyn jalostamisen sekä rehuun lisättävien lisäaineiden avulla.

 

 

Kommentit

Lisää uusi kommentti

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestien estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta.
Tällä kysymyksellä varmistetaan, että kommentoija on ihminen ja estetään robottien lähettämä roskaposti.