Taloudellinen korvaus kannustaa talousmetsän luonnonhoitoon

Valtaosa Suomen metsistä on talouskäytössä, minkä vuoksi talousmetsien käsittelyllä on merkittävä vaikutus metsien monimuotoisuudelle. Talousmetsien monimuotoisuutta voitaisiin lisätä korvaamalla metsänomistajille luonnonhoidosta aiheutuvia kustannuksia.   

Talousmetsissä puuntuotannon rinnalla tehtäviä luonnon monimuotoisuutta tukevia toimenpiteitä kutsutaan talousmetsien luonnonhoidoksi. Keskeinen luonnonhoidolla lisättävä piirre on kuollut, lahoamisen eri vaiheissa oleva puu. Myös vanhojen lehtipuiden säästäminen on tärkeää, sillä ne tarjoavat elinympäristön monille uhanalaisille lajeille.

Nykyistä paremman vaikuttavuuden saavuttamiseksi luonnonhoitokohteiden tulisi olla riittävän suuria. Esimerkiksi säästöpuumetsiköiden tulisi olla vähintään puoleen hehtaarin kokoisia. 

Talousmetsien luonnonhoidon vauhdittamiseksi tarvitaan tukimuotoja ja toimintamalleja, joilla voidaan korvata metsänomistajille aiheutuneita kustannuksia ja tulonmenetyksiä. Talousmetsien luonnonhoitoa on pitkään pyritty edistämään neuvonnalla sekä metsänomistajien ja metsäammattilaisten koulutuksella. Näillä keinoilla ei ole kuitenkaan päästy riittäviin monimuotoisuushyötyihin. 

Vaikka monet metsänomistajat haluavat ylläpitää ja edistää luonnon monimuotoisuutta omissa metsissään, ovat luonnonhoitokohteet jääneet pieniksi ja hajanaisiksi. Ekologisesti hyödyllisimpien isompien säästöpuuryhmien ja käsittelemättömien alueiden jättäminen voi olla iso kuluerä keskimäärin melko pienten metsätilojen taloudessa. 
 

Luonteva-hankkeessa selvitettiin metsänomistajien suhtautumista talousmetsien luonnonhoitoon. Kyselyn perusteella raha kannustaa metsänomistajia erityisesti niihin luonnonhoitotoimiin, joista aiheutuu tulonmenetyksiä. Tämä on tullut ilmi myös aiemmissa tutkimuksissa mm. ilmastonmuutoksen hillintään liittyen.  

Vastaajat kokivat erilaiset ympäristötoimien tuloksiin perustuvat palkkiot ja tulonmenetysten korvaamisen kannustaviksi. Hyvä kannustin olisi esimerkiksi se, että luontoystävällisemmin tuotetusta puusta saisi puukaupassa paremman hinnan tai että korvauksen voisi saada yritykseltä, joka kompensoi omia luontovaikutuksiaan rahoittamalla luonnonhoitotoimia.     

Kyselytutkimuksen matalan vastausprosentin vuoksi tuloksia ei voi yleistää koskemaan kaikkia suomalaisia metsänomistajia, mutta ne antavat hyvän kuvan siitä, millaisia näkemyksiä metsänomistajilla on.

Erilaisten ympäristöhyötyjen markkinat ovat kehittymässä ja voivat jo lähitulevaisuudessa kasvaa merkittäviksi. Kehittämällä markkinoihin perustuvia toimintamalleja voidaan luonnonhoitoa rahoittaa muutenkin kuin verovaroilla. 

Markkinoihin perustuvilla malleilla olisi mahdollista myös jakaa luonnonhoidon kustannustaakkaa metsien talouskäytöstä hyötyvien tahojen kesken. Kyselyyn vastanneet metsänomistajat pitivät yhtenä hyvänä keinona sitä, että he saisivat puuta ostavilta yrityksiltä korvauksen luonnonhoitotoimista, jotka ylittävät sertifioinnin vaatimukset. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi säästöpuumetsiköt tai nykykäytäntöä leveämmät puustoiset vesien suojavyöhykkeet, joista on hyötyä sekä luonnon monimuotoisuudelle että vesistöille. 

Muita markkinoihin perustuvia malleja ovat muun muassa luontoarvojen kauppapaikat, joissa esimerkiksi yritysten on mahdollista löytää kohteita oman toimintansa luontovaikutusten kompensointiin tai muuten rahoittaa halutessaan luonnonhoidon toimia. Myös arvoketjuihin perustuvien mallien, kuten sertifikaattien tai ekomerkkien, avulla tuottajat voivat saada korvauksen toimistaan markkinoiden kautta. Edellytyksenä on, että ympäristömerkin myönteiset markkinavaikutukset välittyvät puun tuottajalle asti korkeampina hintoina.