Siirry pääsisältöön

Talousmetsien luonnonhoidon ekologiset vaikutukset koottiin yhteen

Uutinen
|
5.7.2022

Luonnonhoidolla viitataan toimiin, joilla toteutetaan puuntuotannolle rinnakkaisia tavoitteita metsänkäsittelyssä. Luonnonvarakeskuksen tuore synteesiraportti kokoaa luonnonhoitoon liittyvän ekologisen tutkimustiedon metsänhoidon suositusten tueksi.

Tavallisimpia luonnonhoidon toimia ovat muun muassa monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden luontokohteiden säästäminen, toimet pien- ja pohjavesien laadun turvaamiseksi, säästöpuiden jättäminen sekä lahopuun säästäminen ja tekopökkelöiden tuottaminen. Luonnonhoidon minimivaatimukset määritellään metsä-, luonnonsuojelu- ja vesilaissa sekä metsäsertifiointijärjestelmien kriteereissä, minkä lisäksi metsänomistaja voi tehdä vapaaehtoisia lisätoimia.

Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijat kokosivat tietoa talousmetsien luonnonhoidon ja jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen vaikutuksista monimuotoisuuteen Tapio Oy:n metsänhoitosuositusten tueksi. Pääosa tuloksista koskee välittömiä tai lyhyen aikavälin vaikutuksia, koska luonnonhoito ja jatkuva kasvatus ovat menetelminä niin uusia, että pitkäaikaisia seuranta-aineistoja ei vielä ole. Luonnonhoitotoimien pitkäaikaisista lajistovaikutuksista ja laajamittaisesta soveltamisesta tarvitaankin lisätutkimusta.

Tutkimusprofessori Matti Koivulan mukaan luonnonhoito on oikean suuntainen loikka monimuotoisuuden turvaamiseksi talousmetsissä. Keinojen toimivuudestakin tiedetään jo varsin paljon.

”Suurin osa keinoista on metsänomistajille ilmaisia tai maksavat vain vähän. Pienikin panostus on lajistolle hyödyksi, joskin uhanalaisten lajien turvaaminen vaatii lakien ja sertifikaattien määrittelemien minimitoimien tuntuvaa ylittämistä”, Koivula toteaa.

Avainbiotoopit tulisi jättää metsätaloustoimien ulkopuolelle

Luontokohteet (avainbiotoopit) ovat usein rakennepiirteiltään ja lajistoltaan tavanomaista talousmetsää arvokkaampia, mutta pienialaisuutensa takia ne ovat alttiita reunavaikutuksille ja niissä esiintyvien lajien pienten paikallispopulaatioiden häviämisriskille. Näin ollen ne tulisi jättää kokonaan metsätaloustoimien ulkopuolelle.

Pienvesiin vaikuttaa merkittävästi siihen rajautuvan metsän käsittely. Riittävän leveillä (yli 25 metriä) hakkaamattomilla tai vain kevein poimintahakkuin käsitellyillä suojavyöhykkeillä mahdollistetaan pienilmaston säilyminen. Lisäksi lehtipuiden suosiminen elävinä säästöpuina sekä lahopuun säästäminen lisäävät ranta- ja puroympäristöjen monimuotoisuutta sekä hyödyttävät kalastoa ja muuta purolajistoa.

Taloudellisesti vähäarvoiset lehtipuut sekä vanhat järeät puut ovat eliöstön kannalta erinomaisia säästöpuita, ja niitä kannattaa jättää kaikissa metsänhoidon vaiheissa pysyvästi. Olemassa olevan lahopuuston säästäminen hakkuissa on puolestaan kustannusvaikuttavin keino ylläpitää lahopuun määrää talousmetsissä. Lahopuun ylläpitäminen vaatii lisäksi mm. sertifikaattien minimitasot ylittävää määrää eläviä säästöpuita, jotka vähitellen kuollessaan tuottavat uutta lahopuuta.

Lehtipuut merkittävässä roolissa uhanalaisten lajien ja luontotyyppien suojelussa

Lehtipuilla elää lajistoa, jota ei tavata havupuilta. Lisäksi lehtipuusekoitus voi osaltaan auttaa metsiä sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Lehtipuuvaltaisten metsien ja vanhojen, järeiden lehtipuiden vähyys ovat merkittäviä syitä metsälajien uhanalaisuudelle ja metsäluontotyyppien laadun heikentymiselle.

Myös luontaisesti usein palavat luontotyypit ja paloista riippuvainen lajisto ovat uhanalaistuneet. Metsäpaloalueet puustoineen voitaisiin säästää luontokohteina tai perustaa niistä suojelualueita. Tavanomaisista metsätaloudellisista kulotuksista olisi hyvä siirtyä luonnonhoitokulotuksiin, joissa poltetaan hyvinkin järeää säästöpuustoa.

Jatkuva kasvatus tarvitsee rinnalleen luonnonhoitoa

Riistatiheiköistä on hyötyjä metsäkanalinnuille, muulle pienriistalle ja varjostusta vaativille kasveille, ja vaikutukset näihin lajeihin heijastuvat edelleen laajempaan metsälajien joukkoon. Lyhyellä aikavälillä metsärakenteet monipuolistuvat, metsäelinympäristöjen kytkeytyvyys kohentuu ja peitteisen alan osuus kasvaa. Pidemmällä aikajänteellä tiheiköt saattavat olla hyödyksi myös lahopuun muodostumisessa ja monipuolisen puulajikoostumuksen ylläpitämisessä.

Kuusivaltaisia korpia on tutkittu verraten paljon, ja niillä on merkitystä sekä korpiin erikoistuneiden lajien että kangasmetsän lahopuulajien elinympäristönä. Metsäojitettujen soiden monimuotoisuudesta on vähemmän tietoa, mutta niillä uhanalaisia lajeja on yleensä melko vähän. Turvemailla jatkuvapeitteinen kasvatus näyttää jaksollista kasvatusta selvästi paremmalta vaihtoehdolta ravinne- ja kiintoaineshuuhtoumien ja hiilitaseen kannalta.

Jatkuvapeitteinen kasvatus on jaksolliselle kasvatukselle vaihtoehtoinen tapa tavoitella hyvää taloudellista tuottoa metsistä. Se ei tässä mielessä täytä luonnonhoidon määritelmää, mutta hyödyttää peitteisyyttä ja varjostusta vaativaa lajistoa. Jatkuva kasvatus ei kuitenkaan tuota uhanalaisten metsälajien vaatimia puuston rakennepiirteitä, vaan niistä on huolehdittava erikseen luonnonhoidolla.

Suosituksia talousmetsien luonnonhoitoon

  • Luontokohteet eli avainbiotoopit jätetään kokonaan metsätaloustoimien ulkopuolelle.
  • Pienvesikohteiden, kuten purojen ja lähteikköjen, ja uudistusalan väliin jätetään yli 25 metriä leveä puustoinen suojavyöhyke.
  • Taloudellisesti vähäarvioisia lehtipuita ja vanhoja järeitä puita jätetään pysyviksi säästöpuiksi kaikissa metsänhoidon vaiheissa. Purojen ylle kaatuneita puita jätetään poistamatta.
  • Olemassa olevan lahopuuston säilyttäminen on kustannusvaikuttavin keino lisätä lahopuun määrää talousmetsissä. Lahopuujatkumon ylläpitäminen edellyttää lisäksi elävien, järeiden puiden nykyistä laajamittaisempaa säästämistä.
  • Lehtipuusekoituksen muodostumista edistetään metsän eri hoitovaiheissa.
  • Metsäpaloalueet puustoineen säästetään luontokohteina tai perustetaan niistä suojelualueita. Metsätaloudellisista kulotuksista siirrytään luonnonhoitokulotuksiin.
  • Turvemailla jatkuvapeitteinen kasvatus vaikuttaa jaksollista paremmalta vaihtoehdolta hiilitaseen ja vesiensuojelun kannalta.