Metsäisten luontotyyppien tunnistamista ja hyvän tilan määrittelyä koskevat kriteerit kaipaavat kehittämistä
Kansallista ennallistamissuunnitelmaa varten tarvitaan arvioita luontodirektiivin luontotyyppien kokonaispinta-aloista ja siitä, kuinka suuret pinta-alat niistä ovat hyvässä tilassa. Luonnonvarakeskus (Luke) ja Tapio Oy (Tapio) tuottivat ehdotuksia laaja-alaisimpien metsäisten luontotyyppien tunnistamisen ja hyvän tilan määrittelyn kriteereiden kehittämiseksi.
Jotta luontotyyppejä voidaan tunnistaa ja niiden tila määritellä, tarvitaan kriteerit ja raja-arvot maastoarviointeja ja aineistopohjaisia pinta-alalaskelmia varten. Tietoa luontotyyppien pinta-aloista sekä niiden hyvässä ja ei hyvässä tilassa olevista osuuksista tarvitaan kansallista ennallistamissuunnitelmaa varten. Pinta-aloihin lasketaan mukaan sekä Natura-alueilla että niiden ulkopuolella olevat luontotyyppien esiintymät.
Luontotyyppien EU-tason määritelmillä, niiden kansallisella tulkinnalla ja tulkinnan perusteella muodostetuilla kriteereillä on vaikutusta siihen, kuinka suureksi ennallistamispinta-alat muodostuvat. Tämä puolestaan vaikuttaa ennallistamisen ekologisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin.
Luontotyyppien kuvauksia tulisi täsmentää
Luontodirektiivin luontotyyppien määritelmät on kuvattu hyvin lyhyesti Euroopan komission luontotyyppikäsikirjassa eli niin kutsutussa EU:n habitaattimanuaalissa. Habitaattimanuaalin yleisluonteisuuden takia luontodirektiivin kansallista soveltamista varten on laadittu Natura 2000 ‑luontotyyppiopas sekä sitä täydentävä Natura 2000 -luontotyyppien inventointiohje, joka on tarkoitettu suojelualueiden inventointeja varten.
Ennallistamisasetuksen myötä on noussut tarve tarkastella tarkemmin, kuinka hyvin Natura 2000 -luontotyyppioppaassa ja -inventointiohjeessa esitetyt kansalliset tulkinnat EU:n habitaattimanuaalista soveltuvat Natura-alueiden ulkopuolisille alueille ja onko tulkinnoissa kehittämistarvetta.
”Habitaattimanuaali ei aina tarjoa yksiselitteistä tulkintaa luontotyyppien tunnistamiseen, vaan sitä on monen luontotyypin kohdalla mahdollista tulkita eri tavoilla. Luontotyyppien kansallinen tulkinta on vuosien varrella muuttunut. Natura 2000 -luontotyyppien inventointiohjeen tulkinnat luontotyypeistä poikkeavat joidenkin luontotyyppien osalta osittain siitä, mitä ne ovat Natura 2000-luontotyyppioppaassa. Lisäksi näissä ohjeistuksissa on määritetty hyvin vähän määrällisiä raja-arvoja luontotyyppien tunnistamisen ja hyvän tilan kriteereille. Tämän takia luontotyyppien kuvausten tulkinnat sekä niistä johdetut kriteerit ja niiden raja-arvot kaipaavat täsmentämistä Suomessa”, sanoo selvitystyötä vetänyt erikoistutkija Leena Kärkkäinen Lukesta.
Kriteereille ja niiden raja-arvoille tuotettiin vaihtoehtoisia ehdotuksia
Luken ja Tapion selvityksessä keskityttiin laaja-alaisimpiin metsäisiin luontotyyppeihin, joita ovat boreaaliset luonnonmetsät, harjumetsät, lehdot ja puustoiset suot.
Nykyisin luontodirektiivin mukaisessa suojelutasoarvioinnissa käytettyjä boreaalisten luonnonmetsien kriteerejä ehdotetaan kehitettäväksi esimerkiksi siten, että uudistuskypsyys-käsitteen sijaan käytettäisiin selkeitä ikärajoja. Kuolleen pysty- ja maapuun määrää koskevassa kriteerin määrittelyssä nähtiin tärkeäksi, että kasvupaikasta ja maantieteellisestä sijainnista johtuvat erot otettaisiin huomioon. Tämän vuoksi selvityksessä ehdotetaan, että boreaalisissa luonnonmetsissä kuolleen puun raja-arvona sovelletaan 10 % kokonaispuuston tilavuudesta ja luovutaan nykyisessä määritelmässä vaihtoehtona olevasta kiinteästä 10 m3/ha raja-arvosta.
Harjumetsät-luontotyypin harjumuodostumiin tulkitaan nykyisellään kuuluvaksi laajasti kaikki jäätikköjokimuodostumien metsät. Luke ja Tapio esittävät tämän tulkinnan lisäksi kolme muuta vaihtoehtoa ja niihin liittyviä kriteeriehdotuksia. Näistä suppein, muun muassa Ruotsissa sovellettu harjumetsien tulkinta, on esitetty Natura 2000 -luontotyyppioppaassa ja se perustuu ominaispiirteisiin, kasvillisuuteen ja lajistoon. Kaksi muuta tulkintaa ovat aiemmin esittämättömiä. Toisen tulkinnan mukaan luontotyyppiin luettaisiin harjujen valorinteet ja toisen tulkinnan mukaan kaikki harjujen metsät, joilla on selvä korkeusero ympäröivään maastoon. Harjumetsien tulkinnan valinnalla voi olla seurannaisvaikutuksia esimerkiksi luontodirektiivin mukaiseen suojelutasoarviointiin ja Natura-alueverkostoon. Nämä vaikutukset tulee huolellisesti arvioida, jos tulkintaa päätetään muuttaa.
Lehtojen tunnistaminen perustuu lehtomullan esiintymiseen ja kasvillisuuteen, ja hyvän tilan kriteeriehdotukset koskevat puuston rakennetta, kuolleen puun määrää ja laatua sekä lehtokasvillisuutta. Puustoisilla soilla keskeisiä ovat suotyyppi ja sille tyypillinen kasvillisuus. Luke ja Tapio esittävät vaihtoehtoja ojittamattomien ohutturpeisten soiden luokitteluun boreaaliset luonnonmetsät- ja puustoiset suot -luontotyyppien kesken. Kriteerien jatkokehittämisessä olisi tärkeää huomioida luontotyyppien alueelliset ja kasvupaikkakohtaiset erityispiirteet, erityisesti lehtojen ja puustoisten soiden osalta.
Selvityksessä tarkastellaan myös mahdollisia metsänkäsittelyjä, joilla voidaan edistää luontotyypin hyvän tilan saavuttamista.
”Talousmetsissä tehtävät toimet ovat ratkaisevia metsäisten luontotyyppien tilan parantamiseksi. Esimerkiksi talousmetsälehtojen tilaa voidaan parantaa suosimalla monipuolisesti eri puulajeja, lisäämällä säästöpuiden määrää ja säästämällä lahopuuta tavoitteellisesti. Selvityksessä on lisäksi arvioitu metsänkäsittelyn rajoitteita ja tapoja tukea luontotyyppejä varsinaisten esiintymien ulkopuolella", kertoo luonnonhoidon asiantuntija Nora Arnkil Tapiosta.
Mitä tarvitaan ennen kuin ehdotettuja kriteerejä voidaan ottaa käyttöön?
Selvityksen mukaan metsäisten luontotyyppien hyvän tilan saavuttamisesta aiheutuu erilaisten ekologisten vaikutusten lisäksi merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Ne kohdistuvat ennallistamisen toteuttamisen lisäksi esimerkiksi puuntuotantoon, metsäsektorin arvonlisään, työllisyyteen, kiinteistöjen arvoihin sekä luontomatkailuun ja virkistyskäyttöön. Ehdotettujen kriteerien soveltamisen vaikutuksista tarvitaan kokonaisvaltaiset arviot, ennen kuin niitä on mahdollista hyödyntää ennallistamisasetuksen mukaisessa luontotyyppien arvioinnissa. Myös ehdotetut metsänkäsittelyt vaativat täsmentämistä, ennen kuin niitä voidaan soveltaa metsätaloudessa.
Raportti tuotettiin Luken ja Tapion yhteistyönä Metsäisten luontotyyppien hyvän tilan määrittely (Luhti) -hankkeessa. Hanke tuotti taustatietoa ja erilaisia vaihtoehtoja ennallistamissuunnitelman valmistelun ja siihen liittyvän päätöksenteon tueksi. Hanketta rahoitti maa- ja metsätalousministeriö.
