Siirry pääsisältöön

Oulujoen vesistöalueen kalastonhoitoa voidaan kehittää ennallistamalla ja istuttamalla alkuperäisiä kalakantoja

Uutinen 17.4.2023

Oulujoen vesistöalueen kalakantojen tilasta ja niiden hoidosta on tuotettu uutta tietoa tukemaan kalastonhoidon kehittämistä alueella. Luonnonvarakeskuksen (Luke) raportissa kehittämistoimiksi ehdotetaan mm. muutoksia kalastuksen säätelyyn sekä alkuperäisten kalakantojen ja -lajien suosimista kalaistutuksissa.

Raportissa esitetyt toimenpide-ehdotukset ja suositukset perustuvat pitkäaikaisiin seurantoihin ja tutkimustietoon, ja ne on laadittu kalatalousalueille, osakaskunnille, voimayhtiöille, viranomaisille, kunnille ja muille alueen kalastonhoitoa toteuttaville tahoille.

Oulujoen koko vesistöalueella hyödynnettävän kalaston biomassaksi arvioitiin 3,5 miljoonaa kiloa, josta laskennallinen saalisarvio on noin 1,1 miljoonaa kiloa vuodessa. Kalastuksen kannalta tärkein laji on kuha, jonka osuus on lähes kolmannes koko vesistöalueen laskennallisesta saaliista. Muita merkittäviä saalislajeja ovat hauki, ahven ja muikku.

Noin 67 prosenttia laskennallisesta saaliista on kalastettu vesistöalueen suurista järvistä. Suurten järvien kokonaissaaliista noin 40 prosenttia on kaupallisen kalastuksen saalista, josta suurin osa saadaan Oulujärvestä ja Hyrynsalmen reitin suurimmista järvistä. Pienten ja keskikokoisten järvien hyödyntämismahdollisuuksia tulisi selvittää nykyistä enemmän.

Istutuksissa tulisi käyttää alkuperäisiä kalakantoja ja -lajeja

Kalastonhoidon tavoitteena tulisi olla kalakantojen luontainen elinkierto ja alkuperäisten kalakantojen ja -lajien käyttö istutuksissa. Vesistöön sopeutumattomista istukkaista voi olla haittaa alueen alkuperäisille kalakannoille.  Oulujoen vesistöalueelta on olemassa poikkeuksellisen paljon tutkimustietoa, jota tulisi hyödyntää nykyistä paremmin istutusten ja kalastuksen järjestämisen toteuttamisessa. Kalavaroja on hoidettava kestävästi, jolloin kalastusta ohjataan ja kohdennetaan tutkimusperusteisesti. Esimerkiksi järvitaimenen toimivan luonnonkierron synnyttämiseksi kalastusta tulee säädellä nykyistä tiukemmin. Sallitut saaliskalat on mahdollista erotella taimenkannan elvytyksiin tarkoitetuista istutuskaloista rasvaevämerkintöjen perusteella.

Järvitaimenen luonnollinen elinkierto voidaan ennallistaa

Oulujärven yläpuolisissa vesissä on vielä jäljellä runsaasti järvitaimenelle sopivia poikastuotantoalueita, mutta etenkin Oulujärven syönnösalueen taimenille niille pääsy on estynyt.

”Luonnonkierron elpyminen koko vesistöalueella mahdollistaisi parhaimmillaan jopa yli 150 000 järvitaimenen vaelluspoikasen ja noin 5000 aikuisen kututaimenen esiintymisen. Tämä edellyttää, että poikastuotantoalueet on kunnostettu, vaellusreitit avattu ja rasvaevällisiä luonnonkierrossa olevia taimenia ei oteta saaliiksi”, toteaa johtava tutkija Pekka Hyvärinen Lukesta.

Merikosken alapuolisen alueen kunnostaminen lisäisi lohen lisääntymisalueita

Voimakkaasti rakennettu Oulujoen pääuoma on haasteellinen kohde merilohikannan elvyttämiseen tähtääville toimenpiteille. Pääuoman seitsemän voimalaitoksen välissä olevat alueet ovat lähes kokonaan patoaltaita, joten lohelle soveltuvia lisääntymis- ja poikastuotantoalueita ei enää juuri ole.

Oulujoen alajuoksulla tehtävät toimenpiteet ovat lohen kannalta suhteellisesti tehokkaimpia ja hyödyt helpoiten realisoitavissa. Yksittäisistä toimenpiteistä tehokkain olisi Merikosken säännöstelypadon alapuolisen alueen kunnostaminen lisääntymisalueeksi, joka voisi tuottaa lähes 6 000 vaelluspoikasta ja enimmillään 600 merivaellukseltaan kutemaan palaavaa kalaa.

Jos esimerkiksi kaikkien pääuoman voimalaitoksien yhteyteen toteutetaan luonnonmukaiset kalatiet ja vanhat uomat sekä Merikosken säännöstelypadon alapuolinen alue kunnostetaan lisääntymisalueiksi, voitaisiin pääuomassa tuottaa noin 30 000 vaelluspoikasta jokisuuhun. Näistä noin 2 000 aikuista kutukalaa voisi palata takaisin kutualueilleen merivaelluksen jälkeen.

”Luken populaatiomallinnukset perustuvat tämänhetkiseen parhaaseen saatavilla olevaan tietoon. Mallinnuksia voidaankin päivittää uuden tutkimustiedon ja käytännön kokemuksien kertyessä esimerkiksi erilaisista vaellusratkaisuista”, kertoo erikoistutkija Pauliina Louhi Lukesta. ”Toisaalta, usein lohen palauttamishankkeissa unohtuu, että lohen kuolleisuus erityisesti merivaelluksen alkuvaiheessa on huomattavaa, ja sen syyt ovat osittain vielä tuntemattomia.”

Kalastonhoidon kehittäminen Oulujoen vesistössä -raportti on tuotettu osana Elinvoimaa Kainuun järviltä Perämeren rannikolle – Oulujoen vesistöalueen vesistövisio 2035 eli ARVOVESI-hanketta. Hanketta rahoittivat Euroopan aluekehitysrahasto, vesistövisiotyöskentelyssä mukana olleet kunnat ja yritykset, Suomen ympäristökeskus, Luonnonvarakeskus ja Oulun yliopisto.