Maa- ja metsätalouden sekä koko maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteillä on suuret päästövähennysmahdollisuudet

Luonnonvarakeskus (Luke) on arvioinut maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteiden vaikutuksia ja päästövähennysmahdollisuuksia. Merkittävimmät, nopeimmat ja suhteellisesti pienen toteutuspinta-alan vaativat päästövähennykset saataisiin muuttamalla turvepeltojen viljelykäytäntöjä ja hillitsemällä metsäkatoa.

Suomi pyrkii saavuttamaan hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Hallitusohjelman mukaisessa maankäyttösektorin ilmastotoimenpidekokonaisuudessa käynnistettävät toimet sisällytetään osaksi vuoden 2021 aikana valmisteltavaa maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmaa. Tuoreessa tutkimuksessa arvioitiin maankäyttösektorin potentiaalisten ilmastotoimenpiteiden vaikutuksia nykyistä tutkimustietoa ja asiantuntija-arvioita kokoamalla sekä käytettävissä olevia mallinnusmenetelmiä soveltaen.

Päästövähennysten toteuttaminen edellyttää merkittäviäkin muutoksia maankäyttösektorin ohjauskeinoissa. Lisäksi tarvitaan investointeja päästöjä vähentäviin ja nieluja lisääviin toimenpiteisiin maa- ja metsätaloudessa.

Maankäyttösektorilla on monia mahdollisuuksia vahvistaa hiilinieluja, ylläpitää hiilivarastoja ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Suurimmat vuosittaiset päästövähennykset, vuositasolla 1,27 Mt CO2 ekv., voidaan saada melko nopeasti hillitsemällä metsäkatoa eli metsien raivaamista pelloiksi ja rakennetuksi maaksi.*

Jopa 0,9 Mt CO2 ekv. päästövähennykseen voidaan päästä muuttamalla turvemaapeltojen viljelykäytäntöjä sellaisiksi, että turpeen hiilivarasto säilyy. Turvemaapeltojen osuus Suomen kokonaisviljelyalasta on noin kymmenesosa ja em. päästövähennyksen aikaansaamiseksi muutoksia pitäisi tehdä 15 prosentilla turvemaapeltojen kokonaisalasta.

– Turvemaapeltojen käsittelyä muuttamalla saadaan suhteellisen pienillä pinta-aloilla aikaan merkittäviä päästösäästöjä vuoteen 2035 mennessä. Kivennäismaapeltojen vaikuttavat ilmastotoimet vaatisivat viljelytapojen muutoksia ja vuosittaisia lisätukia lähes koko käytössä olevalle peltopinta-alalle, kertoo apulaisprofessori Aleksi Lehtonen Lukesta.

Päästösäästöihin pääsemiseksi turvemaapeltojen viljelyn pitäisi painottua yksivuotisten sijasta monivuotisiin kasveihin, nurmi- ja kosteikkoviljelyyn sekä vesienhallintaan. Päästöt vähenevät, jos veden pintaa pidetään korkealla edes osan vuodesta. Tämä koskee myös kesantopeltoja turvemailla.

– Esimerkiksi pohjapatoihin ja säätösalaojitukseen tarvitaan merkittäviä investointeja sekä viljelijöille kannustimia veden pinnan nostoon ja monivuotisten kasvien viljelyyn turvemaapelloilla, tähdentää tutkimusprofessori Heikki Lehtonen Lukesta.

Alustavien tulosten mukaan metsien hiilinieluja voidaan lisätä merkittävästi käyttämällä jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn menetelmiä runsasravinteisissa ojitetuissa turvemaametsissä. Tämä edellyttäisi huomattavasti suurempaa toteutuspinta-alaa (70 000–80 000 ha vuosittain) kuin turvemaapeltojen käsittelymuutokset ja metsäkadon hillitseminen (yhteensä noin 10 000 ha vuosittain). Alustavien tulosten mukaan toimenpide vähentäisi hakkuumahdollisuuksia 3 milj. m3 verrattuna suurimpaan ylläpidettävissä olevaan hakkuukertymään.

Puuston kasvua lisäävillä kangasmaiden typpilannoituksella ja suometsien tuhkalannoituksella voidaan kasvattaa vuosittaista hiilinielua 1,82 Mt CO2 ekv vuoteen 2035 mennessä, mutta tämä edellyttäisi yhteensä 1,9 miljoonan hehtaarin lannoittamista vuoteen 2035 mennessä.**

Osa tunnistetuista toimenpiteistä on hitaita, mutta pitkävaikutteisia.

– Pitkällä aikavälillä metsittämällä saadaan aikaan lisää metsiä, mikä on sinällään arvokasta, mutta ilmaston kannalta tehokkaampi toimenpide olisi torjua metsäkatoa, vertailee Aleksi Lehtonen.

Puutuotteiden hiilivaraston kasvattaminen edellyttäisi isoja muutoksia metsäteollisuuden tuotantorakenteeseen, joka määräytyy globaalin kysynnän mukaan. Tähän ei voida juurikaan vaikuttaa maankäyttösektorin ohjauskeinoilla.

Maankäyttösektorin monilla ilmastotoimenpiteillä edistetään myös luonnon monimuotoisuuden säilymistä ja vähennetään maa- ja metsätalouden haitallisia ympäristövaikutuksia. Monimuotoisuuden säilyttämistä tukisivat erityisesti suojelualueiden lisääminen ja säästöpuiden määrän kaksinkertaistaminen. Niillä hillittäisiin luontokatoa ja kasvatettaisiin samalla hiilinielua. Kosteikkojen perustaminen ei ole ilmastonäkökulmasta kovin tehokas toimi, mutta se hyödyttäisi ennen kaikkea monimuotoisuutta ja vähentäisi vesistökuormitusta.

Turvemaiden viljely- ja metsänkasvatusmenetelmiä uudistamalla saadaan tavoitellun ilmastovaikutuksen ohella myös vähennettyä vesistökuormitusta.

Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteiden kustannustehokkuuden ja sosiaalisen hyväksyttävyyden arviointi rajattiin selvityksen ulkopuolelle.

– Se tulisi tehdä seuraavaksi, jotta olisi mahdollista verrata maankäyttösektorin eri toimia ja myös esimerkiksi liikenteen ja maankäytön toimenpiteitä. Näin voidaan yhteiskunnassa valita käyttöön ne ilmastotoimenpiteet, joihin investoimalla saadaan aikaan suurimmat päästövähennykset. Toimien tulee lisäksi olla sellaisia, että maanomistajilla on mahdollisuus ja kannusteet toteuttaa niitä, painottaa Luken tutkimusprofessori Raisa Mäkipää.

Ilmastotoimenpiteiden vaikutuksia muihin ekosysteemipalveluihin ja monimuotoisuuteen tarkasteltiin laadullisesti tutkimuskirjallisuuden ja asiantuntija-arvioiden perusteella. Näiden laajempi määrällinen tarkastelu edellyttäisi lisätutkimusta ja myös laskentatyökalujen ja mallien kehitystyötä. Ilmastotoimenpiteiden vaikuttavuusarvioon liittyy paljon epävarmuuksia. Arvioita on perusteltua tarkentaa, kun tutkimustietoa kertyy lisää ja laskentamenetelmät kehittyvät.

Maankäyttösektorin ilmastotoimet – potentiaaliset toimet ja ”ex ante” -arvio niiden vaikutuksista kasvihuonekaasujen päästöihin ja nieluihin (ILMAVA) -hanketta on rahoittanut maa- ja metsätalousministeriö. Hanke on osa maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta.

Lehtonen ym 2021. Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteet: Arvio päästövähennysmahdollisuuksista. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 7/2021. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 121 s.: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-275-9

Policy brief: Maa- ja metsätalouden sekä koko maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteillä on suuret päästövähennysmahdollisuudet: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-154-7​

*Arvio metsäkadon päästövähennysmahdollisuuksista on korjattu (0,68 > 1,27 Mt CO2 ekv.) ja sisältää nyt myös infrastruktuurin osuuden metsäkadon hillitsemisestä. Aiempi arvio sisälsi vain peltojen raivaamisen vähentämisen vaikutuksen päästöihin. Päivitys on tehty 19.4.2021 tiedotteeseen, raporttiin, policy briefiin ja tällä sivulla jaettaviin esitelmiin.

**Arvio suometsien tuhkalannoituksen vaikutuksista on korjattu (Kuva: päästövähennys 0,28 > 1,2 Mt CO2 ekv). Uudet laskelmat osoittavat lannoituksen nieluvaikutuksen alkuperäistä suuremmaksi. Päivitys on tehty 2.9.2021 tiedotteeseen, raporttiin, policy briefiin ja tällä sivulla jaettaviin esitelmiin.