Ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttää luonnonvara-alojen toimijoiden osaamisen kehittämistä

Ilmaston muuttuminen näkyy ja tuntuu jo Suomessa, ja sen haitalliset vaikutukset tulevat voimistumaan tulevaisuudessa. Jotta luonnonvarojen kestävä käyttö ja elinkeinojen elinvoimaisuus voitaisiin turvata, ilmastonmuutoksen vaikutuksiin on sopeuduttava suunnitelmallisesti ja ennakoivasti. Keinot luonnonvara-alan käytännön toimijoiden osaamisen vahvistamiseksi ovat olemassa, mutta niiden toimeenpanoon tarvitaan lisää suunnitelmallisuutta.

– Vaikka kansallinen ja alueellinen sopeutumistyö etenee, käytännön toimijoiden kuten maanviljelijöiden tai metsänomistajien suunnitelmallinen sopeutuminen ei ole vielä riittävää, toteaa tutkija Jaana Sorvali Luonnonvarakeskuksesta.

Osaamisen kehittämistä tarvitaan aina, kun tuodaan jotain uutta osaksi organisaatioiden ja toimijoiden tavanomaista työtä. Kun kohdataan ilmastonmuutoksen kaltaisia suuria muutoksia ja systeemisiä haasteita, vaaditaan sopeutumiskyvyn vahvistamiseksi oppimista, joka on osallistavaa, sosiaalista, vuorovaikutteista, jatkuvaa sekä uudenlaista ajattelua synnyttävää.

Suomessa on paljon organisaatioita, jotka tarjoavat osaamisen kehittämistä erilaisille luonnonvara-alojen toimijoille. Näiden organisaatioiden joukossa on valtiollisia toimijoita, yrityksiä, järjestöjä ja säätiöitä.

Koulutustarjonta sopeutumisosaamisen kehittämiseen on sitä tarjoavissa organisaatioissa vielä hajanaista. Sen kehittäminen vaatii suunnitelmallisuutta, huomauttaa Sorvali.

Suomessa on panostettu viime vuosina maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteiden tutkimukseen ja kehittämiseen, erityisesti maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman Hiilestä kiinni -hankekokonaisuuden kautta. Luonnonvarakeskuksessa tarkasteltiin sopeutumisen edistämisen ja osaamisen kehittämisen näkökulmia Hiilestä kiinni -hankkeissa. Reilu viidesosa tarkastelluista sadasta hankkeesta sisälsi näitä näkökulmia.

– Kasvatustiede tarjoaa paljon välineitä osaamisen kehittämisen kohdentamiseen ja vaikuttavuuden lisäämiseen. Esimerkiksi oppimisen prosessin tuntemus auttaisi varmistamaan, että hankkeissa tapahtuva osaamisen kehittäminen on linjassa kohderyhmien tarpeiden kanssa, sanoo tutkija Niina Kautto Luonnonvarakeskuksesta.

– Tutkimus- ja kehittämishankkeiden tulee tuottaa sovellettavia tuloksia, joiden avulla maankäyttöä koskeva ilmastotieto saadaan paremmin käyttöön ja lisätään toimijoiden valmiutta omaksua ilmastokestävämpiä toimintatapoja. Koska osaamisen kehittäminen liittyy läheisesti tulosten jalkauttamiseen, sen tavoitteita ja toimenpiteitä tulisi pohtia jo hankkeen suunnitteluvaiheessa tarkasti ja erilaiset kohderyhmät huomioiden, Kautto lisää.

Luonnonvara-alojen toimijoilla on käytössä paljon vakiintuneita ja kohderyhmien hyvin tuntemia osaamisen kehittämisen menetelmiä ja alustoja. Näillä on mahdollisuus saavuttaa suuri osa luonnonvara-alojen käytännön toimijoista.

– Ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvää sisältöä on mahdollista lisätä organisaatioiden jo olemassa olevaan viestintä- ja koulutustoimintaan. Tämä mahdollistaa monenlaisten ryhmien sopeutumisosaamisen kasvattamisen heille ennalta tuttujen kanavien kautta, toteaa Jaana Sorvali.

– Ei ole tarpeen kehittää uusia jekkuja, vaan sisällyttää sopeutuminen paremmin mukaan olemassa olevaan toimintaan. Yhteistyötä yritysten suuntaan kannattaa tiivistää, erityisesti maatalouden sektorilla tästä on jo hyviä kokemuksia, Sorvali painottaa.

Luonnonvara-alojen sopeutumisosaamisen kehittämistä tarkasteltiin Luonnonvarakeskuksen toteuttamassa OSASOPU-hankkeessa, jota rahoitti maa- ja metsätalousministeriö. Hankkeessa käytiin läpi luonnonvara-aloilla toimivien organisaatioiden ilmasto-osaamisen kehittämisen työkaluja ja sisältöjä sekä haastateltiin organisaatioiden edustajia ja Hiilestä kiinni -hankkeiden koordinaattoreita sopeutumisosaamisen kehittämisen näkökulmasta.