Metsätuhot 2021: Kuuma kesä näkyi metsäpaloina, hyönteistuhoina sekä uutena sienituholaisena

Poikkeuksellisen kuuma alkukesä 2021 heijastui myös metsätuhoihin. Kirjanpainajat ja havununnat olivat liikkeellä normaalia aikaisemmin, ja uusi tuhonaiheuttaja, havuparikas-sieni, aiheutti kuumuuden ja kuivuuden seurauksena mäntyjen kuolemia rannikolla. Samalla alueella nähtiin myös runsaasti okakaarnakuoriaisten tappamia ja kuivuuden stressaamia isoja mäntyjä.

Luonnonvarakeskus (Luke) tuottaa vuosittain koosteen edellisen vuoden metsätuhotilanteesta lukuisten eri tuhonaiheuttajien osalta. Raportti sisältää sekä vuoden mittaan mediahuomioita saaneita tuholaisia, että uusia tulokkaita ja erikoisia yksittäistapauksia.

Valtakunnan metsien inventointiin (VMI) perustuvan arvion mukaan maamme yleisimmät yksittäiset metsätuhojenaiheuttajat olivat myös vuonna 2021 lumi ja hirvieläimet. Lumituhoja havaittiin yli 1,5 miljoonalla hehtaarilla ja hirvieläintuhoja lähes 600 000 hehtaarilla. Hirvieläintuhot iskevät taimikoihin, kun taas lumituhot pääosin tätä varttuneimpiin metsiin. Taloudellisesti merkittävin tuholaissieni vuonna 2021 oli edelleen kuusenjuurikääpä, jonka esiintyminen on VMI:ssä aliarvioitu, sillä sienen läsnäoloa ei voi päätellä pelkästään ulkoisten merkkien perusteella.

– Juurikäävän taloudellisesta merkityksestä on tekeillä uusi arvio, joka valmistuu vuonna 2022. Siinä hyödynnetään uutena lähestymistapana puiden katkontadataa, jonka perusteella tulevaisuudessa olisi mahdollista saada laajaan aineistoon perustuva vuosittainen arvio kuusenjuurikäävän määrästä harvennus- ja päätehakkuissa, kertovat Luken tutkija Tuula Piri ja professori Jarkko Hantula.

Tämän vuoden raporttiin saatiin mielenkiintoisia havaintoja kansalaisilta, kuten maan peittäneiden saarnipistiäistoukkien joukkoesiintymät. Huomiota herättänyt kookkaiden mäntyjen punertuminen ja kuoleminen näyttää johtuvan useasta tekijästä. Lounaisrannikolla todettiinkin, että okakaarnakuoriainen oli iskeytynyt erityisesti puihin, joiden juuristo oli männynjuurikäävän tai kuivuuden heikentämä.

Raportissa käydään läpi myös viime kesän metsäpaloja. Vaikka vuonna 2021 paloja oli lukumääräisesti vähän, niiden pinta-alat olivat suuria. 2000-luvun metsäpaloihin verrattuna kesän 2021 Kalajoen maastopalo oli suuri (noin 227 ha), mutta vielä 1950-luvulla Suomenkin metsäpalot olivat pinta-alaltaan keskimäärinkin tuhansien hehtaarien laajuisia.

Vuonna 2021 havuparikas-sienen havaittiin ensimmäistä kertaa aiheuttaneen varttuneiden mäntyjen kuolemia.

− Laji on meille vielä monella tapaa vieras: mitkä hyönteiset sitä levittävät, missä sitä esiintyy ja kuinka vakavasta tuholaisesta puhutaan? Tutkimus on vasta alkanut, toteaa lajia Lukessa tutkiva Eeva Terhonen.

− Vaikka Suomen metsissä tilanne on tuhojen suhteen pääosin hyvä, meillekin on ilmestynyt uusia tuholaisia kuten havuparikas-sieni ja havununna. Samalla moni tuttu tuholainen, kuten juurikääpä tai kirjanpainaja, hyötyvät lämpenevästä ilmastosta. Tutkimushaasteita tulee riittämään, Markus Melin ja Eeva Terhonen toteavat.

Luken tuottama raporttisarja antaa kattavan kuvan siitä, mitä metsissämme on tuhojen saralla tapahtunut vuosien saatossa. Vuoden 2021 raportti on aiempien vuosien tapaan vapaasti luettavissa ja ladattavissa. Linkki julkaisuun löytyy alta.