Kuivatuksesta kosteikkometsätalouteen – uusi suunta ojitettujen suometsien hoidolle
Ojitettujen suometsien keskeiseksi ratkaisukeinoksi esitetään siirtymistä kosteikkometsätalouteen. Luonnonvarakeskuksen (Luke) visioraportin mukaan siirtymä ei tapahdu itsestään, vaan muutosta pitää ohjata.
Suomessa on metsätalouden piirissä 4,6 miljoonaa hehtaaria ojitettuja suometsiä. Puuntuotannon näkökulmasta ojitukset ovat olleet menestystarina, joka on merkittävästi kasvattanut Suomen metsävaroja. Samalla metsäojittaminen on heikentänyt luonnon monimuotoisuutta, ja suometsätalouden harjoittaminen on aiheuttanut mittavaa vesistökuormitusta ja kasvihuonekaasupäästöjä.
Kuivatuksesta kosteikkometsätalouteen – Ojitettujen suometsien metsänhoidon visio -julkaisun tavoitteena on esittää kokonaisnäkemys siitä, mitä ojitetuille suometsille pitäisi tehdä. Keskeiseksi ratkaisukeinoksi ehdotetaan siirtymistä kosteikkometsätalouteen.
Kosteikkometsätaloudelle ei ole vielä virallista määritelmää. Kosteikkoviljelyn periaatteita soveltaen sitä voidaan kuvata metsätalouden muodoksi, jossa vedenpintaa pidetään perinteisiä ojitettuja suometsiä korkeammalla samalla, kun puuntuotantoa jatketaan taloudellisesti kannattavasti. ”Tällöin sekä maaperän hiilivaraston hupenemista että suometsistä tulevaa vesistökuormitusta on saatu merkittävästi vähennettyä. Kosteikkometsätalouden periaattein hoidetuissa metsissä myös luonnon monimuotoisuutta on saatu lisättyä. Siirtymä edellyttää eri suometsien erityispiirteiden tunnistamista ja ymmärrystä toimenpiteiden vaikutuksesta ympäristöön”, tutkija Päivi Väänänen Lukesta sanoo.
Muutos kosteikkometsätalouteen vaati ohjausta
Siirtymää kosteikkometsätalouteen pitää ohjata esimerkiksi tuottamalla tietoa eri toimijoiden käyttöön, kehittämällä sääntelyä sekä taloudellisilla kannustimilla. ”Sopivia keinoja voisivat olla esimerkiksi metsänojituksen luvanvaraisuuden tiukentaminen, Metka-tukijärjestelmän päivitys sekä kosteikkometsätalouden pilotti, jolla luotaisiin maanomistajille kannustimia kokeilla erilaisia kosteikkometsätalouden muotoja ympäristöhaittojen vähentämiseksi”, Väänänen kertoo.
Merkittävä haaste kosteikkometsätalouteen siirtymisessä on se, että vesitalous ulottuu maanomistuksen rajojen yli samalla kun kuviokohtaiset toimenpiteet ovat lähtökohtaisesti yksittäisten metsänomistajien päätettävissä. ”Toimenpiteiden vaikutukset voivat ulottua omia maita laajemmalle, jolloin ne koskevat myös muiden maanomistajien maita sekä kaikkien yhteistä omaisuutta, kuten vesistöjä ja ilmastoa”, Väänänen toteaa. Visiossa esitetäänkin ratkaisuja hakkuiden, kuivatuksen ja vesiensuojelun koordinointiin sekä maanomistajien välisen yhteistyön lisäämiseksi.
Muutokselle ojitettujen suometsien metsänhoidossa on suuri tarve. Ilmaston lämpenemisen myötä suometsätalouden ongelmien voidaan olettaa kasvavan, sillä turpeen hajoaminen kiihtyy lämpimimmissä olosuhteissa. Lisäksi runsasravinteisia, paksuturpeisia suometsiä on lähitulevaisuudessa tulossa suuri määrä uudistettavaksi erityisesti Etelä-Suomessa. Tutkimus antaa toivoa, että suuri osa suometsätalouden haitallisista ympäristövaikutuksista voidaan välttää huolellisesti suunnitelluin metsänhoidon keinoin.
