Kestävästi tuotettu kananrehu tuo Pohjan tilalle uuden markkinan

Pohjan tila on tuonut markkinoille soijattoman Pohjanheltta-nimisen kananrehun, joka tuotetaan Suomessa, suomalaisista raaka-aineista. Rehu on suunnattu erityisesti kotitarvekanaloille, joiden määrä on kasvussa.

Onnistuneet liikeideat lähtevät aidosta asiakastarpeesta. On löydettävä todellinen ongelma ratkaistavaksi. Orivesiläinen Sonja Kankaanpää huomasi tällaisen ongelman vuonna 2017 hankittuaan maatilalleen muutamia kanoja. Agrologina ja ravintoterapeuttina Kankaanpää on kiinnostunut raaka-aineiden vaikutuksesta kanan hyvinvointiin ja kananmunien ravitsemukselliseen laatuun. Hän yllättyi siitä, että käytännössä kaikki kanarehut sisälsivät soijaa.

Soijaa joudutaan tuomaan kaukaa ja sen kasvatus ei ole kaikilta osin kestävää. Kankaanpää alkoi luoda omaa reseptiään hyödyntäen Luken netissä julkaisemaa informaatiota, kuten rehutaulukoita ja ruokintasuosituksia. Ensin hän syötti rehuaan omille kanoilleen, sitten alkoi myydä tutuille. Toiminta oli kuitenkin vielä hyvin pientä.

Sillä on merkitystä, mitä kanat syövät. Rehu vaikuttaa myös esimerkiksi kananmunien makuun.

—Sonja Kankaanpää, Pohjanheltan kehittäjä

Vaihtoehtoisia valkuaislähteitä korvaajaksi

Joulukuussa 2018 Luke perehtyi aiheeseen ja siitä alkoi tieteellisempi reseptiikan miettimisen vaihe. Reseptiä viilattiin käytännössä koko vuosi 2019. ”Tavoite oli alusta alkaen haastava. Siipikarjan rehu on perinteisesti perustunut soijaan, ja kotoperäisten valkuaislähteiden käytön haasteena ovat niiden sisältämät haitta-aineet sekä epätäydellinen aminohappokoostumus. Nämä yhdessä vaikuttavat munintaan ja rehun hyväksikäyttöön sekä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin”, muistuttaa projektissa vahvasti mukana ollut Luken tutkija Heidi Högel.

Luken kanssa yhteistyössä kehitetty rehu perustui kuorittuun kauraan, herneeseen, pellavansiemenpuristeeseen ja heraproteiiniin. Ensimmäisen erän valmistuksen yhteydessä kuitenkin havaittiin, että herajauhe oli ongelmallinen rehun valmistuslinjalla, joten Kankaanpää jatkoi reseptin kehitystyötä Luken vaihtoehtoisista valkuaislähteistä laatiman raportin sekä muun kirjallisuuden perusteella. Uudessa reseptissä valkuaislähteinä käytetään herneen ja pellavansiemenen lisäksi kalajauhoa ja hampunsiemenpuristetta.

Vaikka Pohjanheltta ei hintansa vuoksi tule päätymään teollisen mittakaavan tuotantokanaloihin, on sillä kuitenkin merkittävä markkinapotentiaali ns. kotitarvekanaloiden parissa. Vuonna 2022 Suomessa oli yli 12 000 kotitarvekanalaa ja niiden määrä on kaksinkertaistunut viimeisen viiden vuoden aikana. Yhteensä ne kuluttavat miljoonia kiloja rehua vuosittain. Pohjanheltta valmistetaan Suomessa, 99-prosenttisesti kotimaisista raaka-aineista. Tämä luo sille markkinan kestävään kehitykseen panostavista kanaloista.

Tuote valmiina lanseerausta varten

Kankaanpäälle on ollut alusta lähtien selvää, että rehun tuottamiseen tarvitaan ammattimainen kumppani. Kumppaniksi valikoitui Rehux-niminen rehutehdas, joka pystyy tuottamaan pienempiä rehueriä pelletteinä. Seuraavaksi haasteeksi muodostui reseptin mukauttaminen Rehuxin prosesseihin ja teknologioihin. ”Kävi niin, että käyttämämme pellavansiemenöljy ei ollut hyvä valinta. Suurin osa öljystä jäi tuotantolaitteisiin, mikä ei ole taloudellisesti eikä muutenkaan kestävää. Siksi korvasimme pellavansiemenöljyn pellavansiemenpuristeella”, Kankaanpää kertoo.

Nyt loppuvuodesta 2022 resepti on kunnossa, tuotantoprosessit hiottu toimiviksi ja verkkokauppa auki. Ensimmäinen erä rehua on myyty asiakkaille, ja asiakaspalautteet ovat olleet lupaavia. Ajatuksia tuotekehityksen jatkamisestakin on herännyt nyt, kun ensimmäinen tuote on saatettu markkinoille.

Kankaanpää toteaakin, että "Pakko myöntää, että reseptin kehittelyn haastavuus yllätti. Ei riitä, että yhdistetään halutut raaka-aineet niin, että kana saa riittävästi energiaa ja ravintoaineita. Pitää ottaa huomioon esimerkiksi haitta-aineiden kertyminen eri kasviproteiineista, niiden vaikutukset ruuansulatukseen sekä aminohappojen saannin monipuolisuus ja riittävyys. Lisäksi pitää huomioida raaka-aineiden saatavuus, niiden sopivuus rehunvalmistusteknologian näkökulmasta sekä lainsäädännön tuomat vaatimukset. Kaikki tämä yhdistettynä kanan suhteellisen pieneen syöntikykyyn ja muninnan vaatimaan energian tarpeeseen muodostavatkin jo melkoisen palapelin."