Ruokahävikin vähentämistyössä on meneillään paljon hyviä asioita. Silti meitä tutkijoita painaa huoli. Euroopan komissio on asettanut jäsenmaille tavoitteeksi pienentää elintarvikejätteen määrää kolmanneksella ketjun loppupäässä eli kotitalouksissa. Tämä edellyttää merkittävää muutosta kodeissa, joissa muutos vaikuttaa olevan hidasta.
Kotitaloudet aiheuttavat suurimman osuuden elintarvikejätteen ja ruokahävikin määrästä elintarvikeketjussa. Ruoan poisheittäminen koetaan pääsääntöisesti ikävänä ja harmittavana asiana, mutta monet tekijät vaikuttavat siihen, ettei asenne johda välttämättä hävikin vähenemiseen. Ruokaan liittyy monia toiveita, kuten turvallisuus ja terveellisyys ja ne menevät usein hävikin vähentämisen edelle. Ruoka on osa päivittäisiä toimintoja ja siksi rutiinien merkitys myös korostuu. Hävikin vähentämiseksi tarvittaisiin siis muutoksia jokapäiväiseen arkeen, kun kauppalistojen tekemiseen tai tähteiden hyödyntämiseen.
Sitovat tavoitteet hävikin vähentämiseksi kotitalouksissa ovat todella suuria. Miten voimme varmistua siitä, että saisimme kotitaloudet laajasti talkoisiin mukaan. Toisena huolena on, onko meillä tulevina vuosina riittävästi resursseja tehdä tarvittavia mittauksia, kun nykyinen hallitus leikkaa julkisen sektorin menoja. Vain mittaamalla voimme luotettavasti arvioida sekä elintarvikejätteen että ruokahävikin määrää Suomessa ja varmistaa, että suunta on oikea.
Vaikka jotkin asiat vaativatkin vielä parannusta, ruokahävikin vähentämistyössä on otettu myös huimia harppauksia eteenpäin.
Alkuvuodesta julkaistiin ensimmäiset yhteisillä ohjeilla kerätyt EU:n elintarvikejätetiedot maittain ja ruokaketjun sektoreittain alkutuotannosta kotitalouksiin asti komission asettaman delegoidun päätöksen mukaisesti (2019/1597). Tietojen keräys on ollut Lukessa iso ponnistus. Jatkossa ilmoitamme tiedot vuosittain Eurostatille, joka kokoaa tiedot yhteen. Tulemme tekemään myös tarkempaa analyysia, miten tietojen keräystä ja tutkimusmenetelmiä voidaan tulevaisuudessa parantaa ja yhtenäistää. Päättäjien on varmistettava, että työtä ruokahävikin vähentämiseksi voidaan tehdä.
Meillä Suomessa uusi jätelaki (714/2021) ja -asetus (978/2021) velvoittaa elintarvikealan toimijoita pitämään kirjaa syntyvästä jätteestä (kirjanpitovelvollisuus) ja lahjoittamaan ylijäänyt, mutta edelleen syömäkelpoinen ruoka, jos mahdollista. Nämä ovat hyviä uudistuksia ja antavat hyvän pohjan työssä ruokahävikin ja elintarvikejätteen vähentämiseksi. Lainsäädännön uudistuksista on myös kiinnostuttu muissa Pohjoismaissa, sillä vastaavanlaisia velvoitteita ei muilla ole. Luke on laatinut yrityksille oppaan elintarvikejätteen kirjanpidon avuksi. Seuranta auttaa paitsi elintarvikejätteen kirjaamisessa, myös kustannusten hallinnassa ja motivoi toimijoita elintarvikejätteen vähentämiseen.
Ruoan uudelleenjakaminen on erittäin tärkeä osa hävikin vähentämistä ruokaketjussa. Ruokaa voi jäädä yli hyvästä ennakoinnista huolimatta alkutuotannosta, teollisuudesta, kaupoista, tukuista, joista onkin jo perinteisesti lahjoitettu erilaisille järjestöille. Nyt kannustetaan myös ravitsemispalveluita lahjoittamaan, alalla on edelleen potentiaalia lisätä lahjoittamista. Tätäkin työtä kehitetään myös EU-tasolla eteenpäin ja komission työryhmä työskentelee edistääkseen ruoan uudelleenjakamista: tavoitteena on tukea hyviä käytäntöjä, joilla jäsenmaat voivat samaan aikaan vähentää hävikkiä jätehierarkian mukaisesti, lisätä ruoan hyödyntämistä sekä parantaa kaikkein heikoimpien asemaa ja ravitsemusta.
Oikein hyvää syksyä ja muistakaa syödä kaikki omenat! Niistä saa vaikka mehua!
