Siirry pääsisältöön

Puuston kasvun vaihtelusta

Blogi
|
8.7.2022
|
Kari T Korhonen
|
Helena Henttonen
|
Harri Mäkinen
|
Pekka Nöjd

Luonnonvarakeskus raportoi syksyllä 2021 puuston vuotuisen kasvun arvion pienentyneen aiemmasta 107,8 miljoonasta kuutiometristä 103,4 miljoonaan kuutiometriin ja tänä keväänä edelleen 103,2 miljoonaan kuutiometriin.

Kasvun aleneminen on männyn ja lehtipuun kasvun alentumista, kuusen kasvu sen sijaan on lisääntynyt. Koska Suomen puustosta lähes puolet on mäntyä, männyn kasvun muutokset vaikuttavat voimakkaasti puuston kokonaiskasvuun. Männyn kasvun notkahdukseen liittyy kaksi tekijää: mäntymetsien ikärakenteen muutos ja männyn vuotuisen kasvuntason notkahdus. Myös hakkuutapojen muutoksella on voinut olla vaikutusta puuston kasvuun.

Pohjois-Suomen mäntymetsissä 61–80-vuotiaat metsät ovat tällä hetkellä yleisin ikäluokka. Mäntyvaltaisissa metsissä puuston kasvu on nopeinta ikäluokassa 21–40 vuotta. Ikäluokassa 41–60 vuotta kasvu hieman alenee, ja sitä varttuneemmissa ikäluokissa kasvu alenee jo selvemmin. Männyn kasvua on siis alentanut se, että aiempaa suurempi osa mäntymetsistä on siirtynyt nopeimman kasvun vaiheesta hieman hitaamman kasvun vaiheeseen. Ikärakenteen muutos ei ole tapahtunut hetkessä, vaan hiljalleen vuosi vuodelta.

Etelä-Suomessa mäntyvaltaisten metsien tyypillisin ikäluokka on 41–60-vuotiaat metsät. Tätä nuoremmissa ikäluokissa mäntymetsiä on selvästi vähemmän. Näin myöskään Etelä-Suomessa mäntymetsien ikärakenne ei ole kasvun kannalta optimaalinen.

Kuusivaltaisissa metsissä kasvu on nopeimmillaan 41–60-vuotiaissa metsissä, joita Etelä-Suomessa on runsaasti. Kuusivaltaisten metsien yleisin ikäluokka on 1–20-vuotiaat metsät, joten kuusen kasvun voi ennakoida jatkuvan hyvänä myös tulevaisuudessa.

Jo VMI12:n (valtakunnan metsien 12. inventointi) tuloksissa oli havaittavissa, että kasvun lisäys hidastuu. Ikärakenteen muutoksesta johtuvaa vaikutusta peitti alleen kuitenkin korkea kasvuntaso. Tätä kuvataan lustonleveysindeksillä. Etelä-Suomessa lustonleveysindeksi oli VMI12:n kasvunmittausjaksolla (vuodet 2009–2018) kuusella peräti 15 prosenttia korkeammalla kuin 30 vuoden keskimääräinen taso ja männylläkin 3 prosenttia keskitasoa korkeammalla Viimeksi raportoidulla VMI13:n kasvunmittausjaksolla (2014–2021) männyn lustonleveysindeksi on laskenut Etelä-Suomessa 5 prosenttia ja Pohjois-Suomessa 9 prosenttia alle pitkän ajan keskiarvon.

Epäselvää on, mitkä tekijät ovat aiheuttaneet männyn kasvuntason, lustonleveysindeksin, alenemisen. Kyse voi olla säätekijöiden aiheuttamasta tavanomaisesta vuosittaisesta vaihtelusta, mutta vielä ei ole pystytty tunnistamaan muutoksen aiheuttanutta säätekijää. Myös Ruotsissa ja Norjassa on havaittu puuston kasvun alentuneen viime vuosina.

Hakkuutavoissa tapahtuneet muutokset ovat voineet vaikuttaa kasvuntasoon, vaikka lustonleveysindeksien laadinnassa tämä vaikutus pyritään poistamaan hylkäämällä koealat, joilla on tehty hakkuu edeltävän 5 vuoden aikana. VMI:n pysyviltä koealoilta on analysoitu, että harvennushakkuut ovat voimistuneet koko 2000-luvun ajan. Harvennushakkuu aiheuttaa puuston hetkellisen kasvun aleneman, mutta kasvu elpyy muutamassa vuodessa latvusten kehittyessä.

Voimakkaan harvennuksen jälkeen erityisesti männyllä kasvun elpyminen on hitaampaa kuin lievän harvennuksen jälkeen. Siksi yli 5 vuotta vanhat voimakkaat tai yläharvennuksen luonteisesti tehdyt harvennukset voivat näkyä lustonleveysindeksin alenemana. Myös uudistushakkuissa on 2000-luvulla havaittu muutosta siinä, että puuston keskiläpimitta uudistamishetkellä on hieman laskenut.

Hakkuutapojen muutos puolestaan voi olla osittain tuhoista johtuvaa: erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa on ollut runsaasti lumituhoja, joiden jälkiä on korjattu sekä poistamalla yksittäisiä tuhopuita että uudistamalla koko metsikkö.

Metsien kasvussa tapahtunut muutos ei ole ainakaan vielä niin merkittävä, että olisi syytä muuttaa Luken tekemien hakkuumahdollisuuslaskelmien perusteita. On kuitenkin huomattava, että jos hakkuutavat muuttuvat niin, että metsiä uudistetaan oletettua nuorempina tai kasvatushakkuissa kasvamaan jätetyn puuston elpymiskyky on heikko, niin laskelmien lähtöoletukset eivät enää ole voimassa. Metsien ja metsien käytön seurantaa jatkamalla tällaiset muutokset havaitaan.

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 8.7.2022

Comments

Pentti A K Häkkinen
Kovasti on ympäripyöreätä sanonnat.
Minulla on vuodelta 1989 metsätaloussuunnitelma, jossa on 55 kuviota. Niistä on jollain tietokoneohjelmalla laskettu, että tuon metsän maksimipuusto on n 140 m3/ha. Vuosikasvu oli n 6 m3/ha. Ottaen huomioon, että v 1989 pyrittiin vanhan metsälain puitteissa maksimoimaan kasvu niin tuo maksimipuusto vastannee maksimaalista kiertoajan läpi laskettus vuosikasvua vastaavaa maksimipuustoa.
Luulisi, että nykyajan tietokoneohjelmilla voisi helposti laskea koko Suomea koskevan vastaavan arvion vähintäin metsäkeskusalueittain.
Tuossa maksimi kasvua vastaavassa puustossa/ha on eväät analysoida milloin kasvu alkaa pienentyä. Kiertoajan läpi laskettu vuosikasvu alkaa hiljalleen pienentyä kun metsässä on enemmän puuta kuin tuo maksimimäärä. Tähän sääntöön on kyllä poikkeus, mutta esim Kanta hämeessä luulisi kasvun alkavan hiljalleen pienentyä.
Kari T. Korhonen

In reply to by Pentti A K Häkkinen

Kiitos kommentista. Luke tekee laskelmia mm. siitä, mikä on puuntuotannollisesti suurin kestävä hakkuumahdollisuus ja mikä olisi sitä vastaavan puuston määrä ja vuotuinen kasvu. Tämä ei ihan vastaa esimerkkiäsi, koska laskelmassa huomioidaan hoitotoimenpiteiden kustannukset ja oletetaan tietty korkokanta. Tässä laskelmassa puuston vuotuinen kasvu asettuisi tasoon 104 – 105 miljoonaa kuutiometriä ja puuston määrä nousisi 2,7 miljardiin kuutiometriin nykyisestä 2,5 miljardista. Mallit ennustavat keskimääräistä kasvua, todellisuudessa vuotuinen kasvu vaihtelee kymmeniä prosentteja keskimääräisen tason molemmin puolin, ja useamman vuoden keskiarvokin useita prosentteja.

Lisää uusi kommentti

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestien estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta.
Tällä kysymyksellä varmistetaan, että kommentoija on ihminen ja estetään robottien lähettämä roskaposti.