Metsäluontoraportissa luontotyyppien määritelmiä ei muutettu

Maa- ja metsätalousministeriön tilaaman metsäluontoraporttia koskevaan tutkimukseen osallistuneina tutkijoina haluamme taustoittaa ja täydentää Helsingin Sanomien jutussa (18.12. Tutkijat lähtivät hankkeesta poliittisen sekaantumisen vuoksi – tieto vetäytymisestä haluttiin kätkeä) välittynyttä kuvaa raportin valmisteluprosessista. 

Hankkeen alusta lähtien oli selvää, että luontotyyppien määritelmien tulkinnoilla on taloudellista ja poliittista merkitystä. Tämän vuoksi pidimme tärkeänä, että emme raportissa tee poliittista harkintaa.

Raportissa luontotyyppien määritelmiä ei muutettu, vaan esitimme useampia mahdollisia tulkintoja luontotyyppien määritelmistä sekä kuvasimme avoimesti niihin liittyviä haasteita. Lisäksi arvioimme näiden tulkintojen yhteensopivuutta komission alkuperäisen, yleisluonteisen ohjeistuksen kanssa. Lähestymistapamme perustui ajatukseen, että päätöksenteon tueksi on hyödyllistä tuoda esiin vaihtoehtoisia tulkintamalleja ja niiden vaikutuksia.

Yksi keskeinen näkemysero Suomen ympäristökeskuksen tutkijoiden kanssa liittyi harjumetsien määritelmän tulkintoihin. Pidimme perusteltuna esittää raportissa neljä vaihtoehtoista tulkintaa, joista suppein tulkinta on käytössä esimerkiksi Ruotsissa. Katsoimme, että myös tällaisen vaihtoehdon näkyväksi tekeminen tukee avoimuutta ja auttaa hahmottamaan erilaisten tulkintojen seurauksia.

Näkemyseroja syntyi myös puustoisten soiden määritelmän tulkinnasta. Tässäkin yhteydessä halusimme tuoda esiin vaihtoehdon, jossa alle 30 senttimetrin paksuinen turvekerros ojittamattomilla soilla ei johtaisi alueen luokitteluun puustoiseksi suoksi, vaan se käsiteltäisiin kangasmaana. Tämäkin tulkinta perustuu Ruotsissa sovellettuun käytäntöön, ja sen tarkemmat perustelut on esitetty raportissa. Raportissa on mukana yhtenä vaihtoehtona myös se, ettei turvekerroksen paksuuden raja-arvoa sovellettaisi puustoisilla soilla.

Pidämme tärkeänä tutkijoiden riippumattomuutta ja tieteellisen tiedon puolueettomuutta ja avoimuutta.

Alkuperäinen teksti on julkaistu mielipiteenä Helsingin Sanomissa 22.12.2025