Puu määrää tahdin, mutta ei voita vihreän rakentamisen kilpailua

Rakennusmateriaalien tuotanto ja käyttö aiheuttavat ympäristöhaittoja, jotka valitettavasti lisääntyvät väestön kasvun ja vaurastumisen seurauksena. Suomessa rakennukset kuluttavat 40 prosenttia energiasta ja aiheuttavat kolmanneksen kasvihuonekaasupäästöistä. Näennäisesti loputtomista raaka-ainevaroista, kuten hiekasta on pula, pääosin rakentamisen takia.

Tehokkain keino rakentamisen ympäristöhaittojen poistamiseen olisi lopettaa rakentaminen. Toiseksi tehokkain keino olisi korjata vanha rakennelma. Kumpikaan näistä ratkaisuista, vaikka ne otettaisiin nykyistä useammin käyttöön, ei poista uudisrakentamisen tarvetta. Likimain vakioratkaisuksi on muodostunut vanhan purkaminen ja uuden rakentaminen.

Kun uudisrakentamiselta ei voida välttyä, on ympäristöhaittojen minimointi vähintä mitä voidaan tehdä. Tällä hetkellä vallitseva näkemys on, että puu aiheuttaa rakennusmateriaalina keskimäärin vähäisemmän ympäristökuormituksen kuin rakentamisen muut valtamateriaalit. Tämä johtuu pääosin siitä, että puu on valmistettu aurinkoenergialla (fotosynteesi) kun taas muovit, teräs ja betoni tarvitsevat edelleen runsaasti fossiilista energiaa valmistusprosesseissaan. 

Usein kuitenkin unohtuu, että puulla on verrattain rajalliset mahdollisuudet korvata rakentamisen valtamateriaaleja, mikä johtuu yksinkertaisesti globaalien tuotantomäärien mittakaavaeroista (Taulukko 1). Esimerkiksi betonin tuotantomäärä rakentamisen tarpeisiin on vähintään kymmenkertainen puutuotteisiin verrattuna. Nykyistä selvästi intensiivisempikään metsien käyttö ei mahdollistaisi betonin korvaamista laajassa mittakaavassa.

Puuta ei siis määrien suhteen voi luonnehtia uhkaksi muiden rakennusmateriaalien käytön jatkumiselle. Puu on kuitenkin esikuva ja mahdollisuus rakennussektorin valtavan ympäristökuorman pienentämiseen. Kestävästi tuotettu puu on monipuolinen, vähähiilinen, uudelleenkäytettävä, kierrätettävä, uusiutuva ja biohajoava materiaali.

Puupohjaisten tuotteiden ja energian käyttö vähentää fossiilipäästöjä alentamalla tarvetta valmistaa ja polttaa päästöintensiivisempiä materiaaleja. Tätä niin sanottua korvausvaikutusta on viime vuosina tutkittu aktiivisesti. Vähemmälle huomiolle on jäänyt puun rooli rakennussektorin vihertymiskehityksen kirittäjänä. Kirittäjän roolia on vaikea arvioida tieteellisesti, ja puutuoteteollisuuden liiketoiminnan näkökulmasta kyseessä on paradoksi: puu kirittää muita materiaaleja vähentämään ympäristökuormaansa, mutta menettää samalla suhteellista kilpailuasemaansa vihreimpänä rakennusmateriaalina. Tämä siksi, että puutuotteiden omat päästövähennysmahdollisuudet ovat alhaisen lähtötason vuoksi vähäisiä. Ympäristön näkökulmasta rakennussektorin kaikki päästövähennykset ovat yhtä tärkeitä.

Ympäristövaikutusten vähennyspanokset tulisi suunnata sinne, missä niillä on suurin vaikutus. Raaka-aineiden käytön mittakaavaerojen ja päästöintensiivisyyden vuoksi esimerkiksi betonin valmistuksessa ja käytössä pieni kehitysaskel voi tuottaa moninkertaisen ympäristöhyödyn verrattuna mullistavaan uudistukseen puualalla.

On ilmeistä, että kaikkia rakennusmateriaaleja tarvitaan tulevaisuudessakin, yksi ei tule eliminoimaan muita markkinoilta. Rakennussektori voi välittömästi pienentää valtavaa ympäristökuormaansa ottamalla laajasti käyttöön edelläkävijäratkaisuja, kuten puutuotteita. Kyseessä on mahdollisuus, ei uhka. Puutuotteita ei riitä kaikkeen rakentamiseen eivätkä ne täytä kaikkia rakentamisen tarpeita, mutta ne nopeuttavat siirtymistä kohti kestävämpää tulevaisuutta.

Blogi on kirjoitettu yhdessä Tennesseen yliopiston professori Adam Taylorin kanssa. Taylor vierailee Lukessa Fulbright-ohjelman tuella ja asuu Joensuussa heinäkuuhun 2023 asti. Hän tekee tutkimusyhteistyötä Luken tutkijoiden kanssa puutuotteiden ilmastovaikutuksiin liittyen.