Siirry pääsisältöön

Järvilohen kohtalonhetket käsillä – saadaanko kanta vielä pelastettua?

Blogi 14.3.2023 Matti Janhunen

Äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu Vuoksen vesistön järvilohi on tyyppiesimerkki pienestä ja moniongelmaisesta, ihmistoiminnan rankasti kurittamasta eläinpopulaatiosta. Sen säilyminen luonnossamme on perustunut tyystin valtion harjoittamaan laitosviljelyyn jo viiden vuosikymmenen ajan.

Saimaan lohen poikastuotantoalueet hupenivat jokien uittoperkauksissa ja kanavoinneissa, ja ne raivattiin lopullisesti Pielisjokeen rakennettujen voimalaitosten tieltä 1970-luvun alkuun mennessä. Jo tätä aiemmin saateltiin sukupuuttoon Lieksanjoessa kutenut ja Pielisen järvialtaalle syönnösvaelluksensa tehnyt lohikanta.

Kunnostettujen jokiympäristöjen lisääminen avainasemassa

Ilman jatkuvaa istutustoimintaa meillä ei olisi kudulle nousevia emokaloja, joista järvilohen luontaista poikastuotantoa voitaisiin vielä synnyttää. Täydellisen lisääntymiskierron palauttaminen luontoon on kuitenkin ainoa tapa varmistaa kestävästi järvilohen säilyminen elinvoimaisena ja perinnöllisesti muuntelevana kalakantana. Tähän voidaan päästä ainoastaan kunnostamalla alkuperäisiä koskiympäristöjä järvilohelle paremmin soveltuviksi poikastuotantoalueiksi. Samalla on varmistettava riittävät seurantaresurssit, joiden avulla saadaan luotettavaa ja ajantasaista tietoa luontaisen elinkierron järjestämisen tuloksellisuudesta.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana toteutetut elinympäristökunnostukset ja emokalojen siirrot voimalapatojen yläpuolisille koskialueille ovat poikineet luontaista lisääntymistä järvilohen kaikissa kolmessa alkuperäisessä kotijoessa. Smolttien eli 2–3-vuotiaiden vaelluspoikasten määrät eivät kuitenkaan ole vielä missään niistä alkuunkaan riittäviä.

Mikäli koko elinkierron turvaava smolttituotanto halutaan mahdollistaa, sopivia koskialueita tarvitaan arviolta vähintään 50 hehtaaria jokireitistöä kohden.  Se on moninkertainen määrä nykyiseen nähden.

Toistaiseksi myös pysyvät ratkaisut, jotka mahdollistaisivat kalojen vapaan liikkumisen molempiin suuntiin, puuttuvat. Tilanne on kovin kimurantti, sillä ratkaisun avaimet ovat jokireittejä tiukassa otteessaan pitävien energiayhtiöiden käsissä. Tavoitteista ollaan vielä kaukana, mutta toisaalta aikaa ei olisi enää hukattavaksi.

Kuva: Matti Janhunen

Kalastuspaine, petokalat ja voimalat verottavat lohia vaellusvaiheessa

Virtakutuisen vaelluskalan luontainen poikastuotanto riippuu paitsi kutuun ja poikasten kasvuun sopivien virta-alueiden pinta-aloista ja niiden tuotantokapasiteetista (ml. ravintotilanne ja eri ikäisiin poikasiin kohdistuva saalistuspaine) myös järveltä palaavan kutukannan suuruudesta.

Järvilohen säilytysviljelyn keskeinen ongelma on ollut luonnosta saatavien emokalojen vähäisyys, joka vaikeuttaa kannan geneettisen monimuotoisuuden ylläpitämistä. Vaellukselle lähteneitä smoltteja verottavat voimakkaasti runsastuneet petokalakannat. Yläjuoksulta matkaavista kaloista osa menehtyy myös voimalaturbiinien pyörityksessä. Lisäksi järviloheen kohdistuu edelleen voimakas pyyntipaine, sillä se on haluttua saalista etenkin uistelijoiden keskuudessa.

Vuonna 2016 asetettujen tiukkojen kalastusrajoitusten ansiosta lohien järvivaiheen selviytyvyyden on huomattu jossain määrin parantuneen, mutta kudulle nousevien kalojen määrien tulisi olla edelleen paljon suurempia. Vaellusalueella tapahtuvan kalastuskuolevuuden minimointi lieneekin nopeimmin ratkaistava suojelukeino. Järvilohen määräaikainen täysrauhoitus ja rasvaeväleikattujen, eli kalastettavaksi tarkoitettujen kalojen, istuttamisen keskeyttäminen olisi sangen perusteltu toimenpide koko Saimaan ja Pielisen vaellusalueella! Rajoitustoimien rinnalla on kehitettävä myös viljelymenetelmiä istukaspoikasten laadun parantamiseksi.

Vesihome uhkaa järvilohen viljelynvaraista säilymistä

Järvilohen akuuteimmaksi kohtalonkysymykseksi on muodostunut vesihometauti, joka on aiheuttanut viime vuosina mittavaa laitoskalastojen kuolleisuutta.  Koska sukukypsiä laitoskaloja ei ole, istukastuotanto on nojannut viime vuosina paljolti luonnosta pyydettyjen emokalojen varaan ja jäänyt määrällisistä tavoitteistaan reilusti.

Vesihomeen taudinkuvan ymmärtämiseksi ja ongelman torjumiseksi tarvitaan kipeästi monitieteistä perustutkimusta sekä ratkaisukeskeistä hanketoimintaa. Niiden avulla voitaisiin parantaa kriittisen viljelysäilytyksen tuotantovarmuutta. Mikäli viljelysäilytys epäonnistuu tehtävässään vesihomeen takia, mahdollisuudet järvilohen luonnonkierron palauttamiseen voidaan menettää lopullisesti jo lähitulevaisuudessa.

Perimän monimuotoistaminen uutena pelastuskeinona?

Koska Saimaan järvilohi pelastettiin laitosviljelyyn viime hetkillä vain pienestä perustajayksilöiden määrästä, suurin osa populaation alkuperäisestä perinnöllisestä vaihtelusta oli ehditty menettää. Perinnöllisen kapeuden vuoksi järvilohen mahdollisuudet sietää luonnonympäristön muutoksia ja sopeutua niihin ovat lähtökohtaisesti hyvin rajalliset. Pitkään jatkuneen laitoskuurin myötä luonnossa selviytymisen kannalta tärkeät ominaispiirteet ovat voineet heikentyä merkittävästi. Nämä seikat voivat aiheuttaa lisähaasteita pyrittäessä luontaiseen lisääntymiseen perustuvaan kannan elvyttämiseen.

Tällä hetkellä myös uutena suojelullisena keinona selvitetään, parantaako perimän monimuotoistaminen vieraiden lohikantojen kanssa risteyttämällä sisäsiittoisen järvilohikannan elinkelpoisuutta. Hiitolanjoen Suomen puoleisten osien vapautumisen ja kunnostusten jatkuessa on mahdollista päästä tilanteeseen, jossa risteytyksiä voitaisiin toteuttaa merilohien lisäksi vielä perinnöllisesti ja ekologisesti läheisemmän kannan kanssa.

Otsikon kysymys jää tällä erää ilmaan, vastausta vaille. Megaluokan haasteista huolimatta järvilohen palauttamisessa on kyettävä tavoittelemaan tilannetta, jossa kanta pystyisi uusiutumaan luonnossa ilman jatkuvia tukitoimia. Se edellyttää merkittäviä parannuksia kalan kaikilla elinkierron osa-alueilla; merkittävästi lisättyjä koskipinta-aloja, vapaita vaellusreittejä ja tiukempaa kalastuksensäätelyä. Tästä vastuussa ovat ennen muuta jokiyhtiöt, mutta merkittävältä osaltaan myös kalastavat kansalaiset.

Kommentit

Petteri Kontila
Täyttä asiaa - toivottavasti, uusi "vihreä siirtymä" ym. tuovat puhtia järvilohen pelastukseen....