Metsien ennallistaminen

Ennallistamista on harjoitettu Suomen metsissä vasta 20–30 vuotta. Tutkimusmetsien ennallistamiskokeet ovat olleet merkittävässä roolissa tiedon tuottamisessa. Kokeiden tuloksia on jo hyödynnetty luonnonhoidon menetelmäkehityksessä, suosituksissa ja päätöksenteossa. Ennallistamiskokeita on toteutettu Vesijaon tutkimusmetsässä ja koemetsiköissä Evolla ja Siikajoella.

Vuonna 2001 perustettu Vesijaon–Evon ennallistamiskoe on pitkäaikaisin seurantakoe ennallistamisen vaikutuksista boreaalisissa mustikkatyypin kuusimetsissä. Kokeessa on huomioitu kasvupaikkojen sisäinen biotooppivaihtelu, eli kuvioilla yleisesti esiintyvät korpipainanteet on erotettu omiksi koealoikseen. Koe on ainutlaatuinen boreaalisessa metsävyöhykkeessä. 

Tutkimusmetsissä tehtävistä kokeista Vesijaon–Evon ennallistamiskokeen tulokset lahopuun lisäyksen ja kulotuksen vaikutuksista eri eliölajien esiintymiseen ja palautumiseen talousmetsiin ovat merkittäviä. Ennallistamiskokeessa on seurattu muun muassa kääväkkäiden ja epiksyylilajiston eli sammalien, jäkälien ja putkilokasvien muutoksia reilun 20 vuoden ajan. 

Lahopuun määrää lisäämällä ja kulottamalla voidaan palauttaa uhanalaista lajistoa talousmetsiin. Kokeessa havaittiin, että näiden keinojen avulla voidaan palauttaa muun muassa uhanalaisia epiksyylisammalia ja kääpälajistoa. 

Lahopuun määrää lisäämällä ja kulottamalla voidaan palauttaa uhanalaista lajistoa talousmetsiin. Kokeessa havaittiin, että näiden keinojen avulla voidaan palauttaa muun muassa uhanalaisia epiksyylisammalia ja kääpälajistoa. 

Parinkymmentä vuotta koelajojen polton jälkeen epiksyylilajistossa esiintyy vaarantuneita lajeja, kuten Riccardia palmata, Lophozia guttulata ja Crossocalyx hellerianus, sekä silmällä pidettäviä lajeja, kuten Nowellia curvifolia.   

Polttaminen näyttää olevan varsin tehokas ennallistamismenetelmä kääpien lajirikkauden ja uhanalaisten lajien säilyttämiseksi etenkin silloin, kun sitä tehdään alueilla, joissa on uhanalaisten lajien lähdealueita riittävän lähellä, tai metsiköissä, joissa on riittävästi järeää, mieluiten monilajista puustoa. Lajisto palautuu jo muutamassa vuodessa palon vaikutuksista etenkin silloin kun palossa syntyy riittävästi uutta lahopuuta. Merkittävät lajimäärän ja etenkin uhanalaisten lajien kasvuun liittyvät muutokset tapahtuvat kuitenkin myöhemmin, useimmiten vasta yli 10 vuotta palon jälkeen. Palon positiiviset vaikutukset kääpälajistolle näyttävät olevan varsin pitkäaikaisia. Useimmat boreaaliset kääpälajit näyttävät olevan melko hyvin metsäpalojen aiheuttamiin häiriöihin sopeutuneita. 

Uhanalaisia kääpälajeja voidaan myös siirtoistuttaa talousmetsiin menestyksellä. Siirtoistutuksia on tehty muun muassa Lapinjärven tutkimusmetsissä. Vesijaon–Evon ennallistamiskokeella on lisäksi inventoitu puustorakenteen muutoksia, uudistumista, ja lahopuumäärien kertymää. Jyväskylän yliopisto on seurannut hyönteislajistoa. 

Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä luonnonhoidon menetelmiä luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi ja lajikadon pysäyttämiseksi, sekä vastaamaan EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteita.

Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä luonnonhoidon menetelmiä luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi ja lajikadon pysäyttämiseksi, sekä vastaamaan EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteita. Tutkimustuloksista ja ennallistamistoimista hyötyvät globaalisti, EU-tasolla ja kansallisesti niin eliölajisto, yhteiskunnan eri päättäjätason metsäalan toimijat kuin myös tavalliset kansalaiset monimuotoisen metsäluonnon säilyessä. Tutkimustuloksia on hyödynnetty erilaisissa metsäluonnon tilaa käsittelevissä raporteissa, ohjelmissa ja metsien käyttösuunnitelmissa ja suosituksissa. Aihetta tarkemmin on käsitelty kansainvälisissä julkaisusarjoissa.

Ennallistamista on tutkittu myös Siikajoella koealueella, joka oli tutkimusmetsää vuoteen 2014 asti. Kyseessä on hyvin nuori, ohutturpeinen maankohoamisrannikon suoalue, joka hankittiin ennallistamistutkimuksia varten. Ennallistamisen koealat perustettiin ja lähtötilanteen mittaukset tehtiin vuonna 2007. 

Tuloksisssa selvisi, että ennallistaminen palautti pohjaveden pinnan nopeasti luonnontilaisen suon tasolle.

Tuloksissa selvisi, että ennallistaminen palautti pohjaveden pinnan nopeasti ojittamattoman suon tasolle. Myös kasvillisuuden kehitys kohti suolajistoa käynnistyi nopeasti. Luonnontilaisen suon toiminnot käynnistyivät kasvihuonekaasujen tuotannon osalta, mikä näkyi siinä, että ennallistettu ja ojittamaton eivät eronneet kaasujen vaihdon osalta enää toisistaan viisi vuotta ennallistamisen jälkeen. 

Nuoret suot reagoivat ennallistamiseen huomattavasti nopeammin kuin vanhat suot. Lajiston sukkessio ja ekosysteemin toiminnat alkoivat palautua nopeasti. Jatkokehitys riippuu kuitenkin valuma-aluetason muutoksista. Ohutturpeiset suot ovat herkkiä maankäytölle, ja jos ojitus voimakasta, kuivatuksen vaikutus voi jatkua. Koska alue suojeltiin myöhemmin, sen ympäristö ennallistettiin myös mutta soistuminen kyllä jatkuu.