Metsätuhoja vastaan

Tutkimusmetsät ovat tarjonneet arvokkaan tutkimusalustan metsätuhotutkimukselle. Juurikääpäsienten leviämisbiologiaan ja tuhojen torjuntaan liittyviä tutkimuksia ja hirvituhotutkimuksia on ollut käynnissä tutkimusmetsissä 1970-80-luvuilta alkaen.

Hirvien metsätalousvaikutusten tutkimisen kannalta merkittävin tutkimusmetsien koe on ollut professori Yrjö Vuokilan 1980 vuonna perustama hirven vioituksia selvittävä laaja koesarja.

Koesarjan osakokeet perustettiin kaikkiin silloisiin tutkimusmetsiin Rovaniemen Kivaloille, Muhokselle, Lieksan Kolille, Vilppulaan, Punkaharjulle, Vesijaolle, Lapinjärvelle ja Ruotsinkylän tutkimusalueelle Tuusulaan ja Hausjärvelle. Koesarja perustettiin männyntaimikoihin, joihin tehtiin hirvien ravinnonkäyttöä simuloivia eriasteisia katkontakäsittelyjä. 

Hirvivioituskoesarjan perusteella on voitu tutkia, miten männyn taimet kehittyvät hirvien aiheuttamien eriasteisten vaurioiden jälkeen. Tyypillisin hirven kertavioituksesta puuhun syntyvä vika on mutka ja poikaoksa.

Erityisen arvokkaaksi kokeen anti on muodostunut, kun taimet ovat vuosien kuluessa varttuneet tukkipuukokoon ja vaurioiden merkitystä saatavien tukkien kokoon ja laatuun sekä sahatavaran laatuun on päästy selvittämään.

Erityisen arvokkaaksi kokeen anti on muodostunut, kun taimet ovat vuosien kuluessa varttuneet tukkipuukokoon ja vaurioiden merkitystä saatavien tukkien kokoon ja laatuun sekä sahatavaran laatuun on päästy selvittämään. Näin on saatu kokeellista perustietoa hirvien aiheuttamien vaurioiden metsätaloudellisesta vaikutuksesta, jonka pohjalta on esimerkiksi voitu päivittää hirvivahinkojen korvaamisessa metsänomistajille käytettäviä vahinkoluokituksia. Lisäksi tulokset ovat edellytys tuhojen pidemmän aikavälin vaikutusten arvioimiseksi metsätalouden laskentamalleissa. 

Tulokset palvelevat sekä riistakantojen hallinnan että metsätalouden päätöksentekoa mahdollistamalla muun tutkimuksen osana realistisen tilannekuvan luomisen hirvien vaikutuksesta metsiin pitkällä aikavälillä. Koesarjan varttuneemmasta osasta otettiin koepuita mittauksiin 2014, mutta osa koesarjan puista on edelleen kasvamassa. Ne mahdollistavat vaurioiden merkityksen tarkemman selvittämisen siinä vaiheessa, kun vaurioiden jäljet ovat kylestyneet tyvitukkien sisään. 

Tutkimusmetsissä tehtyjen kokeiden avulla on selvitetty, miten tyvilahoinen kuusikko kannattaa uudistaa juurikääpätuhojen minimoimiseksi seuraavassa puusukupolvessa. Juurikäävän tutkimus on tärkeää, jotta löydettäisiin uusia keinoja sen torjuntaan ja tuhojen ennaltaehkäisyyn. Juurikäävät ovat pahimpia metsätuhojen aiheuttajia kuusi- ja mäntyvaltaisissa metsissä.

Ruotsinkylässä, Solbölessä ja Lapinjärvellä on tehty juurikääpään liittyvää tutkimusta vuosina 1994–2013. Tätä ennen, jo 1970-luvulta alkaen, tutkimusmetsissä on kehitetty juurikäävän biologista torjuntaa muun muassa harmaaorvakalla.

Juurikäävän torjuntaan liittyvä työ eteni ensin metsänhoidon suosituksiin ja vuodesta 2014 alkaen lainsäädäntöön. Siten kantokäsittely joko biologisella tai kemiallisella valmisteella on nykyisin pakollista kesäaikaisissa hakkuissa, jotta tuhonaiheuttaja ei leviäisi itiöiden avulla tuoreiden kantopintojen kautta.

Lukessa tehdään edelleen kantokäsittelyyn liittyvää tutkimusta, jossa hyödynnetään tutkimusmetsiä. Osa niistä liittyy torjunta-aineiden tehoon turvemetsissä, joissa kantoja ei ole aiemmin käsitelty, ja osa valmistajien tuotekehitykseen.  

Suomalaisessa metsätaloudessa tarvittaisiin erityisesti kuivilla kankailla ja jatkuvan kasvatuksen metsissä myös jo kasvupaikalle asettunutta juurikääpää torjuva menetelmä. 

Metsälaissa pakolliseksi määrätty kantokäsittely on menetelmänä ennaltaehkäisevä eli juurikäävän pääsyä kasvupaikalle ehkäisevä, eikä sillä ole mainittavaa vaikutusta juurikääpiin, jotka ovat jo aiemmin päässeet metsään. Siten suomalaisessa metsätaloudessa tarvittaisiin erityisesti kuivilla kankailla ja jatkuvan kasvatuksen metsissä myös jo kasvupaikalle asettunutta juurikääpää torjuva menetelmä. 

Olemme Lukessa tutkineet juurikäävän viruksia ja testanneet niiden vaikutusta laboratoriossa sekä yksityisissä metsissä (UPM) ja tutkimusmetsissä (Ruotsinkylässä, Läyliäisillä ja Lapinjärvellä). Nämä tutkimukset ovat osoittaneet ensin yhden ja myöhemmin toisen juurikäävän viruksen olevan lupaava ehdokas juurikäävän torjuntaeliöksi. Tutkimukset ovat johtaneet näihin kahteen virukseen perustuvaan patentoituun menetelmään metsään jo ehtineen juurikäävän torjumiseksi, mutta tarkentavaa tutkimusta tarvitaan edelleen, eikä virusvalmistetta ei ole vielä kaupallistettu.