Kuluttajien on vaikeaa saada tietoa ostamiensa tuotteiden ympäristövaikutuksia, jos elintarvikkeiden ympäristöväittämät ovat epäselviä tai harhaanjohtavia. Yksi suurimmista ongelmista on, että osa elintarvikkeiden ympäristöväittämistä keskittyy epäolennaisiin seikkoihin.
Elintarvikkeiden ympäristöväittämillä tarkoitetaan tuotteiden pakkauksissa, verkkosivuilla tai markkinoinnissa esitettyjä väitteitä tuotteiden ympäristövaikutuksista. Väittämät voivat olla muodoltaan tekstiä, numeroita tai graafisia elementtejä, kuten logoja.
Kuluttajien on hankalaa hahmottaa elintarvikkeiden todellisia ympäristövaikutuksia, jos tuotteiden ympäristöväittämät ovat harhaanjohtavia.
Ympäristöväittämissä saatetaan esimerkiksi korostaa tuotetta valmistavan tuotantolaitoksen pieniä tai pienentyneitä päästöjä. Tuotantolaitoksen päästöt ovat kuitenkin vain osa ruoan elinkaaren aikaisista päästöistä.
Jos tällainen päästövähennys suhteutetaan tuotteen elinkaaren aikaisiin päästöihin raaka-aineiden tuotannosta aina ruoan kulutukseen saakka, se ei välttämättä olekaan kokonaisuuteen nähden olennainen – toisin kuin viestinnästä voisi päätellä.
Todellisuudessa suurin osa elintarvikkeen päästöistä on syntynyt alkutuotannossa, kuten kasvinviljelyssä ja eläinten kasvatuksessa. Esimerkiksi tuotepakkausten ja kuljetusten päästöt ovat useimmiten vain pieni osa päästöjen kokonaisuudesta. Lupaus biohajoavasta pakkauksesta tai hiilineutraalista kuljetuksesta ei siis ole vahvistus tuotteen pienistä elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista kuluttajan punnitessa valintojaan.
”Vaikka yritysten tekemät yksittäiset ympäristötoimet ovat todella tärkeitä, ne eivät automaattisesti tee tuotteesta ympäristön kannalta parempaa valintaa. Esimerkiksi eläinperäisten tuotteiden päästöt ovat suuremmat kuin kasviperäisillä tuotteilla, vaikka eläinperäisen tuotteen päästöjä olisi vähennetty”, Luken tutkija Anniina Lehtilä kertoo.
Viime vuosina elintarvikkeiden markkinoinnissa on nähty paljon päästöjen kompensaatioon liittyviä väittämiä, kuten "ilmastoneutraali" tai "hiilijalanjälki hyvitetty". Päästökompensaatiolla tarkoitetaan yrityksen rahallista korvausta, jolla se pyrkii kumoamaan tuotteen aiheuttaman ympäristövaikutuksen rahoittamalla ilmastotoimia oman tuotantoketjunsa ulkopuolella. Tästä esimerkki on kaakaon kuljetuksen aiheuttamien päästöjen kompensoiminen sillä, että yritys tukee puiden istuttamista hiilidioksidin sitomiseksi.
Kompensaatioon liittyviin väittämiin kannattaa suhtautua kriittisesti jo nyt, sillä Euroopan unionin vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivi kieltää tuotekohtaiset kompensaatioväitteet EU-jäsenmaissa viimeistään vuoden 2026 aikana.
”Kompensointien sijaan olisi parempi kiinnittää huomiota tuotteiden todellisiin hiilijalanjälkiin. Ruoan tuotantoon liittyy väistämättä päästöjä, ja yritysten pitäisi pyrkiä vähentämään nimenomaan oman tuotantoketjunsa päästöjä”, Luken erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri kertoo.
Kompensaatioiden lisäksi myös päästöjen vähennystavoitteet ovat ympäristöväittämissä nykyään yleisiä. Sinänsä merkitykselliset tavoitteet voivat jättää ruoan nykyiset ympäristövaikutukset piiloon.
”Kannattaa ennemmin kiinnittää huomiota tuotteen hiilijalanjälkeen tai jo tehtyihin päästövähennyksiin, sillä tulevaisuuden tavoitteiden toteutumista ei voida varmistaa. Tavoitteet ovat toki tärkeitä, mutta jos niitä korostetaan liikaa, tuotteen nykyiset ympäristövaikutukset voivat jäädä hämärän peittoon”, Katajajuuri kuvailee.
Ympäristöväittämien luotettavuutta lisää, se että ne perustuvat elinkaariarviointiin (life cycle assessment, LCA). Elinkaariarvioinnissa otetaan huomioon kaikki elintarvikkeen elinkaaren aikana syntyvät päästöt.
Jatkossa ympäristöväittämien tulisi perustua entistä enemmän elinkaariarviointiin, sillä EU on kiristänyt kuluttajansuojadirektiiviä ja käsittelee tällä hetkellä viherväitteitä koskevaa direktiiviä (Green Claims).
”Elinkaariarvioinnin avulla lasketut hiilijalanjäljet ja muut ympäristöjalanjäljet ovat olennaisempia ja kattavampia kuvauksia tuotteiden ympäristövaikutuksista kuin muunlaiset ympäristöväittämät, ja siksi muita väittämiä luotettavampia. Toisaalta elinkaariarviointiakin on monenlaista, eikä se ole aina yhtä perusteellista ja luotettavaa. Tämän vuoksi yrityksillä on aina ensisijainen vastuu väittämiensä luotettavuudesta, ja kuluttajien olisi hyvä tietää tästä”, Katajajuuri kertoo.
