Kysymyksiä ja vastauksia ruoan ympäristöväittämistä – mitä ne tarkoittavat ja voiko niihin luottaa?

Elintarvikkeiden ympäristöväittämien kirjo on hyvin laaja. Kuluttajien voi olla vaikea tietää, mihin eri väittämät perustuvat.

Tällä sivulla tarjotaan tietoa siitä, mistä ruoan ympäristövaikutukset koostuvat, mihin elintarvikkeiden ympäristöväittämät perustuvat, ja miten tunnistaa luotettavat väittämät.

Mitkä ovat ruoan ympäristövaikutukset?

Elintarvikkeiden ympäristövaikutuksilla tarkoitetaan kaikkia niitä vaikutuksia, joita maatalous, ruoan jalostus, kuljetus, kulutus ja jätehuolto aiheuttavat ympäristölle koko elinkaaren ajalta. 

Kuten kaikella ihmistoiminnalla, myös ruoan tuotannolla ja kulutuksella on erilaisia vaikutuksia ympäristöön: 

• ilmasto (hiilijalanjälki),
• vesistöjen tila (rehevöittävä vaikutus),
• eliölajien monimuotoisuus ja niiden sukupuutto (biodiversiteettivaikutus),
• vesivarat (vesiniukkuus) sekä
• ruoan tuotantoon tarvittava maa-ala (maan käyttö).

Ympäristövaikutusten kannalta olennaisinta on, mitä ruokaa hankitaan ja syödään. Vaikutuksista valtaosa syntyy alkutuotannossa eli maataloudessa. Pakkausten ja kuljetusten vaikutukset ovat yleensä suhteellisen pienet. Kasviperäisen ruoan ympäristövaikutukset ovat tavallisesti pienemmät kuin eläinperäisen.

Yhteenlaskettuna ruoan tuotannon ja kulutuksen ympäristövaikutukset ovat merkittäviä niin globaalisti kuin kansallisesti. Ruokajärjestelmän ilmastovaikutukset ovat noin neljännes koko yhteiskunnan ilmastovaikutuksista.

Mikä on ympäristöjalanjälki?

Ympäristöjalanjälki kertoo, kuinka paljon tuotteen valmistus vaikuttaa ympäristöön tuotteen koko elinkaaren aikana. Ympäristöjalanjälki on määrällistä tietoa tuotteen ympäristövaikutuksista. Ympäristöjalanjäljen alle kuuluvat muun muassa hiilijalanjälki (ilmastovaikutus), rehevöityminen ja vesijalanjälki.

Mikä on hiilijalanjälki?

Hiilijalanjälki eli ilmastovaikutus kuvaa kasvihuonekaasujen määrää, joka syntyy koko tuotteen elinkaaren aikana. Se lasketaan siten, että jokaisen kasvihuonekaasun, kuten hiilidioksidin, metaanin ja dityppioksidin, lämmittävä vaikutus suhteutetaan hiilidioksidiin. Mittayksikkönä käytetään hiilidioksidiekvivalenttia (CO₂-ekv.). Hiilijalanjälki kuvaa ainoastaan tuotteen vaikutuksia ilmastoon, ei kaikkia ympäristövaikutuksia.

Mitä elintarvikkeiden ympäristöväittämät ovat?

Elintarvikkeiden ympäristöväittämät ovat pakkauksissa, mainonnassa tai markkinoinnissa (myös yritysten verkkosivuilla) esitettyjä väitteitä tuotteen ympäristövaikutuksista. Ympäristöväittämät voivat olla muodoltaan tekstiä, numeroita tai graafisia elementtejä, kuten logoja.

Ympäristöväittämillä voidaan viestiä esimerkiksi

• tuotteen tai yrityksen myönteisestä vaikutuksesta ympäristöön,
• tuotteen nykyisestä tai pienentyneestä ympäristövaikutuksesta tai
• tuotteen tai yrityksen kilpailijoita pienemmästä kuormituksesta ympäristöön.

Mihin ympäristöväittämät perustuvat?

Ympäristöjalanjälkiväittämät perustuvat elinkaariarvioinnilla (LCA) laskettuihin ympäristöjalanjälkiin.

Elinkaariarviointi on vakiintunut ja standardoitu menetelmä, joka ottaa huomioon kaikki päästöt tuotteen koko elinkaaren ajalta maatalouden tuotantopanoksista aina kulutukseen ja jätehuoltoon asti. Esimerkiksi jos yritys viestii tuotteen hiilijalanjäljestä lukuarvolla (esim. 100 g CO₂-ekv./100 g syöntivalmista tuotetta), on kyse ympäristöjalanjälkiväittämästä.

Ympäristöväittämien taustat voivat vaihdella merkittävästi. Osa väittämistä ei kuvaa tuotteen koko elinkaaren aikaista ympäristöjalanjälkeä, eikä siten perustu elinkaariarviointiin. Esimerkki tällaisesta väittämästä on vaikkapa ”vähensimme muovia” tai ”tuotettu tuulivoimalla”. 

Myös elinkaariarviointiin perustuvat ympäristöjalanjälkien taustat vaihtelevat. Parhaimmillaan väittämien taustalla on yksityiskohtaista, luotettavaa ja varmennettua laskentaa, jossa hyödynnetään tuotteen tuotantoketjusta kerättyä tuotanto- ja päästötietoa. Toisinaan väittämät perustuvat vain tuotteen tai tuotekategorian karkeisiin keskiarvotietoihin.

Keskiarvotietoon ja tuotantoketjukohtaiseen laskentaan perustuvia väittämiä ei voi vertailla keskenään luotettavasti, sillä keskiarvotiedot eivät ole yhtä tarkkoja kuin tuotantoketjukohtaiset tiedot.

Kuluttajien on usein vaikeaa tulkita ruoan ympäristöväittämiä ja erottaa, mitkä väittämistä ovat luotettavia. Luotettavien ympäristöväittämien ohella pakkauksissa ja mainonnassa käytetään myös epäselviä, harhaanjohtavia tai perusteettomia väittämiä. Tämän vuoksi ympäristöväittämien sääntelyä kehitetään parhaillaan Euroopan unionissa. 

Vaikka vastuu ympäristöväittämien esittämisestä on ensisijaisesti yrityksillä, voivat kuluttajat halutessaan arvioida esitettyjen väittämien luotettavuutta. Alla on vinkkejä, mihin yksityiskohtiin väittämiä tarkastellessa kannattaa kiinnittää huomiota.

Millaiseen tietoon väittämä perustuu? 

Elinkaariarviointiin perustuva väittämä on kattavampi ja lähtökohtaisesti luotettavampi kuin muunlaiset ympäristöväittämät. Tällaisen väittämän tunnistaa yleensä siitä, että siinä kerrotaan tuotteen hiilijalanjäljestä tai muusta ympäristöjalanjäljestä numeroina (esimerkiksi 100 g CO₂-ekvivalenttia/100 g syöntivalmista tuotetta). Toisaalta on hyvä tietää, elinkaariarvointiin perustuvia väittämiä on monenlaisia, eivätkä kaikki ole yhtä perusteellisia ja luotettavia.

Pelkät sanalliset väittämät kuten ”ympäristöystävällinen” tai ”vihreä” eivät yleensä perustu elinkaariarvioitiin. Tällaiset perusteettomat, yleistävät väittämät kielletään EU:ssa vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivillä, jota jäsenmaiden tulee alkaa noudattaa viimeistään vuoden 2026 aikana.

Onko väittämä kattava?

Mikäli väittämä koskee vain yksittäistä osaa tuotteen tuotantoketjusta, se on todennäköisesti koko elinkaaren aikaisten päästöjen kannalta epäolennainen. Esimerkiksi pakkauksen ja kuljetuksen osuus elintarvikkeiden elinkaaren aikaisista hiilijalanjäljistä on yleensä vain muutamia prosentteja. Yksin pakkausmateriaali tai kuljetusmatkan pituus ei tee tuotteesta merkittävää ympäristön kuormittajaa tai toisaalta kokonaisuudessaan kestävämpää vaihtoehtoa. Väittämät kuten “pakkauksemme on biohajoava” tai “hiilineutraali toimitus” eivät kerro tuotteen kokonaiskuormituksesta.

Luotettavinta tietoa elintarvikkeen koko elinkaaren aikaisesta ympäristöjalanjäljestä sisältää väittämä, jonka taustalla oleva elinkaariarviointi ulottuu maataloudessa käytettävien panosten tuotannosta kulutukseen saakka. Tällöin laskennassa huomioidaan myös esimerkiksi tuotteen säilytys kotona, ruoanvalmistus sekä kotitalouksien ruokahävikki.

Miten suhtautua päästökompensointia koskeviin ympäristöväitteisiin?

Päästökompensaatiolla tarkoitetaan yrityksen rahoittamia ympäristötoimia oman tuotantoketjun ulkopuolella. Kompensaatiolla yritys pyrkii kumoamaan tuotteen aiheuttaman ympäristövaikutuksen. Tavallisesti kyse on kasvihuonekaasupäästöjen kompensoimisesta.  Kompensointia koskevan väittämän tunnistaa esimerkiksi termeistä ”ilmastoneutraali”, ”hiilineutraali”, “päästökompensoitu” tai ”hiilijalanjälki hyvitetty”. 

EU:n vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivi kieltää kompensointiin perustuvat väittämät kuluttajatuotteissa. Direktiivi edellyttää, että yritykset poistavat väittämät tuotteista, myös elintarvikkeista, viimeistään vuoden 2026 aikana.

Toistaiseksi elintarvikkeissa näkyviin kompensointia kuvaaviin väittämiin kannattaa siis suhtautua varauksella. Ne voivat antaa virheellisen kuvan, että tuotteen hiilijalanjälki olisi nolla tai negatiivinen. On luotettavampaa, jos yritys kertoo tuotteen todellisesta hiilijalanjäljestä kompensoinnin sijaan.

Onko väitteessä kyse jo vähennetyistä päästöistä vai tulevaisuuden tavoitteista?

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jo toteutuneisiin päästövähennyksiin pohjautuvat ympäristöväittämät ovat luotettavampia kuin tulevaisuuden tavoitteet (esimerkiksi ”puolitamme tuotteen päästöt vuoteen 2035 mennessä”).

Vielä olennaisempaa on tuotteen ympäristöjalanjäljen suuruus. Päästöjen vähentäminen ei vielä takaa, että tuotteen ympäristöjalanjälki olisi pieni tai että tulevaisuuden päästövähennystavoitteet toteutuisivat.

Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, koskeeko päästövähennys tuotteen koko elinkaaren aikaista ympäristöjalanjälkeä vai ainoastaan sen osaa kuten pakkausta tai tuotantolaitosta.

Onko väittämälle lisätietoja?

Yksi luotettavan väittämän tunnusmerkeistä on, että yritys tarjoaa ympäristöväittämälle selkeää ja kattavaa lisätietoja, jonka voi löytää esimerkiksi väittämän yhteydestä löytyvän linkin tai QR-koodin kautta.

Verkkosivuilta pitäisi löytyä väittämän taustatietoja, esimerkiksi mihin tietoon väittämä perustuu, mitä laskentamenetelmää on käytetty, mitä elinkaaren vaiheita väittämä kattaa ja onko kolmas osapuoli varmentanut eli sertifioinut laskelman.

Mitä mittayksikköä väittämässä käytetään?

Tuotteiden elinkaaren aikainen ympäristöjalanjälki suhteutetaan aina jotakin mittayksikköä kohti.

On eri asia, jos esimerkiksi hiilijalanjälki esitetään per tuotekilo, per sata grammaa tai per tuotepakkaus. Lisäksi joissain tapauksissa yksikköä ei ole mainittu lainkaan.

Luotettavinta tietoa elintarvikkeen koko elinkaaren aikaisesta ympäristöjalanjäljestä sisältää väittämä, joka huomioi ruoan valmistamisen, esimerkiksi kypsentämisen tai kuorimisen (esim. 100 g CO₂-ekv/100 grammaa syöntivalmista tuotetta). Tämä helpottaa tuotteiden välistä vertailua, Esimerkiksi kypsän jauhelihan sekä kypsentämättömän soijarouheen ympäristöjalanjäljet 100 grammaa kohden eivät ole keskenään vertailukelpoisia.

Sisältääkö väittämä epäsuoria viittauksia luontoon ja ympäristöön kuten kuvia tai värejä? 

Jotkut elintarvikkeiden ympäristöväittämät sisältävät epäsuoria, visuaalisia viittauksia pienempiin ympäristövaikutuksiin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi lehtiä, maapallon kuvia tai erilaisia vihreitä elementtejä markkinoinnissa ja pakkauksissa. 

Ilman tarkempia perusteluja, esimerkiksi elinkaariarviointiin perustuvaa ympäristöjalanjälkeä, kyseiset epäsuorat viittaukset saattavat antaa harhaanjohtavan kuvan tuotteen ympäristövaikutuksista. Viittaukset on nykyisin kielletty EU-laissa. Valmisteilla olevan lainsäädännön myötä tiukennuksia on tulevaisuudessa odotettavissa lisää.

Luken, maa- ja metsätalousministeriön ja ruokaketjun yritysten sekä järjestöjen lisäksi Elintarvikkeiden elinkaariarviointimetodologian kehittäminen ja harmonisointi -hankkeeseen (LCAFoodPrint, 2021–2025) osallistuvat Helsingin yliopisto, Suomen ympäristökeskus, VTT, LUT-yliopisto, Ympäristöministeriö ja WWF Suomi. Lisätietoja hankkeesta ja sen rahoittajista on LCAFoodPrint-verkkosivuilla. Hankkeen päärahoittajana toimii Makera (MMM). Lisäksi hanketta rahoitti yli kolmekymmentä elintarvikealan yritystä ja toimialajärjestöä.