Valmiina laidunkauden haasteisiin

Edessä on jälleen työntäyteinen laidunkausi. Kesä tuo mukanaan tilavierailuja ja erilaisia tapoja suojata kotieläimet pedoilta.

Kirjoittaja: Mikko Jokinen, Suomen riistakeskus

Ei ollut kotieläintilalle saapuvalla SusiLIFE-suunnittelijalla sudenkaatolupia mukana, vaikka useasti niitä minulta kesällä kysyttiin. Joskus puolitosissaan hymyillen, välillä hammasta yhteen purren ja taatusti tosissaan. SusiLIFE-hankkeen käyttämät vahinkojen ennaltaestämismenetelmät eivät vahingoita sutta. Vasta viimesijaisena keinona, kun muuta tyydyttävää ratkaisua vahinkojen estämiseksi ei ole, voi Suomen riistakeskukselta hakea poikkeuslupaa suden tappamiseksi.

Ennen laidunkauden alkua hankkeen suunnittelijoiden tekemän riskianalyysin tavoitteena on tunnistaa alueet, joissa suden aiheuttaman kotieläinvahingon riski on suurin. Riskianalyysissä käytetään tietoa muun muassa aiemmista suden aiheuttamista kotieläinvahingoista, susihavainnoista, eläintilojen sijoittumisesta susireviirialueille sekä laiduntavien eläinten lajeista ja määristä. Analyysin tulokset ohjaavat suunnittelijoiden työtä. Oletettujen riskialueiden kotieläintiloja tavoitellaan alkukesästä neuvontakäynnin järjestämiseksi.

Viime vuosina suden aiheuttamia kotieläinvahinkoja on kärsitty useimmin lampaita kasvattavilla tiloilla. Juurisyitä vahingoille voi vain arvailla. Kesäaikaan laitumilla laiduntaa samanaikaisesti useampi tuhat lammasta. Suden luontaiseen ravintoon hirvieläimiin verrattuna lammas on helppo saalis. Ehkäpä tilaisuus tekee varkaan tai mahdollisten pentujen ruokinta on hetkittäin näin yksinkertaisempaa. Syksymmällä tapahtuneiden vahinkojen on arveltu liittyvän sudenpentujen saalistamiskoulutukseen.

Tilakäynnillä tutustutaan laidunympäristöön ja käydään tilallisen kanssa läpi olosuhteisiin liittyviä riskitekijöitä. Käynnillä pohditaan, kuinka todennäköinen susivahingon riski on. Tilallisen kanssa käydään läpi, onko eläinten suojaustoimenpiteitä tehty jo aiemmin, ja voisiko esimerkiksi petoaita olla tilalle sopiva ratkaisu tai onko tilalla halua kokeilla koekäytössä olevia menetelmiä. Tilakäynti sovitaan aina yhteistuumin tilallisen kanssa ja palvelun hyödyntäminen on vapaaehtoista.

Tietoa susista on tänä päivänä saatavilla runsaasti internetissä. Viimeisimpiä susihavaintoja, reviirialueita, kanta-arvioita tai esimerkiksi susien DNA-näytekeräyksen tuloksia pääsee tarkastelemaan muutamalla klikkauksella (luonnonvaratieto.luke.fi). Tilavierailulla käyn eläintenomistajien kanssa läpi tärkeimmät tietosivustot. Kattavan susitiedon lisäksi näytän riistakeskuksen sivuilta löytyvän paikallisen riistanhoitoyhdistyksen ja petoyhdyshenkilön yhteystiedot (riista.fi). Näillä toimijoilla on yleensä tuorein tieto alueen suurpetotilanteesta. Tilallisen on myös hyvä tietää, minne ilmoittaa mahdolliset suurpetohavainnot.

Eläinten parissa päivittäin työskentelevät tilalliset ovat eläinten käyttäytymisen ammattilaisia. Heidän on helppo ymmärtää, miksi kotieläimet kiinnostavat petoeläimiä, ja miksi susi saatetaan tavata laitumien läheisyydestä. Vaikka tietoa ja ymmärrystäkin löytyy, on selvää, että mitä useammin susi tavataan laiduntavien eläinten läheltä sitä isommaksi huoli eläinten turvallisuudesta kasvaa.

(Teksti jatkuu kuvan jälkeen.)

SusiLIFE-hankkeen välittämää petoaitamateriaalia on toimitettu 40 tilalle yhteensä noin 70 km. Hankkeen aitamateriaalit on suunniteltu käytettäväksi akuutin tarpeen tilanteisiin sekä riskikohteisiin. Nopeimmillaan aitamateriaaleja on saatu kohteelle alle viikossa. Hankkeen välittämien aitamateriaalien lisäksi Suomen riistakeskus voi myöntää perustellun hakemuksen pohjalta elinkeinoharjoittajalle materiaalit petoaitaan. Vuonna 2022 riistakeskus välitti aitaa 54 tilalle yhteensä 80 kilometriä. Petoaidoista tehdään viisivuotinen sopimus, jonka jälkeen omistusoikeus siirtyy tilalliselle.

Petoaita pystytetään aina laidunalueen pitkäaikaiseksi suojausratkaisuksi. Sen toistuva siirtäminen ei ole kannattavaa, sillä petoaidan pystytys ja huoltotoimet vaativat paljon työtä. Aidan kuntoa tulee myös seurata tiiviisti koko laidunkauden ajan. Tärkeimpänä huoltotoimenpiteenä laidunkäynneillä on varmistaa, että aita on ehjä ja aidassa oleva jännite on riittävä tuottamaan petoeläimen karkottava voimakas isku. Työläintä on kovimman kasvukauden aikaan alimman johtimen alla kasvavan maadoittavan kasvuston niitto ja poisto. Tekstin lopusta löydät videolla ohjeet petoaidan pystyttämiseen.

Vaikka petoaita on tällä hetkellä paras keino estää suden aiheuttama vahinko laiduntaville kotieläimille, on muistettava, että kaikkialle petoaitaa ei voi pystyttää. Esteinä pystytykselle voivat olla esimerkiksi laajat monimuotoiset laidunalueet, saaristot, maanomistussuhteet, laidunkierron tuomat haasteet tai aitaa ei pystytä kustannustehokkaasti tekemään ja ylläpitämään. Näissä tilanteissa vahinkojen ennaltaestämisen toimia voi soveltaa ja kokeilla muita konsteja.

Hankkeen aikana erityyppisillä kotieläintiloilla on kokeiltu vaihtoehtoisia menetelmiä laiduntavien eläinten suojaamiseen. Kokeiluissa on ollut mukana muun muassa laajoille laitumille soveltuvia eläinten kaulaan asetettavia GPS-seurantapantoja, riista- ja valvontakameroita sekä karkotelaitteita, joiden pelote perustuu valoon, ääneen tai niiden yhteisvaikutukseen. Viime laidunkaudella testattiin muutamalla tilalla ilmanpaineella nousevaa, ujeltavaa varoitusääntä päästävää valaistua ihmishahmoakin.

Karkotteeksi ajatellun laitteen tulee olla niin tehokas, että se pelottaa suden pois tai tekee sen olon tilanteessa epävarmaksi. Aina pelotteen ei tarvitse olla voimakas ärsyke, vaan pienikin poikkeama, esimerkiksi oikein sijoitettu äänetön valokarkotin voi olla riittävä tekemään suden epäluuloiseksi. Yleensä ääntä pitävät laitteet asetetaan laidunalueen ulkopuolelle aidan läheisyyteen tai oletetulle suden kulkureitille. Laitteet eivät saa aiheuttaa laiduntaville eläimille pelkoa tai pakoreaktioita. Kokemusten perusteella lampaat eivät juurikaan välitä käytössä olleista karkotinlaitteista, sen sijaan nautojen tiedetään olevan herkempiä voimakkaille äänille. Reaaliaikaisesti kuvaavien valvontakameroiden avulla voidaan seurata laitumen tapahtumia. Suden kulkureitille asetetun riistakameran kuva voi varoittaa tilallista laidunaluetta lähestyvästä pedosta. Reagoimalla poikkeamiin saatetaan estää vahingon tapahtuminen. Kokemuksia menetelmistä kerrytetään hankkeen loppupuolelle asti.

(Teksti jatkuu kuvan jälkeen.)

Suunnittelijat tekevät tilakäyntejä myös kotieläinvahingon tapahduttua. Suden aiheuttaman kotieläinvahingon kohdanneet eläintenpitäjät yritetään tavoittaa hankkeen suunnittelijoiden toimesta. Vahingon toistumisen riski on suuri. Mikäli susi ei ole tullut häirityksi aiemmalla laidunkäynnillään, se saattaa palata helpon aterian toivossa uudelleen laitumelle. Näissä tilanteissa nopea toiminta ja valmistautuminen suden mahdolliseen paluuseen on ensiarvoisen tärkeää. Jos mahdollista, ensitoimenpiteinä eläimiä siirretään lähemmäs tilakeskusta ja valvontaa laidunalueella lisätään. Tämä jälkeen on pohdittava, mitä pitkäaikaisempia ratkaisuja vahinkojen estämiseksi voidaan tehdä.

Vahingon kohdanneiden eläinten kohtalot surettavat. Loukkaantuneiden eläinten kivuliaita vammoja katsoessa tai kuolleita eläimiä niityillä tutkiessa tulee epätodellinen olo. Miksi näiden eläinten pitää kohdata tämänlainen kärsimys tai kuolema? Eläinten vahingoittuminen ja kärsimyksen näkeminen on kova paikka etenkin eläinten omistajille. He ovat sitoutuneet huolehtimaan eläinten terveydestä ja turvallisuudesta tilallaan. Osa saattaa kokea suden aiheuttaman vahingon henkilökohtaisena epäonnistumisena.

Vaikka vahingot monesti kohdistuvat tuotantoeläintiloille ja eläimet lopulta kuitenkin kohtaavat ennenaikaisen kuoleman ja päätyvät teuraaksi, eläimet ovat tilojen pitäjille paljon muutakin kuin korvamerkeillä varustettuja lihakiloja. Harmitus voi olla todella kova, kun uhrien joukossa on esimerkiksi useamman vuoden tilalla ollut siitosuuhi.

Tilallisten suhtautuminen suden aiheuttamiin vahinkoihin on ikävissäkin tilanteissa erittäin ammattimaista. Alun järkytyksen jälkeen asioita aletaan hoitaa rivakasti. Ensimmäisenä lopetetaan pahimmin loukkaantuneet eläimet, soitetaan eläinlääkärille, tehdään ilmoitus maaseutuelinkeinoviranomaiselle korvausprosessin aloittamiseksi, mahdollisten kadonneiden eläinten etsintöjen järjestäminen, raatokeräilyn tilaaminen. Tehtävää on paljon.

Huolta, epätoivoa, turhautumista, surua ja unettomia öitä. Tätä se pahimmillaan voi olla. Onneksi suuria onnistumisia ja isoja ilonhetkiäkin mahtuu karjankasvattajien arkeen, myös susialueilla. On ymmärrettävää, että vahingon jälkeen voi ottaa aikaa ennen kuin tilalla palataan normaaliin rytmiin. Yksin ei saa jäädä murehtimaan ja avun pyytäminen ei koskaan ole luovuttamista.

Emme tiedä ennakolta, milloin ja missä suden aiheuttama kotieläinvahinko tapahtuu ja aina analyyseillä arvioitu riski ei ole todellinen. Ennakointi ja varautuminen erilaisiin tilanteisiin saattaa olla työlästä, mutta se ei kuitenkaan ole koskaan turhaa. Tehdään yhdessä parhaamme!